Sivut

torstai 29. toukokuuta 2014

Lomatunnelmissa

Palasimme myöhään eilen illalla kotiin. Oli mitä mainioin minireissu ja loppuviikko onneksi vielä lomailua kotosalla. Säät eivät reissussa oikein suosineet, kuten eivät ilmeisesti täällä kotimaassakaan, mutta emme antaneet sen vaikuttaa liikaa. Nautimme yhteisestä ajasta ja rennosta ilmapiiristä. Söimme hyvin, nautimme hieman viiniä sekä virvokkeita, kiertelimme ympäriinsä ja shoppailimme. En ole varsinaisesti mikään shoppailuhullu, mutta ulkomailla käydessäni kyllä innostun. Euroopasta löytyy kaikkea niin ihanaa ja erilaista. Jopa mies innostui vaatekaupoilla, joten minäkin sain vingutella korttia huoletta hyvällä omalla tunnolla. Olen erityisen tykästynyt maksimekkoihin ja -hameisiin ja niitä tarttuikin mukaan useampi, ihanissa väreissä ja kuoseissa. Lämpimiä kesäpäiviä odotellessa.

Reissukuulumisista kiertokuulumisiin: sunnuntain tiputteluvuoto muuttui maanantaina ihan kunnon vuodoksi. Kierto jäi vain 25 päivän mittaiseksi. Onhan sekin toki parempi kuin edellinen 22 päivää, mutta lyhyehkö kierto harmittaa silti. Sen suurempaa romahdusta ei tällä kertaa tullut, reissussa ollessa ei ollut aikaa murehtia. Ja nyt kotiin tultua pahin alkaa olla jo ohi, pian menkatkin loppuvat ja voi suunnata katseen taas eteenpäin. 

En odota tältä kesältä ihmeitä. Jos vain osaisin nauttia elämästä ja antaa asioiden mennä omalla painollaan. Se riittäisi minulle. Olemme päättäneet jo aiemmin keväällä, että syksyllä palaamme klinikalle ja mietimme jatkoa. Se tuntuu helpottavalta, minulla on lupa ottaa rennosti ja meillä on lupa nauttia kesästä ja toisistamme.



sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Pikapäivitys lentokentältä

Pahoittelut, etten ole ehtinyt vielä vastaamaan edellisen postauksen kommentteihin. Kiitos niistä, vastailen heti reissun jälkeen. Synttäriyllätys miehelle onnistui täydellisesti! Lähdimme kukonlaulun aikaan lentokentälle, mies ei aavistanut yhtään, mihin olemme matkalla! Teemme neljän päivän minireissun ihanaan Euroopan kaupunkiin. Mies on aivan onnessaan, samoin minä. 

Kiertopäivitys tähän loppuun: tänään aamulla vessassa käydessä paperiin jäi aavistuksen verran vaaleanpunaista. Toiveet karisivat samantien lattiakaivoon, mutten jaksa nyt murehtia. Aiomme nauttia miehen kanssa lomasta ja toisistamme.

Ihanaa sunnuntaita!

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Ihanasta kesästä huolimatta allapäin

Olen ollut alkuviikon allapäin. En ole mitenkään kovin aktiivisesti ajatellut lähestyvää loppukiertoa, mutta kai se alitajuisesti painaa mieltäni. Kaikki se pelko ja epävarmuus taitavat olla jo jonkinlaisia vakiotunteita, jotka lymyilevät pinnan alla ja odottavat esiintulemista. Tämä kierto on ollut poikkeuksellisen raskas henkisesti. Olen ollut tavallista herkempi ja tunteeni heittelevät vuoristoradan lailla.

Huomaan olevani töissäkin tavallista herkempi. Asiat jäävät helposti painamaan mieltä ja pyörittelen työasioita monesti vielä kotonakin. Hermot tuntuvat olevan kireällä ja pienetkin vastoinkäymiset ovat tuntuneet tällä viikolla maailmanlopuilta. Lieneekö tämä jokin tasoittava hormoniaalto siihen, etten ole näin jälkeenpäin ajateltuna tainnut kärsiä muutamissa edellisissä kierroissa kovinkaan voimakkaista mielialanvaihteluista loppukierron aikaan. Tai sitten aika vain kultaa muistot. No oli miten oli, juuri nyt tutuu rasittavalta tällainen herkistely ja masistelu.

