Matkakuume + vauvakuume = mahdoton olotila

Enää 6 päivää reissuun, en malttaisi odottaa! Olen niin innostuneen jännittynyt! Lissabonissa on jo kevät pitkällä ja kaupunki näyttää ainakin kuvissa uskomattoman kauniilta. Rakastan listojen tekemistä. Tein eilen listan matkatavaroistani. Oli ihanaa suunnitella, mitä keväisiä vaatteita otan mukaan ja lopputuloksesta tuli ihan hyvä. En kuitenkaan pakannut tavaroita vielä, etteivät rypisty matkalaukussa.

Miehelle iski illalla matkastressi. Emme ole ehtineet vielä oikeastaan suunnitella reissuamme sen kummemmin ja epätietoisuus aiheutti hänelle ilmeisesti pientä stressiä. Yllätyksekseni mies halusi myös tehdä matkatavaralistan. Oli niin suloista, miten hän rustasi listaa ja rauhoittui välittömästi.

No sitten tämä valtava vauvakuume. Tai en tiedä riittääkö vauvakuume enää kuvaamaan olotilaani, se on jotain isompaa kuin kuume. Niin kuin jo aikaisemmassa postauksessa kirjoitin, niin miehellä on vahva tunne siitä, että tässä kierrossa tärppää. Omat tuntemukseni näköjään heittelevät laidasta laitaan. Tänään tuntuu taas siltä, etten uskalla toivoa yhtään mitään.

Rinnat ovat edelleen omituisen tuntuiset. Nännit ovat arat ja rinnat jonkin verran turvoksissa. Eilen mahaani nippaili muutamaan otteeseen voimakkaasti. Olen ollut myös äärimmäisen väsynyt viime päivinä. Normaalisti olen yökukkuja, mutta viikonloppuna olin jo iltakymmeneltä valmis nukkumaan. Eivät nuo edellämainitut välttämättä kuitenkaan kerro yhtään mistään normaalista poikkeavasta. Koska en taaskaan saanut ovista bongattua, en tiedä yhtään missä dpo:ssa tällä hetkellä voitaisiin mennä (jos olen ovuloinut).

Tänään on kp 20 ja JOS ovis olisi ollut kp 13 tai 14, niin nyt olisi dpo 6 tai 7. No, turha näitä on miettiä, kun ei ole varmuutta asiasta. Matkakuume antaa onneksi edes vähän muuta ajateltavaa. Tänään illalla täytyy vähän googlailla kivoja paikkoja, joissa voisi käydä. Toisaalta nyt päätäni sekoittaa kaksi jännittävää asiaa ja on melko mahdoton olo.

Helpotti jälleen kirjoittaa näistä, nyt pystyn taas paremmin keskittymään raivostuttaviin pakollisiin koulutehtäviin edes hetkeksi. Onneksi on "vapaapäivä" ja saan tehdä hommia rauhassa kotona.

Ensimmäinen blogikirjoitukseni ikinä

Olen jo pitkään haaveillut omasta blogista, mutta en ole aikaisemmin uskaltanut sitä aloittaa. Olen seurannut jo pitkään muiden vauvahaaveilijoiden ja myös odottajien blogeja. Voi miten paljon niistä onkaan ollut minulle iloa! En olekaan yksin ajatusteni kanssa.

Olen siis 23-vuotias jatkuvasti yltyvää vauvakuumetta poteva nainen. Minulla on maailman ihanin 28-vuotias avomies, jonka suuri vauvankaipuu on yllättänyt minut viime aikoina toden teolla. Ehkäisyn jätimme pois marraskuussa 2012 ja siitä asti olemme jännityksellä odottaneet, koska oma pikkuisemme ilmoittaa tulostaan.

Vauvahaaveistamme emme ole halunneet kertoa kahta minun läheisintä ystävääni ja äitiäni (hän arvasi ja toi asian esille itse, enkä pystynyt kieltämäänkään) lukuunottamatta kenellekään. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut kaipaavani jonkinlaista kanavaa tunteideni ja ajatusteni purkamiselle. Kukaan ystävistäni ei vielä haaveile perheen perustamisesta, joten minulla ei ole mieheni lisäksi oikein ketään, joka jakaisi kanssani samanlaisia ajatuksia. Kirjoittaminen on ollut minulle aina luonnollinen ja hyvä tapa purkaa tunteitani, joten päätin nyt vihdoin kokeilla tätä blogin kirjoittamista.