Ihanaa pääsiäistä!

On kyllä ollut todella rentouttavaa olla pari päivää maaseudun rauhassa muiden paapottavana. :) Miehen vanhemmat ovat niin vieraanvaraisia, ruokaa on jatkuvasti ja paljon tarjolla kaikenmaailman herkkuja unohtamatta. Eilen kävimme mökillä pilkkimässä. Kala ei napannut, mutta jäällä oli ihanan lämmin istuskella auringonpaisteessa. Lisäksi olemme saunoneet ja nukkuneet, mitä sitä muuta lomalla edes kaipaisi. Niin ja täällä omassa vierashuoneessamme on yönkähmyssä ollut melkoista kiihkeyttä ilmassa.

Illemmalla ajelemme takaisin kotiin. On mukava päästä myös omaan rauhaan jälleen, niin kivaa kuin kyläily miehen vanhempien luona onkin. Olen testannut ovista torstai-illasta lähtien enkä ole tähän mennessä saanut tikkuun näkyviin torstain hailakkaa viivaa lukuunottamatta vielä mitään. Kotona testailu jatkukoon! Toivottavasti olen vain aloittanut todella hyvissä ajoin ja ovulaatio on vasta tuloillaan.

Nautinnollista pääsiäistä kaikille! :)

Enneuniko?

Näin viimeyönä unta, että sain plussan ovistestiin. Olin siitä niin iloinen, aivan kuin olisin saanut sen plussan raskaustestiin. Hihkuen näytin testiä miehelle, joka vain naureskeli.

Tulin tuosta unesta iloiseksi. Tänään illalla aion testata ensimmäisen kerran. Suunnittelin testaavani aamuisin ja iltaisin. Luulisi ettei ovis pääsisi näin ollen ainakaan livahtamaan ohi. Mahassani on tuntunut tänään pitkin päivää pientä nippailua. Voi toki olla, että se johtuu kuitenkin vain eilen syömästäni pitsasta. :)

Uusi ilme

Kevätauringon innoittamana päätin muuttaa hieman blogini ilmettä. Vanha siniturkoosi sävy oli varsin talvinen ja kaipasin jotain piristävää. Muutin väriteeman keltaisen ja oranssin sekoitukseksi. Toivottavasti miellyttää lukijoita!

Alkukierto on mennyt todella nopeasti, tänään on jo kp 8. Olen edelleenkin ollut hyvällä tuulella ja positiivisella mielellä. Työt ja koulun lopputyö ovat pitäneet minut kiireisenä, enkä ole juurikaan ehtinyt haaveilla saatika panikoida mistään raskaaksi tulemiseen liittyvästä. Aika rentouttavaa oikeastaan. 

Kunpa saisin pidettyä tämän asenteen koko kierron ajan. Pääsiäinen varmaan kuitenkin sotkee suunnitelmiani hieman, sillä herkuttelun ja rennon yhdessäolon lomassa on taas aikaa ajatella rauhassa kaikkea. Lähdemme huomenna miehen kotipaikkakunnalle muutamaksi päiväksi ja loppupääsiäisen vietämme täällä minun perheeni kanssa. Varsinkin miehen vanhempien luona käydessä vauvankaipuu korostuu. Heillä on ihana  talo isolla pihalla, jossa lapsilla olisi tilaa leikkiä ja temmeltää. Miehen vanhemmat olisivat myös aivan ihania isovanhempia. Hyväsydämisempiä ihmisiä saa hakea.

En osaa oikein päättää, milloin aloittaisin ovistestailut. Aikaisemmin en ole plussaa ovulaatiotesteihin saanut, joten en voi pohtia asiaa aikaisempien kiertojenkaan perusteella. Haluan sen plussan niin kovasti, että ehkä aloitan testailun varmuuden vuoksi todella aikaisin. Suunnittelin myös testaavani kahdesti päivässä, jotta mahdollinen ovulaatio ei vain jäisi huomaamatta.

Positiivista energiaa

Sain reissustamme kunnon energialatauksen! Ilmeisesti muutaman päivän loma auringossa antoi virtaa toden teolla. Tuntuu, että muistan taas mitä varten täällä eletään. Irtiotto arjesta yhdessä rakkaani kanssa antoi minulle kaipaamaani perspektiiviä. Tämä yritysaika yhdistettynä lopputyön tekemiseen ja valmistumispaineisiin on johtanut siihen, että en ole pitkään aikaan osannut aidosti nauttia pienistä, arkisista asioista. Nyt muistan taas, miten ihania asioita ja ihmisiä elämässäni on ja mitä voin itse tehdä onnellisuuteni eteen.