Haluaisin vain nauttia kesästä ja perjantaina alkavasta lomasta. Kaikkea ihanaa on luvassa, mutta en ole niin innostunut kuin haluaisin olla. Tuntuu, että otan siitäkin paineita. Pitäisi olla kiitollinen niin monesta asiasta ja kyllähän minä olenkin. Täytyy varmaan kaivaa taas kiitollisuuspäiväkirja esiin ja pysähtyä niiden asioiden äärelle.

Mutta te onneksi ymmärrätte, ei tämä ole helppoa. Ei ole helppoa pitää toiveikkuutta yllä kuukaudesta toiseen ja nousta aina jokaisen pettymyksen jälkeen. Ehkä olen aloittanut poikkeuksellisen aikaisin itseni valmistamisen uuteen pettymykseen. Myönnän, että minun on todella vaikeaa uskoa enää mahdollisuuksiimme luomuna. Tämä on osaltaan myös jonkinlaista turhautumista, tuntuu että aikaa menee hukkaan. Toisaalta me tarvitsimme taukoa hoidoista emmekä ole vielä valmiita ottamaan seuraavaa askelta kohti raskaampia hoitoja.

Nyt on siis jo kp 21, edelliskiertohan jäi vain 22 päivän mittaiseksi. Kaipa stressaan sitäkin. Toivottavasti tämä kierto olisi normaalimman mittainen. Ei ole oikeastaan mitään oireita suuntaan eikä toiseen (mielialojen vaihtelua lukuunottamatta). Tai ehkä sen verran, että rinnat eivät ole lainkaan kipeytyneet tai turvonneet, kuten yleensä tässä vaiheessa kiertoa. Se tuskin on ainakaan hyvä merkki. Vatsaa sen sijaan kyllä turvottaa omituisesti. Se voi kyllä johtua melkeinpä mistä vaan. Vähissä ovat oireet, mutta eipähän tarvitse käyttää aikaa kaikkien mahdollisten tuntemusten tulkitsemiseen.

Kaksi työpäivää enää, eiköhän tämä tästä.

torstai 15. toukokuuta 2014

Kamalaa vuoristorataa

Mikä siinä onkin, että tunteet lähtivät heittelemään välittömästi tuon edellisen postaukseni jälkeen? No, ehkä niillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Silti tuntuu, että heti kun totean voivani paremmin, tulee romahdus. Epämääräinen paha olo hiipi viime viikonlopun aikana. Työnsin sen vain sivuun sillä seurauksella, että tämä viikko on ollut hirveä.

Lapsettomien lauantai sekä äitienpäivä saivat kamalan mylläkän aikaan mielessäni. Miten me todella voimme olla tässä tilanteessa, en halua olla. En halua olla lapseton enkä halua turvautua enää yhteenkään lapsettomuushoitoon. Vaikka eiväthän hoidot ole kohdallamme edes kunnolla vielä alkaneetkaan. Äitienpäivänä oli toki ihana juhlistaa maailman tärkeimpiä - omaa äitiäni ja mummoani, mutta koko päivän mielessäni jyskytti pelko siitä, etten ehkä ikinä saa kokea äitiyttä itse. Kaikki tuo pelko purkautui totaalisena romahduksena toissailtana. Hetken ajan minusta tuntui siltä, etten tiedä, voiko tästä enää nousta.

Ärsyttää, että alkukierron jonkin asteinen kepeys ja huolettomuus ovat poissa jo nyt. Olisin toivonut olotilan kestävän pidempään, sillä tässä suossa tarpominen tuntuu nyt liian raskaalta. Toki olo on helpottanut tuosta toissapäiväisestä hieman, mutta silti epämääräinen pelko, suru ja ahdistus häiritsevät tässä hetkessä elämistä.

Onneksi on viikonloppu tulossa, ehkä on taas enemmän voimia koittaa oikeasti keskittyä omaan hyvinvointiin ja pysähtyä hieman miettimään asioita, joista saan tällä hetkellä voimaa. Tämä viikko on ollut kiireinen ja yöunet ovat jääneet lyhyiksi, se on varmasti osasyynä huonoon oloon. 

Ps. Voiko ovulaatiokipu olla todella, todella kovaa sykkivää kipua alavatsalla? Pelästyin, kun alavatsani kipeytyi maanantaina (kp 12) illalla äkillisesti. Kipu tuntui erityisesti vasemman munasarjan kohdalla, mutta oli niin voimakasta että säteili koko alavatsalle, nivusiin ja alaselkäänkin. Vatsa oli myös turvoksissa. Kipua kesti yhteensä parisen tuntia.

perjantai 9. toukokuuta 2014

Parempi mieli

Taas kerran voi huokaista helpotuksesta - pahin on jälleen ohi. Jotenkin sitä vain selviää aina pahimman yli. Sen on oltava sisäsyntyistä, kuten eräs viisas lukijani kerran kommentoi. Halu tulla äidiksi on niin suuri, ettei luovuttaminen tule kyseeseen. Niitä voimia vaan aina löytyy, uudestaan ja uudestaan.

