Sivut

torstai 25. elokuuta 2016

Rakenneultra

Eilen oli kauan odotettu (ja pelätty) rakenneultra, rv 20+5. Pelko hiipi nurkan takaa ehkä viikko sitten. Luin jonkin kirjoituksen, joku oli saanut rakenneultrassa todella huonoja uutisia. Tuli surullinen ja pelokas olo. Tuntui tyhmältä, etten ollut osannut pelätä. Pikkuisemme potkii ja möyrii aivan hurjasti, olo on ollut todella luottavainen. Kaikenhan on oltava kunnossa, kun liikeet tuntuvat jo niin voimakkaasti ja tasaisesti aina pitkin päivää. Ensimmäiset liikkeet tunsin n. rv 18 kohdalla. Pienen pieniä hipaisuja, ensiksi vain iltaisin sängyssä selälläni maatessa. Pian ne kuitenkin voimistuivat eikä aikaakaan, kun liikkeet tuntuivat myös istuma-asennossa.

Pelko hiipi silti, tuon kirjoituksen luettuani. Kaiken kaikkiaan se oli kuitenkin aika maltillista pelkoa sanoisin. Onneksi päivät hujahtivat nopeasti ja eilinen koitti.

Kätilö oli todella miellyttävä, hieman vanhempi rouva, joka todella tuntui osaavan asiansa. Edelliskerrallakin oli oikein mukava kätilö, mutta tämänkertainen oli vieläkin lämpimämpi ja ehkä empaattisempi. Kyseli alkuun vointia ja muita yleisiä juttuja. Seuraavaksi kysyi, että haluammeko tietää vauvan sukupuolen, mikäli se on nähtävissä. Halusimme kyllä. Leikittelimme tosin aiemmin ajatuksella, ettei sukupuolesta otettaisikaan selvää. Mieskin aika nopeasti naurahti, että tuskinpa minun kanssa sellainen olisi mahdollista. Saatan olla välillä vähän utelias ja malttamaton. Mies olisi varmasti oikeastikin malttanut odottaa synnytykseen saakka, hänellä on ihmeellisen hyvät hermot muutenkin. 

Ultraus oli jännittävä ja perusteellinen tapahtuma. Osa kerrallaan kätilö tutki pikkuistamme ja kertoili meille sen mukaan mitä näki. Kaikki oli hyvin, kätilön mukaan oikein priimaa. Sukupuoliasia todella unohtui sen kaiken keskellä, oli niin jännittävää seurata tapahtumia ruudulta. Ja jos rehellisiä ollaan, niin suurimman osan ajasta en oikein saanut selvää mikä osa on milloinkin kyseessä, niin paljon pikkuinen heilui ja kääntyili. Jossain vaiheessa kätilö kysyi, että kumpaa veikkaamme. Minä poikaa, mies tyttöä. Siihen kätilö vastasi, että taisi isä osua oikeaan. Kätilön sanojen mukaan "mitään ylimääräistä ei näkynyt" eli saamme pienen tytön. Hän palasi ultraamaan "alakertaa" vielä uudemman kerran ja oli niin varma asiasta kuin voi kuulemma olla. Tosin hän ehdotti, ettemme kuitenkaan aivan vaaleanpunaiseksi vauvan huonetta sisusta.

Lopuksi istukkaa ultratessa kätilöllä oli kuulemma hyviä uutisia (minua vähän kyllä jälkeenpäin hirvittäviä, vaikka varmaan ihan turhaan). Pääsemme viikolla 30 ylimääräiseen ultraan. Istukka oli alhaalla, juuri ja juuri siinä rajalla. Kätilön mukaan se on raskauden puolivälissä normaalia ja 85 % raskauksista istukka nousee pikkuhiljaa ylemmäs. Siksi siis se ylimääräinen ultra. Jos istukka on tuolloin vielä alhaalla ja peittää näin ollen kohdunsuun, niin vauva syntyy todennäköisesti sektiolla. Aluksi olin tästä kovin yllättynyt ja järkyttynyt, en tiennyt tällaisesta mahdollisuudesta. Mutta asiaa palasteltuani en ole enää niin huolissani. Hyvä, että istukka ultrataan vielä uudestaan. Ennen sitä on turha murehtia. Normaalisti saa kuulemma elellä, kunhan välttää kovin rajuja petipuuhia. No eipä ne tässä vaiheessa muutenkaan niin kovin rajuja ole olleet. :)

Olo on nyt ihan häkeltynyt. Pikkuisella tytöllämme on kaikki täydellisesti. <3