Olen viikonlopun ja tämän päivän aikana pohdiskellut yleisesti elämääni ja tätä vauvaprojektia paljon. Tässä kierrossa yritän keskittyä mahdollisimman paljon omaan ja miehen hyvinvointiin, yrittäminen sujukoot siinä sivussa omalla painollaan. Toki aion testata ovista ja vitamiinit syön orjallisesti joka aamu. Aion keskittyä tekemään asioita, joista nautin ja joista saan voimaa. Lisäksi olemme miehen kanssa sopineet viettävämme enemmän laatuaikaa yhdessä arjen kiireistä huolimatta.

Ehkä tämäkin menee mielialanvaihtelujen piikkiin, mutta tällä hetkellä on ihanan positiivinen olo ja nautin tästä niin pitkään, kuin sitä riittää. Kierron pahimmat päivät tuntuvat olevan jo takanapäin, pian voin aloittaa taas oviksen testailut. Aion aloittaa sen superajoissa, haluaisin niin kovasti saada elämäni ensimmäisen ovisplussan!

Tänään on kp 6. Mukavaa alkanutta viikkoa!

Lissabon

Jardim Zoológico de Lisboa

Lissabonin eläintarha oli upea! Suosikkejani olivat ehdottomasti kirahvit ja norsut. Eläimiä pääsi ihailemaan lähietäisyydeltä, sillä suurimmassa osassa aitauksia ei ollut häkkiverkkoa. Eläintarhaan pääsee Lissabonin keskustasta helposti bussilla 746, matka kestää ehkä viitisen minuuttia. Bussilippu maksaa 1,85e. Eläintarhan sisäänpääsymaksu oli aikuiselta 18e.

Alfama: Miradouro de Santa Luzia

Alfama on Lissabonin vanhin kaupunginosa, todella viehättävä. Korkeuserot ovat Lissabonissa huimia. Miradouro de Santa Luzia on näköalapaikka ylhäällä kukkulalla Alfamassa.Sinne pääsee kätevästi Lissabonin ydinkeskustasta raitiovaunulla 12 tai 28. Lippu maksoi 2,75e ja matka kesti vajaat kymmenen minuuttia. Ajoimme huviksemme kaksi kierrosta raitiovaunulla, sillä sen kyydistä oli hyvä ihailla jyrkkiä kujia ja upeita rakennuksia. Jäimme pois näköalapaikan kohdalla ja istuimme pitkään viihtyisässä kahvilassa nauttimassa auringonpaisteesta.

Freeport Outlet Alcochete

Freeport Outlet sijaitsee Alcocheten kylässä, reilun puolen tunnin bussimatkan päässä Lissabonista. Sinne omatoimisesti paikallisbusseillakin, mutta koimme helpommaksi ostaa liput Freeport Outlet Shopping Tour -bussikuljetukseen. Bussi lähti Marquês de Pombalin aukiolta. Matka maksoi yhdeltä henkilöltä edestakaisin 10e. Shoppailuaikaa oli reilut viisi tuntia - kiire tuli! Freeportissa on yli 100 outlet-liikettä ja Suomen hintoihin verrattuna älyttömän halpaa. Aika hujahti siivillä ja teimme miehen kanssa kumpikin hyviä löytöjä edullisesti. Freeport on ehdottoman suositeltava, mikäli haluaa tehdä edullisia ostoksia merkkiliikkeissä. Freeportista löytyy myös perusketjujen liikkeitä, kuten esimerkiksi Zara ja Mango.

Bairro Altto 

Bairro Altto on myös vanha kaupunginosa, jossa on Alfaman tapaan jyrkkiä kujia. Leipomo-kahviloita on vierivieressä ja niistä saa vaikka minkälaisia herkkuja joko mukaan tai paikanpäällä syötäväksi. Korkeuserot ovat tässäkin kaupunginosassa suuria, joten kannattaa varata mukaan hyvät kävelykengät ja vesipullo.

Elevador de Santa Justa

30 metrin korkeuteen kohoavalla Santa Justan hissillä pääsee ihailemaan Lissabonia yläilmoista. Hissilippu maksaa 5e aikuiselta. Maisemat olivat todella upeat! Kaupungin näkee ylhäältäpäin aivan uudella tavalla.

Parque Eduardo VII

Upea puistotie alas Lissabonin ydinkeskustaa kohti. Puisto päättyy Marquês de Pombalin aukiolle, jonka kautta monet paikallisbussit ajavat (muun muassa bussi 746, jolla pääsee eläintarhaan). 