Alkukierto on mennyt nopeasti, kuten yleensäkin. Kiertopäivät on helppo laskea, sillä kp 1 oli kuun ensimmäinen päivä. Menkoista sen verran, että ne oli tällä kertaa poikkeuksellisen runsaat ja pientä tuhrua on tullut edelleen. Toivottavasti tällainen muutos voi olla ihan normaaliakin. En sitten tiedä, että olisivatko voineet mennä sekaisin inssien jäljiltä. No, katsellaan eteenpäin.

Olo on ollut ihan hyvä eikä murehtimiselle ole oikestaan jäänyt edes pahemmin aikaa. Olen purkanut ylimääräistä energiaa liikkumalla paljon. Uusimpana villityksenä aamutreenit kotona heti herättyä. Päivä saa mukavan alun ja ihan kuin niinä päivinä ei väsyttäisikään niin paljoa. Olen viettänyt aikaa ystävieni kanssa ja puhunut kaikesta muusta kuin lapsettomuudestamme, olen saanut nauraa. Töissä on ollut paljon hyviä hetkiä ja onnistumisia. Lisävoimia saan myös kahden viikon päässä häämöttävästä kesäloman ensimmäisestä osasta. Miehellä on synttärit ja olen järjestänyt hänelle yllätyksen. En uskalla kertoa siitä vielä enempää, vaikka en usko mieheni blogiani kovinkaan säännöllisesti vilkuilevan. Aion pitää miehen jännityksessä viimeiseen saakka, saa nähdä kuinka hän yllättyy.

Haluan myös kiittää teitä kaikki ihanat lukijat. Tämän blogin, ja blogimaailman yleisestikin, tarjoama vertaistuki on korvaamatonta. Minulle on todella tärkeää saada purkaa ajatuksiani ja kannustavat kommenttinne auttavat minua jaksamaan.

perjantai 2. toukokuuta 2014

Turta

Se on päällimmäinen tunne tällä hetkellä. Yk 21 käynnistyi kuin käynnistyikin eilen, eipä tarvitse enää sen kummemmin spekuloida. Tavalliset menkat, joskin useamman päivän etuajassa.

Ensimmäinen tunne oli eilen hämmästys, mutta se vaihtui melko pian suureen pettymykseen. Hölmö minä, kun luulin aluksi etten kokisi tällä kertaa niin valtavaa pettymystä. Tulihan se sieltä sitten kuitenkin, valtavana ryöppyävänä itkuna. Rehellisesti sanottuna en tiedä kuinka monta pettymystä enää jaksan. Olen niin väsynyt tähän, olo on turta. Pahin pettymys jäi eiliseen, nyt on jäljellä epämääräinen tyhjyys ja välinpitämättömyys. En jaksaisi surra enkä jaksaisi lähteä tähän uuteen kiertoon. Haluaisin olla vapaa tästä kaikesta.

torstai 1. toukokuuta 2014

Ennätyslyhyt kierto

Vuoto on jatkunut eilisestä, nyt verta tulee jo jokaisella vessakäynnillä. Ei vieläkään siteeseen asti, mutta se on vain ajan kysymys. Voimakkaat menkkakivut alkoivat eilen yöllä, joten eiköhän tämä ole taas tässä. Mikäli vuoto alkaa kunnolla tänään ennen iltaa, niin lasken tämän ensimmäiseksi kiertopäiväksi. Näin ollen yk 20 jää vain 22 päivän mittaiseksi. 

Tuntuu kummalliselta, ei minun kiertoni ole koskaan ollut näin lyhyt. Oikeastaan aika pelottavaakin. Toisaalta en osaa vielä huolestua, sillä tämä on tosiaan ensimmäinen kerta ikinä. En muista, että minulla olisi ollut alle 25 päivän kiertoja edes teini-ikäisenä ja olen kuitenkin laskenut kiertopäiväni kalenteriini aina ensimmäisistä kuukautisista lähtien. 

Menkat alkoivat niin yllättäen, että en ole ainakaan vielä edes pettynyt. En ehtinyt piinailla ja jännittää. Ehkä tämä on ihan hyvä näin. Pääseepähän uuteen kiertoon pian ja on taas uusi mahdollisuus.