Yk 6 ja kp 3

Huh, karu paluu arkeen ja ennen kaikkea talveen. Ei paljoa naurattanut, kun mittari näytti -14 C aamulla klo 7 töihin lähtiessä. Olo oli kuitenkin jokseenkin pirteä, ehkä sain lämpöä hieman varastoitua reissussa. Ainakin kasvoilla on pisamia ja vähän väriä. :)

Uuden kierron alettua tunteet ovat olleet jälleen ristiriitaisia. Samaan aikaan olen innoissani uuden kierron alettua, sillä se tarkoittaa taas uutta mahdollisuutta raskautua. Toisaalta alan jo kyllästyä koko yrittämiseen. Tiedän, että on paljon pareja, jotka ovat yrittäneet tuplasti tai triplasti pidempään, mutta en voi tunteilleni mitään.

Tekisi mieli unohtaa ovistestailu tässä kierrossa kokonaan. Haluaisin pystyä suhtautumaan tähän rennosti, mutta tiedän ettei se ole mahdollista. Haluan kuitenkin varmuuden siihen, että ylipäätään ovuloin. Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, en ole saanut aikaisemmissa kolmessa kierrossa ovisplussaa. Aloitin siis testaamisen tuolloin kolme kiertoa sitten.

Kaipa tämä on vaan tätä pettymyksen käsittelyä ja itsensä psyykkaamista taas uutta yritystä kohti. En haluaisi ottaa paineita, mutta en tiedä, miten niitä voisi enää välttääkään.

Ihana miniloma

Oli aivan ihana miniloma Lissabonissa! Upea kaupunki ja paljon mielenkiintoista nähtävää. Kierreltiin kaupunkia ympäriinsä, käveltiin paljon ja vielä vähän lisää, syötiin ja nautittiin auringosta sekä toisistamme. Oli lämmin ja aurinko paistoi. Täydellinen pieni loma.

Kirjoittelen tänne paremman matkaraportin kuvilla varustettuna viikonlopun aikana. Ehdottoman suositeltava kaupunkilomakohde! Haaveilen jo uudesta matkasta Lissaboniin, jäi vielä niin paljon nähtävää ja koettavaa.

Tiistaina illalla koettiin jälleen pettymys. Olimme ihanassa ravintolassa  illallisella, kun tunsin miten menkat alkoivat. Sain pidettyä tunteet kurissa ja vietimme romanttisen illan, mutta hotellille päästyämme romahdin täysin. Itkin miehen kainalossa hyvän tovin, kunnes rauhoituin nukkumaan.

Sunnuntaista tiistai aamuun eli kp 26-28 ei ollut rintojen turvotuksen lisäksi minkäänlaisia kuukautisten alkamiseen viittaavia fyysisiä tuntemuksia. Tiesin niiden kuitenkin alkavan. Ei minulla ollut minkäänlaisia raskauteenkaan viittaavia erityisiä oireita. Olin niin onnellinen, kun menkkoja ei näkynyt. Olin ennen kaikkea iloinen sen vuoksi, että pystyin olemaan rennommin reissussa ja saimme nauttia miehen kanssa toisistamme myös hotellin vällyjen välissä.

Kun menkat tiistaina alkoivat, petyin silti suunnattomasti. Tottakai elättelin toiveita raskautumisesta, vaikka en uskonutkaan sen olevan vielä mahdollista. Pettymyksestä huolimatta vietimme oikein mukavan viimeisen lomapäivän eilen ja tänään tulin ihan hyvillä mielin kotiin. Nyt on jonkinlainen kuukautisiin liittyvä hormonihöyry päällä, sillä en osaa eritellä tällä hetkellä sen tarkemmin, miltä minusta tuntuu. Pitää antaa höyryjen laskeutua.

Nyt alkoi siis yk 6.

Lentokentällä!

Jipii, tästä se alkaa! Kauan odotettu miniloma! Lähtöselvitys ja turvatarkastus meni alle kymmenessä minuutissa, hyvä oli kuitenkin olla kentällä melkein kaksi tuntia etuajassa. No ehtiipähän mies ainakin ottaa rauhassa lomakaljansa. :)

Menkat ei ole vielä alkaneet. Pidän sormet ja varpaat ristissä, että eivät vielä alkaisikaan. Jospa ne olisivat tämän kerran muuten vaan myöhässä muutaman päivän ja pysyisivät reissun ajan poissa.

Ihanaa alkavaa uutta viikkoa huomiselle kaikille! Palaan asiaan reissukuvilla varustettuna loman jälkeen. :)

Negatiivinen

Havahduin yöllä vähän väliä ja tarkastelin mahani tilannetta. En tuntenut mitään ja pystyin jatkamaan tyytyväisenä unia. Aamulla sorruin tekemään raskaustestin. Negatiivinen. Ei tullut yllätyksenä, olin varautunut siihen. Mies halasi ja lupasi, että saamme vielä oman pikkuisen.

Tässä kierrossa olen ollut paljon tyynempi kuin viime kierrossa. Toki haaveilen vauvasta jatkuvasti ja toisinaan on ahdistanut paljonkin. En ole oikein pystynyt asennoitumaan niin, että olisin ajatellut tässä kierrossa tärppäävän. Kai se on jokin alitajuinen suojautumiskeino pettymyksiä vastaan. Toisaalta olen osannut ottaa melko rennosti muutamia hermoromahdus-päiviä lukuunottamatta. En ole mielestäni ollut pessimisti, ennemminkin realisti. Olen ehkä tottunut ajatukseen, että meillä tämä odotuksen odottaminen vain kestää vähän pidempään.

Reissumme tulee kyllä mahtavaan väliin! Olen hihkunut innosta jo monta päivää ja ehkä sekin osaltaan lievitti negatiivisen testituloksen aiheuttamaa pettymystä. Nyt vain toivon, etteivät menkat alkaisi vielä muutamaan päivään, niin saisi nauttia Lissabonista ja miehestä ihan täysillä!

Onko tämä nyt sitä?

Illalla ne sitten alkoivat, menkkamaiset tuntemukset mahassa. Ei varsinaista kipua, mutta sellaista paineen tunnetta ja nippailua. Jotenkin en nyt lainkaan muista, millaisia tuntemuksia minulla on aikasemmin ollut. Muistan vain kovat mahakivut, jotka alkavat usein muutamaa päivää ennen kuukautisia, mutta en muista onko tällaista paineen tunnetta ollut aikaisemminkin.

Minusta vain tuntuu, että pian ne alkavat. Tänään on kp 24, joten ne saattavat olla hyvinkin lähellä. Ahdistaa.

Kummallista

Pariin päivään minua ei ole jännittänyt lähestyvät kierron viimeiset päivät. Enemmän jännitin kierron puolivälissä, mutta nyt kun kierto lähenee loppuaan, en ole yksinkertaisesti vain ehtinyt ajatella asiaa. Viime päivät ovat olleet niin kiireisiä, että illalla kun on ollut hetki aikaa rauhoittua ja ottaa rennosti, olen ollut liian väsynyt ajattelemaan mitään. Olen kyllä aina tiennyt, että minun kannattaa pitää itseni kiireisenä, jos haluan välttää liiallista asioiden vatvomista. Se todella toimii!

Vähäisetkin ajatukseni ovat olleet tulevassa matkassamme. Odotan niin innolla hetkellistä kevään kokemista ja uuteen kaupunkiin tutustumista yhdessä rakkaani kanssa.

Nyt, kun oikein pysähdyn asiaa miettimään, niin tunnen pientä jännitystä kierron loppupäivien suhteen. En ole uskaltanut enkä halunnut odottaa mitään. Rinnat ovat yhä edelleen hieman turvoksissa ja nännit nöpöttävät jatkuvasti. Mahaa nippailee satunnaisesti, mutta muita tuntemuksia ei oikeastaan ole ollut. Mahani kipeytyy normaalisti jo useampi päivä ennen kuukautisten alkamista. Alitajuisesti odotan koko ajan niiden tuttujen kipujen alkamista. Samalla toivon, että jos kivut eivät nyt muutaman päivän sisällä ala, niin se saattaisi olla hyvä merkki.

Tänään on kp 23. Harmittaa, kun en tiedä, milloin ovulaatio on ollut. Siis jos on ylipäätään ollut. Haluaisin olla kartalla siitä, mikä dpo nyt olisi.

Työtarjous

Sain aivan mahtavan työtarjouksen! Kyseessä on ensi syksynä alkava vuoden mittainen vuorotteluvapaan sijaisuus minua jo pitkään kovasti kiinnostaneella erikoisalalla. Sijaisuus alkaisi vajaan kuukauden aikaisemmin, kuin kesäsijaisuuteni loppuu. Hyvällä tuurilla alkamisajankohtaa voitaisiin siirtää ja voisin ottaa työn vastaan.

Uskon kohtaloon. Saattaa kuulostaa hieman kornilta, mutta uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Jos ottaisin työn vastaan, niin tarkottaisiko se sitä, että yrityksemme saisi jatkua vielä ainakin sen aikaa, ettei mahdollinen äitiysloma keskeyttäisi vuoden mittaista sijaisuutta?

Tämä omituinen ajatus juontaa juurensa siitä, että työ, jota tulen tulevan kesän tekemään, ei onnistuisi ison vauvamahan kanssa. Niinpä pähkäilin itsekseni, että yrityksemme oli määrä kestää vielä ainakin tämän kuluvan kierron verran. Jos saisimme tämän kierron päätteeksi maailman onnellisimpia uutisia, ei vauvamasu olisi kesän lopulla vielä (ehkä) niin valtava.

Olen valmistumassa unelma-ammattiini ja odotan innolla, että pääsen työelämään. En ole kuitenkaan urakeskeinen eikä työ ole minulle loppupeleissä niin tärkeää. Silti minua jännittää se, että jos otan vuoden sijaisuuden vastaan, niin järjestääkö kohtalo asiat niin, että ehdin tehdä sijaisuuden loppuun asti.

Ps. Nännit ovat edelleen arat ja nöpöttävät jatkuvasti. Olen edelleen kuolemanväsynyt ja mielialani heittelevät jatkuvasti. Mahaa nippailee toisinaan, eilen illalla oli menkkamaisia tuntemuksia. Kuukautisia edeltäviä oireita siis ilmassa, paitsi tuo uusi nänni-oire. Tänään on kp 21.

Matkakuume + vauvakuume = mahdoton olotila

Enää 6 päivää reissuun, en malttaisi odottaa! Olen niin innostuneen jännittynyt! Lissabonissa on jo kevät pitkällä ja kaupunki näyttää ainakin kuvissa uskomattoman kauniilta. Rakastan listojen tekemistä. Tein eilen listan matkatavaroistani. Oli ihanaa suunnitella, mitä keväisiä vaatteita otan mukaan ja lopputuloksesta tuli ihan hyvä. En kuitenkaan pakannut tavaroita vielä, etteivät rypisty matkalaukussa.

Miehelle iski illalla matkastressi. Emme ole ehtineet vielä oikeastaan suunnitella reissuamme sen kummemmin ja epätietoisuus aiheutti hänelle ilmeisesti pientä stressiä. Yllätyksekseni mies halusi myös tehdä matkatavaralistan. Oli niin suloista, miten hän rustasi listaa ja rauhoittui välittömästi.

No sitten tämä valtava vauvakuume. Tai en tiedä riittääkö vauvakuume enää kuvaamaan olotilaani, se on jotain isompaa kuin kuume. Niin kuin jo aikaisemmassa postauksessa kirjoitin, niin miehellä on vahva tunne siitä, että tässä kierrossa tärppää. Omat tuntemukseni näköjään heittelevät laidasta laitaan. Tänään tuntuu taas siltä, etten uskalla toivoa yhtään mitään.

Rinnat ovat edelleen omituisen tuntuiset. Nännit ovat arat ja rinnat jonkin verran turvoksissa. Eilen mahaani nippaili muutamaan otteeseen voimakkaasti. Olen ollut myös äärimmäisen väsynyt viime päivinä. Normaalisti olen yökukkuja, mutta viikonloppuna olin jo iltakymmeneltä valmis nukkumaan. Eivät nuo edellämainitut välttämättä kuitenkaan kerro yhtään mistään normaalista poikkeavasta. Koska en taaskaan saanut ovista bongattua, en tiedä yhtään missä dpo:ssa tällä hetkellä voitaisiin mennä (jos olen ovuloinut).

Tänään on kp 20 ja JOS ovis olisi ollut kp 13 tai 14, niin nyt olisi dpo 6 tai 7. No, turha näitä on miettiä, kun ei ole varmuutta asiasta. Matkakuume antaa onneksi edes vähän muuta ajateltavaa. Tänään illalla täytyy vähän googlailla kivoja paikkoja, joissa voisi käydä. Toisaalta nyt päätäni sekoittaa kaksi jännittävää asiaa ja on melko mahdoton olo.

Helpotti jälleen kirjoittaa näistä, nyt pystyn taas paremmin keskittymään raivostuttaviin pakollisiin koulutehtäviin edes hetkeksi. Onneksi on "vapaapäivä" ja saan tehdä hommia rauhassa kotona.

JÄNNITTÄÄ!

Jännitys hiipii mieleeni pikkuhiljaa. Yritän poissulkea sen pitämällä itseni kiireisenä ja touhukkaana. Ei sekään loputtomiin auta. Olemme lähdössä viikon päästä miehen kanssa minilomalle Lissaboniin. Olen matkasta innoissani! Saamme olla viisi päivää aivan kahden ja keskittyä vain toisiimme.

Ensi sunnuntaina on kp 26 eli testi saattaisi jo näyttää, jos on jotain näytettävää. Ajatukseni ovat kuitenkin hyvin ristiriitaiset testaamisen suhteen. Haluaisin oikeasti testata vasta, jos menkat ovat myöhässä. Toisaalta haluaisin mielenrauhan ennen matkaamme. En tiedä olisiko hyvä idea testata aamulla ennen lähtöämme, mutta saattaisin saada jo varmuuden asiaan. Oli tulos kumpi tahansa, niin ainakaan asiaa ei tarvitsisi jännittää reissussa.

Olen ollut viime päivinä varovaisen toiveikas. En usko, että vielä tässä kierrossa on tärpännyt, mutta kyllä mekin lopulta saamme oman pikkuisen. Ehkä tämä ihana kevätauringonpaiste on saanut mielenikin valoisammaksi. Olen myös iloinnut edelleen jatkuvasta nännien arkuudesta. Rinnat ovat aavistuksen verran turvonneet ja jotenkin vain omituisen tuntuiset. Vaikka se ei olisikaan merkki siitä, mistä toivoisin sen olevan, niin ainakin se on uutta minulle ja siksi jännittävää hyvällä tavalla. :)

Haikeutta ja kaipausta

Tässä kierrossa olen onnistunut olemaan yllättävän positiivisella mielellä. Vauvankaipuu on suuri, mutta olen pystynyt pitämään ajatukseni suhteellisen kurissa. Olen ollut myös melko toiveikkaana ja ihanat plussauutiset blogimaailmassa ovat lisänneet omaakin uskoani raskautumiseen.

Suuri kaipaus valtasi eilen mieleni. Juttelimme pitkästä aikaan miehen kanssa kunnolla vauvahaaveistamme ja yrityksestämme. Mies on ihanan ymmärtäväinen ja kannustava. Hän sanoi, että hänestä tuntuu pian tärppäävän. Olin samalla liikuttunut ja iloinen hänen sanoistaan, mutta samalla tuli kovin haikea olo. Miksi emme jo saisi omaa pikkuista, kun niin kovasti toivomme?

Olen osa-aikaisena myyjänä eräässä liikkeessä ja tämän päivän työvuoron aikana olen nähnyt taas kymmeniä vauvoja ja pieniä lapsia. Kaipaus yltyy toisinaan mahdottomaksi, kun ihailen toisten lapsia. Töiden jälkeen pääsen onneksi viettämään tyttöjeniltaa parhaan ystäväni kanssa. Herkut ja maailmanparannus-tuokio hänen kanssaan varmasti piristävät. :)

Omituinen oire

Eilisestä lähtien rintani ovat olleet hieman turvoksissa ja nännit erittäin kipeät. Kuten jo edellisessä kirjoituksessa mainitsin, rintojen arkuus tai vastaava ei ole minulle yleensä tyypillistä kierron missään vaiheessa, joten ihmettelen tätä oiretta. Joskus rinnat ovat olleet hetken aikaa arat juuri ennen kuukautisten alkamista tai niiden aikana.

Lopetin oviksen testailun eiliseen, sillä iltapäivällä viiva oli taas haaleampi. Joko en ovuloinut tässä kierrossa tai sitten huippu on mennyt nopeasti ohi. Testasin monina päivinä kuitenkin vain yhden kerran. Tämä nännien kipuilu mietityttää minua kovasti. Tänään on kp 17 ja minun kiertojeni pituuksilla oviksen voisi kuvitella tosiaan jo menneen.

Jostain syystä olen kuitenkin iloinen tästä uudesta oireesta. Niin kovasti toivon plussaa siihen toiseen testiin, että tässä vaiheessa kaikki omituisetkin oireet herättävät pienen toivonkipinän.

Tänään on hyvä päivä. Tein heti herättyäni 30 min treenin crosstrainerilla ja nyt aamupala odottaa minua pöydässä. Pian on lähdettävä hoitamaan ikävät velvollisuudet pois alta, kouluun siis. Illalla ehdimme onneksi viettää laatuaikaa yhdessä miehen kanssa.

Ovulaatio-turhautumista

Tänään on jo kp 16 enkä ole vieläkään saanut ovisplussaa. Aloitin testaamisen jo viime viikon perjantaina eli kp 10. Ensimmäiset päivät viiva oli haalea, mutta toissapäivänä ja eilen viiva oli jo hieman tummempi. Hetki sitten tekemäni testi meni jostain syystä ilmeisesti pilalle, koska viiva ilmestyi vain puolittain, mutta näytti yhtä tummalta kuin eilenkin.

Eilen mahaani juili jälleen menkkakipumaisesti moneen otteeseen. Myös alaselkää kolotti. Tänään herättyäni huomasin rintojen olevan myös hieman turvonneet ja arat. Minulla ei normaalisti ole missään vaiheessa kiertoa rintaoireita. Siksi olenkin tästä pienestä uudesta oireesta iloinen! Voisiko se ovulaatio olla edelleen vasta tulossa? Hieman kuitenkin epäilyttää, sillä kiertoni ovat olleet sen 25-28 päivää...

Haluaisin varmuuden siihen, että ylipäätään ovuloin ja siksi haluaisin oviksplussan. Olemme touhuilleet tiuhaan tahtiin halujemme mukaan makuuhuoneen puolella, kuten aina. En oikein hahmota, mihin touhuilut pitäisi ajoittaa, jos oviksen vielä bongaan. Tulisiko pitää välipäiviä, olisiko simppojen hyvä olla jo valmiina asemissa vai miten?

Treenailua

Olin juuri kolmisen viikko kipeänä. Ensin oli perinteinen oksennustauti, josta toipumiseen meni useampi päivä. Sen jälkeen tuli järkyttävä flunssa, joka hellitti vasta viime viikonlopun aikana. Olen löytänyt liikunnan ilon ja pienen poltteen siihen vasta viime vuosien aikana. En ole aikaisemmin osannut kaivata liikuntaa erityisemmin, vaikka olenkin oppinut siitä nauttimaan. Nyt tämän kolmen viikon sairastelun aikana ehti tulla jo todella vetämätön ja turvonnut olo. Kaipasin todella hikoilua ja sitä hyvän olon tunnetta.

Olen edelleenkin liikunnan suhteen hieman saamaton. Ryhmäliikuntatunnit eivät ole minua varten ja lenkkeily loppui viime syksynä kohdallani kivuliaaseen nilkan lihastulehdukseen. Mukavuudenhaluisen ja kiireisenä ihmisenä kaikista helpoin liikuntamuoto on tällä hetkellä crosstrainerilla treenaaminen kotona. Laite on melko siro, mutta kuitenkin jykevä eikä pilaa sisustusta. Mikä parasta, voin treenata rauhassa lempisarjojani telkkarista samalla katsoen.

Olen saanut vauvahaaveilusta myös lisämotivaatiota liikunnan harrastamiseen ja muutenkin terveellisten elämäntapojen noudattamiseen. Sen lisäksi, että teen sitä itseäni varten, teen sitä toivottavasti myös pian tulevaa pikkuistamme varten. Vielä kun saisin noudatettua omia suunnitelmiani. :)

Pieniä iloja

Eilen illalla olin jo aivan varma, etten ovuloi tässä kierrossa enkä yleensäkään ikinä. En ole aiemmissa kierroissa tuntenut mitään erityisiä oireita oletettuna ovulaation ajankohtana enkä ole saanut ovisplussaa. Toki testailunikin on ollut vähän epämääräistä.

Yöllä mahaani nippaili ja jossain vaiheessa sattui oikein kunnolla. En saanut unta ja kuulostelin oikein tarkasti tuntemuksiani. Kivut muistuttivat menkkakipuja ja pieni toivonkipinä heräsi. Aamulla testasin ja sain hieman tummemman viivan ovistestiin, kuin aiempina testipäivinä. Ehkä ovulaatio on sittenkin tulossa! Innostuin niin paljon, että meinasin jo soittaa miehelle ja kertoa päätelmistäni. En viitsinyt häiritä hänen kiireistä työpäivää, mutta viestin laitoin kyllä. Mies vastasi, että illalla tehdään sitten vauva. :) 

Mahan nippailut on jatkuneet tänään tasaisesti koko päivän. Sellaista lievää menkkakipuja muistuttavaa nippailua alavatsassa. Ehkä vähän omituista, mutta olen jokatapauksessa tästä iloinen. Nyt äkkiä syömään ja sitten muihin puuhiin ;)

Ihana viikonloppu ja vähemmän ihana maanantai

Vietimme ihanan viikonlopun miehen kotipaikkakunnalla. Syötiin, nukuttiin, saunottiin, ulkoiltiin ja rentouduttiin. Oli napakka pakkanen ja upea auringonpaiste koko viikonlopun ajan. Sain vähän etäisyyttä vauvaprojektiin, sillä vietimme aikaa miehen vanhempien sekä miehen veljen ja hänen kihlattunsa kanssa, joten en oikeastaan ehtinyt pahemmin ajatella asiaa. Ovulaatiota tikutin kyllä aina illan hämärtyessä (haalea viiva toistaiseksi), mutta muuten vedin vähän henkeä ja keskityin muihin asioihin.

Eilen illalla kotiin tultuamme todellisuus kuitenkin iski päin kasvoja. Ajomatkan väsyttämänä aloin taas vatvoa asioita ja pelotella itseäni lapsettomuusajatuksilla. Keskustelimme miehen kanssa pitkään ja rauhotuin hieman. Sovimme, että jos vauva ei ole kesään mennessä ilmoittanut tulostaan, niin menen juttelemaan lääkärin kanssa yksityisellä puolella. Kesäkuussa yritystä olisi takana 8 kuukautta. Vaikka se ei ole vielä mahdottoman pitkä aika, niin haluaisin silti sulkea tiettyjä asioita pois pikaisesti.

Tänään mielialani ovat heitelleet uskomatonta tahtia. Yhtenä hetkenä oloni on rauhallinen ja seuraavassa hetkessä tekisi mieli huutaa ja raivota ihan jonkin pikkuasian takia. Olo on samanlainen, kuin juuri ennen menkkoja. Mahassa tuntui pientä nippailua ja vihlontaa iltapäivällä, muita tuntemuksia ei ole ollut. Ovulaatiotestiin tuli tänään edelleen vain haalea viiva ja olin äärimmäisen pettynyt. Olen aivan varma, etten ovuloi tässä kierrossa. Entä jos en ovuloi ollenkaan, ikinä? En ole saanut aiemmissakaan kierroissa ovisplussaa.

No, jatkan tikuttamista ja tämän avautumisen jälkeen taas positiivisemmin mielin eteenpäin. Tänään on kp 13.

Jännitystä ja innostusta

Kyllä on mahtunut taas pariin päivään tapahtumia ja tunteiden vuoristorataa kerrakseen! Eilen kävimme katsomassa miehen hyvän ystävän neljän päivän ikäistä poikavauvaa. Pienin vauva, jonka olen ikinä nähnyt! Alle kolme kiloa ja alle 50 senttiä. Niin pieni, niin hento ja niin ihana. Tuoreet vanhemmat olivat silminnähden onnellisia esikoisestaan. Tuli kummallisia tuntemuksia tuon vierailun aikana ja sen jälkeen. Olin vilpittömästi onnellinen mieheni ystävän ja hänen kihlattunsa puolesta, mistä sitä tietää kuinka kauan hekin ovat omaa pikkuista toivoneet. Olin kuitenkin myös kateellinen ja tunsin suunnatonta kaipuuta, sitä en voi kieltää.

Minua hämmensi myös mieheni reaktio. Hän oli aluksi aivan sanaton, katseli ihmeissään pienen pientä vauvaa ja ihmetteli, että onko siinä oikeasti pieni elävä ihmisenalku. Reaktio oli suloinen ja näin miehen ilmeestä, kuinka hänen sydämensä suli, kun hän kosketti tuota pientä ihmettä. Otimme muutaman valokuvan ja ihailimme niitä vielä kotona. Haaveilimme yhdessä omasta pikkuisesta. Illalla nukkumaan käydessäni päällimmäinen tunne oli kuitenkin onnellisuus. Olin onnellinen tuon tuoreen perheen puolesta, mutta myös meidän puolesta. Vielä tulee meidänkin aikamme.

Tänään aamulla varmistui, että saan tulevaksi kesäksi kolmen kuukauden mittaisen oman alani kesäsijaisuuden. Halkean innostuksesta! Oman alani töitä on melko vaikea saada, sillä paikat tulevat vain harvoin yleiseen hakuun. Monet työpaikat menevät puskaradion kautta. Sillä tavalla minäkin tämän paikan sain. Vaikka se on vain lyhyt sijaisuus, on se vastavalmistuneelle (olettaen, että todella valmistun ajallaan :D) lottovoitto.

Lisäjännitystä tuo (toivottavasti) lähestyvä ovulaatio. Tänään on kp 10. Vielä en ole aloittanut tikuttamista, mutta ajattelin tänään illalla testata ensimmäisen kerran. Lähdemme iltapäivällä viikonlopunviettoon miehen kotipaikkakunnalle 350 kilometrin päähän. Meillä on onneksi oma makuuhuone miehen vanhempien luona, joten sen suhteen ei ole ongelmaa. Ovulaatiota pystyn vaivihkaa testaamaan makuuhuoneen viereisessä vessassa, joten salainen projektimme tuskin paljastuu :)

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua!