Unia ja jännitystä

Näin viime yönä unta, että isoveljeni avovaimo oli raskaana. Itkin onnesta heidän puolestaan. Liekö enneuni. He eivät ole olleet vielä kovin pitkään yhdessä, mutta mistä sitä tietää. Heti perään näin unen, jossa lapsettomuustutkimuksemme olivat edenneet siihen pisteeseen, että kävin jossain todella kummallisessa hoidossa. Hoidossa minun piti seurata joltain puhelimen näytöltä sellaista animaatiota, jossa näkyi miten munasoluni poksahtelivat yksitellen. Hoito ei unessa siis tepsinyt.

Onneksi kaikki unet eivät ole enneunia. Toisinaan olen nähnyt kyllä enneunia, tai miksikä niitä nyt voisi kutsua. Olen nähnyt unia asioista, jotka pian tapahtuvat oikeastikin. Eivät asiat mitään maata mullistavia ole kylläkään olleet, jotain pieniä vain.

Eilen illalla ja tänään aamulla oli kovia hetkittäisiä mahakipuja. Kp 28, joten menkat voivat alkaa hetkenä minä hyvänsä. En odota muunlaista lopputulosta, en tässä kierrossa. 

Paljon jännittäviä asioita on tapahtumassa! Maanantaina aloitan uudessa työssä. Olen siitä innoissani, mutta toki myös jännittää. Minua kuulemma odotetaan siellä jo kovasti, siitä on hyvä mieli. Muutaman päivän päästä pääsen varmasti myös aloittamaan ensimmäisen Femar-kuurin. Sekin jännittää. Eikä ensimmäiseen ultraankaan ole enää pitkä aika. Kaikki jännittää! Mutta hyvällä tavalla.

Kummallinen olo

Olen ollut koko alkuviikon hyvin ahdistunut eräästä miehen perheen välisiä ristiriitoja koskevasta asiasta, joka liittyy myös minuun. En viitsi kertoa itse asiasta tällä erää sen enempää, mutta oloni on ollut todella surkea. Olen yrittänyt nauttia vapaasta viikosta, ensi viikollahan aloitan uudessa työssä. Olenkin tavannut paljon ystäviäni ja perhettä, siitä on hyvä mieli.

Ahdistus on tuntunut kummalliselta, pelottavan kokonaisvaltaiselta. En muista äkkiseltään, että olisin lähiaikoina tuntenut missään tilanteessa mitään vastaavaa. Iltaisin olen vain kyyhöttänyt lamaantuneena kotona, olo on tuntunut irralliselta. Miehelläkin on ollut paha mieli, mutta silti hän on parhaansa mukaan koittanut piristää minua. Joskin huonoin tuloksin. Hyvät yöunet auttavat ja tänään on jo hieman parempi mieli.

Uskon, että näihin tuntemuksiin vaikuttaa merkittävästi myös lähestyvät menkat. Tänään on jo kp 26, joten ne voivat alkaa hetkenä minä hyvänsä. Ehkä tässä kierrossa minulle tyypillinen kiukku ennen menkkoja purkautuukin nyt vain ahdistuksena. Eilen illalla mahaa nippaili ja juili kovasti. Alkaisi vain se vuoto nyt pian, niin pääsisimme eteenpäin.

Viimeinen luomukierto lähenee loppuaan

Tämä kierto jää viimeiseksi luomukierroksi, ainakin tällä erää. En tiedä miten kehoni tulee reagoimaan Femareihin, odotan sitä pelonsekaisin tuntein. Aikanaan minulle ei sopinut ehkäisypillerit; ei yhdistelmät eivätkä minipilleritkään. Siksi pelkäänkin hieman Femareiden sivuvaikutuksia. Tämä on kuitenkin maailman tärkein asia, joten koitan suhtautua asiaan tyynesti. 

En tullut kysyneeksi lääkäriltä klinikalla, että soittaako hän verikokeiden tuloksista, kun ne saapuvat, vai saanko kuulla niistä vasta tulevan ultran yhteydessä. Haluaisin niin kovasti saada tulokset mahdollisimman pian. Niistä pienistä veriputkiloista tulisi käydä ilmi, mikäli en ole ovuloinut. Kunpa se olisi niin En uskalla ajatella vielä pidemmälle, vaikka tottakai tiedän, että syy voi olla myös jokin muu tai syytä ei ylipäätään löydy.

Tänään on jo kp 24 eli menkat voivat alkaa aikaisempien kiertojen perusteella vaikka jo ylihuomenna. Toivon, että tämä kierto ei venyisi edellisen kierron tavoin kovin pitkäksi. Oireista sen verran, että mahaani on nippaillut epämääräisesti jo lähes viikon ajan. Nippailut ovat lyhytkestoisia, mutta joinain päivinä niitä on ollut enemmän. Rinnat ovat turvonneet vasta aivan viime päivinä, mikä on edelliskiertojen valossa hieman omituista. Mutta toisaalta en ylläty enää mistään oireista enkä myöskään elättele turhia toiveita. 

En ole ollut oikeastaan lainkaan toiveikas tämän viimeisen luomukierron suhteen. En ole yksinkertaisesti vain jaksanut. Tuntuu, ettei se kuitenkaan ole mahdollista, joten miksi vaivautua. Tämä kierto on ollut ehkä kaikista kierroista huolettomin ja onnellisin. Siihen on vaikuttanut niin monet ihanat asiat, joiden avulla olen saanut pidettyä ajatukseni pääsääntöisesti kaikessa muussa kuin raskautumistoiveissa. Nyt on voimaa kohdata taas uusi kierto ja alkaa jälleen toivoa.

Tutkimukset etenevät

Kävin perjantaina verikokeessa. Se ei mennyt aivan käsikirjoituksen mukaan. Ensin hoitaja ei löytänyt lääkärin lähetettä tietojärjestelmästä. Hoitaja soitti lääkärille, joka oli vain unohtanut kirjoittaa lähetteen. Hoitaja kertoi saaneensa puhelimessa tiedon tarvittavista verikokeista. Kysyin, että tarvitseeko hänen nähdä vielä mukanani oleva lääkärin kirjoittama suunnitelma tarvittavista verikokeista, mutta hän sanoi asian olevan kunnossa.

Vasta maksettuani huomasin kuitista, että verikokeita oli otettu neljä. Tarkoituksena oli ottaa kolme: progesteroni, prolaktiini ja tyreotropiini. Lisäksi oli otettu myös follikkelia stimuloiva hormoni. Saamaani suunnitelmaan lääkäri oli kirjoittanut tuon jälkimmäisen otettavaksi kierron 2-3 päivä, jolloin kyseistä hormonia pitäisi normaalitilanteessa erittyä. Niinpä soitin Graviditakselle ja kerroin ystävälliselle hoitajalle puhelimessa tapahtuneesta väärinkäsityksestä. Helpotuksekseni hän lupasi olla yhteydessä laboratorioon ja kertoa, ettei kyseistä analyysiä tarvitse verestä tehdä. Hoitaja kertoi pyytävänsä lääkäriltä myös uuden lähetteen minulle verikokeeseen, jotta pääsen antamaan näytteen oikeana päivänä.

Hieman harmitti tämä sähläys. Aivan inhimillinen erehdyshän se toki oli, en minä sitä. Jotenkin vain tuli sellainen tunne, että täytyy olla itse kovin valppaana, että asiat sujuvat. Eihän kyseessä ollut kuin yksi pieni kömmähdys, joka oli helposti korjattavissa. Ja pääsin harmituksenikin yli pikaisesti. Kaiken kaikkiaan olemme miehen kanssa olleet tähän asti erittäin tyytyväisiä valittuamme Graviditaksen, vaikka emmehän ole tavanneet lääkäriämmekään vielä kuin vasta tuolloin ensikäynnillä. Asiat ovat lähteneet etenemään kuitenkin nopeasti ja tuntuu, että voimme hyvinkin saada tarvitsemamme avun klinikalta.

Seuraavan kierron alkaessa menen siis kp 2-3 verikokeeseen, kp 2-6 syön Femareita ja kp 10-11 on ultra. Aika hurjaa, siihen ei ole enää pitkä aika. Tänään on jo kp 21. Toivon todella, todella kovasti että lapsettomuutemme syynä olisi ovuloimattomuuteni. Se selviää eilen otetuista verikokeista. Odotan tuloksia innolla, mutta myöskin hieman pelokkaana. Kunpa ne tulisivat pian.

Paljon meneillään

Alkuviikko on ollut uskomattoman jännittävä ja täynnä tapahtumia!

Maanantaina minulla oli työhaastattelu. Haastattelu meni hyvin ja työ olisi aivan loistava minulle. Haastattelusta jäi kuitenkin todella epävarma olo. Haastattelija lupasi palata asiaan jo seuraavana päivänä. Vatsaani väänsi koko loppupäivän. Myöhemmin maanantaina menimme miehen kanssa käymään äitini luona. Emme olleet saaneet vielä sormuksia, mutta mies oli yhtäkkiä sitä mieltä, että voisimme kertoa kihlauksestamme jokatapauksessa jo. Niinpä kerroimme äidilleni ja soitin myös isälleni sekä veljelleni. Kerroin myös läheisimmille ystävilleni. Kaikki olivat äärimmäisen onnellisia puolestamme ja suurin osa oli kuulemma arvannut, että kihlautuisimme matkallamme. 

Tiistaina kävimme viemässä miehen näytteen klinikalle. Sieltä luvattiin pikaista yhteydenottoa tuloksiin liittyen. Mies hoiti asian hienosti, vaikka häntä kovin jännittikin. Olen ylpeä hänestä. Iltapäivällä saimme sormuksemme. Ne ovat upeat! Sitten lähdimme ajelemaan miehen kotipaikkakunnalle, tarkoituksenamme olla mökillä muutama päivä. Perillä ajatuksenamme oli odottaa, että miehen vanhemmat huomaavat sormukset sormissamme. Mies ei kuitenkaan malttanut odottaa, vaan läväytti asian vanhemmilleen samantien. Miehen vanhemmat olivat hieman hämmästyneitä, mutta iloisia uutisestamme. Koko päivän odotin soittoa hakemastani paikasta, mutta juuri ennen neljää tuli viesti, että päätöksenteko venyy seuraavalle päivälle. Olin hermoillut asiasta koko päivän ja joutuisin odottamaan vielä toisen mokoman!

Tänään aamulla miehen puhelin soi juuri, kun olimme heränneet. Lääkäri soitti klinikalta siemennestenäytteen tuloksia. Mies kuunteli tuloksia unenpöpperöisenä. En kuullut lääkärin ääntä puhelimen läpi. Aivan kaikesta lääkärin sanomasta mies ei saanut kiinni, mutta pääkohdista kylläkin. Siittiöiden määrä on hyvä, samoin liikkuvuus. Ainoastaan näytteen määrä oli pieni. Mies myönsi näytteen antamisen olleen hieman haastavaa ja se on luultavasti vaikuttanut määrään. Lääkäri puhui jotain jatkoselvittelyn tarpeesta siinä vaiheessa, jos määrä vaikuttaa olevan jatkuvasti pieni. Emme ole kuitenkaan itse sellaista aiemmin havainneet, joten eiköhän syynä ole epänormaali tilanne näytettä antaessa. Olemme helpottuneita. Ainakaan miehessä ei ole mitään havaittavaa vikaa.

Puolen päivän aikaan minun puhelimeni soi. Sain hakemani paikan! Työ alkaa syyskuun alussa. Meinasin pakahtua ilosta. Innoissani kuuntelin tulevaa esimiestäni ja sovimme ensi viikolle alkuperehdytyksen. En malta oottaa uuden työn alkamista! Se on täysin erilaista kuin kesällä tekemäni työ ja saan laittaa itseni täysillä likoon.

Tällä hetkellä olen onnellinen. Tuntuu, että kaikki loksahtaa pikkuhiljaa paikoilleen. Olen saanut kaikista näistä ihanista asioista toivoa myös raskautumiseen. Juuri nyt tuntuu siltä, ettei olisi maailmanloppu, vaikka joutuisimmekin vielä odottamaan jonkin aikaa. Niinkuin varmasti joudummekin. Nyt aion vain nauttia kihlatustani ja odottaa innolla uuden työni alkamista.

Lomakuulumisia

Palasimme eilen illalla kotiin. Olimme katsoneet säätiedotuksia jo etukäteen, joten vastassa oleva +16 ja vesisade ei tuntunut niin pahalta. 

Loma oli aivan mahtava! Pääsimme kunnolla irti oikeastaan kaikesta ja saimme keskittyä viikon ajan vain toisiimme. Hieman kireä tunnelma välillämme ennen lomalle jäämistä oli heti ensimmäisenä päivänä tiessään ja nautimme rennosta yhdessäolosta. Matkakohteemme oli oikein mukava ja hotelli myös. Säästä puhumattakaan. Aurinko paistoi koko viikon pilvettömältä taivaalta ja lämpötila oli +35 tietämillä. Iltaisin kuitenkin hieman viileni ja huoneessamme oli onneksi ilmastointi, joten lämpö ei käynyt liiaksi voimille. Päivät makoilimme hotellimme allasalueella ja rannalla, iltaisin kiertelimme kaupungilla ja kävimme syömässä sekä ihailemassa auringonlaskua rannalla. Siitä koostui onnemme viikon ajan.

Viimeisenä iltana kävimme ennen illalliselle menoa vielä rannalla ja katselimme sylikkäin auringonlaskua. Auringon laskettua mies kertoi, kuinka paljon minua rakastaa ja kuinka onnelliseksi teen hänet. Mies polvistui eteeni ja pyysi minua vaimokseen. Jännityksen, hämmennyksen, ilon ja onnensekaisin tuntein hyppäsin miehen kaulaan ja vastasin tietenkin myöntävästi. Mies pyöritti minua ilmassa, halasimme ja suutelimme.

Kotiin palattuamme olen ollut aivan täpinöissäni. Kävimme tänään ostamassa sormukset, saamme ne joko huomenna tai tiistaina. Miehen toiveesta menemme vain perheen ja ystävien eteen sormukset sormissa ja odotamme heidän huomaavan itse. Miehen mielestä se on kovin romanttista ja hauskaa. Minusta se on liikuttavaa, joten mikäs siinä. Vaikka oikeasti minun tekisi mieli soittaa heti ainakin parhaalle ystävälleni ja kertoa. Maltan toistaiseksi vielä mieleni.

Onnistunut ensikäynti + äkkilähtö lämpimään

Meitä jännitti miehen kanssa aamulla kamalasti. Miestä ehkä vielä enemmän kuin minua, hän oli todella hermostunut. Oma jännitykseni laukesi heti lääkärin tavattuamme. Hän oli asiallinen ja pätevän tuntuinen, ehkä aavistuksen viileä, mutta ei häiritsevällä tavalla. 

Lääkäri pyysi kertomaan tilanteestamme ja aloin selittää. Kerroin kierroistani ja siitä, etten ole saanut selvää ovulaatioplussaa. Kerroin myös, etten ole nyt vähään aikaan halunnut testejä tehdä. Lääkäri oli ymmärtäväinen ja totesi, ettei tästä saisikaan tulla "työn tekoa". Meitä nauratti. Sitä emme missään nimessä halua. Lääkäri kyseli elämäntavoistamme, mahdollisista sairauksista, leikkauksista ja seksielämästämme.

Suunnitelma oli hetkessä selvillä. Ensin lähdetään selvittämään, josko syy lapsettomuudellemme olisi minun ovuloimattomuudessa. Kahden viikon kuluttua minulta otetaan verikokeet (kilpirauhashormoni ja mitäköhän muita). Tässä välissä myös mies käy jättämässä siemennestenäytteen. Seuraavan kierron alettua uusi verikoe (en muista tähän hätään, mitä siitä katsotaan) ja aloitan myös Femar-kuurin. Kp 10-11 ultrataan, jotta selviää, onko munasolu irtoamassa. Mikäli verikokeista ei muutakaan selviä, niin tällä suunnitelmalla mennään. Ja mikäli Femar ei tehoa kolmen kierron kuluessa, niin sitten tehdään munatorvien aukiolotutkimus.

Kamalan jännittävää. Olen innoissani. Lääkäri puhui niin kannustavasti, vaikka sanoi toki, että mikään ei ole vielä varmaa. Mutta lääkäri toivoi, aivan kuten mekin, että syy olisi ovuloimattomuudessani. Vaiva olisi kuulemma helppo hoitaa lääkkeillä. Lääkäri totesi myös olevan hyvä asia, että olemme hakeutuneet tutkimuksiin jo nyt, vaikka yritystä ei ole vielä sitä maagista vuotta takana.

Olen iloinen ja varovaisen toiveikas. Enää tämä kierto luomuna. Kyllä minua myös kauhistuttaa. Onhan sekin mahdollista, että verikokeista tai ultrasta selviää jotain pahempaakin, on siihenkin varauduttava. Vaikka aion kyllä suhtautua tähän niin positiivisesti kuin pystyn! En murehdi etukäteen sellaista, mitä en voi varmaksi tietää. 

Sitten tähän äkkilähtöasiaan. Sain toissailtana päähänpiston: haluan rantalomalle lämpimään. Katselin äkkilähtöjä, ne olivat ällistyttävän edullisia. Varovaisesti ehdotin matkaa miehelle. Yllätyksekseni hän oli suostuvainen, mutta halusi ensin hetken aikaa kuitenkin harkita asiaa. Minulla loppui tänään työt ja miehellä alkoi myös loma. Niinpä päätimme repäistä ja varata äkkilähdön Kreikkaan. Lähdemme huomenna aamulla viikoksi rannalle löhöilemään!

Luen kuulumisianne puhelimella kyllä, en malta olla viikkoa poissa. Mukavaa viikonloppua ihanat naiset!

Tulevaisuusahdistus

Arvasin yrittämisemme alkaessa tasan yhdeksän kuukautta sitten, ettei tästä tule helppoa. Jotenkin vain tunsin sen, niin kuin olen aiemminkin kirjoittanut. En silti uskonut tämän olevan näin vaikeaa. Osa minusta suhtautui koko asiaan naiivisti ja kuvittelin olevani nyt tulevana syksynä onnellisesti raskaana. Oikeastaan jo pitkällä raskaudessa. Kuvittelin jääväni kesätöistä suoraan äitiyslomalle, rakentavani pesää minulle, miehelle ja pikkuisellemme. 

Todellisuus onkin näyttäytynyt kovin erilaisena. Sunnuntaina illalla iski kamala epätoivo. Itkin miehen olkapäätä vasten pitkän aikaa ja rauhoituttuani puhuimme peloistamme, toiveistamme ja haaveistamme. Olin paljon pettyneempi kuukautisten alkamisesta kuin olin olettanut. Mieleni oli hyvä koko edelliskierron ajan ja mukavat kesätekemiset pitivät ajatukseni toisaalla aivan kierron viimeisiin päiviin saakka. Tämä on kuitenkin asia, suurin haave, jota ei voi ikinä sulkea täysin ajatuksistaan. Pettymystä ja surua ei voi estellä eikä sen merkitystä voi vähätellä itselleen.

Pidän syksystä vuodenaikana kovasti, heti kesän jälkeen eniten. Se symboloi uutta alkua ja jotenkin puhdasta pöytää. On mahdollisuuksia ja pimenevän syksyn tullen tekee aina mieli aloittaa kaikkea uutta. Tämä tuleva syksy on erilainen. Ensimmäinen syksy, kun en tiedä mitä aion tehdä. Olen valmistunut, mutta vielä toistaiseksi vailla työpaikkaa. Olen hakenut monia paikkoja, mutta hakuajat eivät ole vielä umpeutuneet, joten paikoista ei ole ainakaan vielä kuulunut mitään. Työnhaku ei itsessään minua ahdista, mutta epävarmuus kylläkin. 

Töitä kyllä varmasti saan. En ehkä aivan unelmapaikkaani, mutta jotain siedettävää edes. Toisin on raskautumistoiveiden suhteen. Minun ja meidän on vain kestettävä epävarmuutta. Kukaan ei tiedä kuinka pitkään; kuukausi, vuosi, kaksi. Olen pyöritellyt viime päivinä pahimmat kauhuskenariot päässäni läpi yhä uudelleen. Nyt ei auta kuin piristyä ja luottaa iänikuiseen "kaikki kääntyy vielä parhain päin" letkautukseen. Niinhän se kai lopulta menee.

Yk 11

Ei kipuja, nippailuja tai muitakaan tuntemuksia, mutta sieltä ne menkat kuitenkin tulivat. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei tunnu missään. Harmittaa, surettaa, suututtaa ja turhauttaa. 

Mahdollisuutemme saada lapsi alulle luomuna oli varmasti tässä. Toivon, että lapsettomuuteemme löytyisi jokin lääkkeillä korjattavissa oleva syy. En jaksa vielä ajatella sen pidemmälle. Sen aika on sitten myöhemmin, jos niikseen tulee. Onneksi lääkäriaika on jo vajaan viikon päästä. 

Ja jatkuu...

Kp 30 ja raskaustesti näytti aamulla negaa. Testi oli jokin marketin halpisliuskatesti, mutta kaipa nekin ihan luotettavia tuloksia antaa.

Ei vieläkään mahakipuja. Odottelu siis jatkuu. Onneksi menemme tänään istumaan iltaa kaveriporukalla, niin on mukavaa tekemistä eikä tarvitse koko aikaa pyöritellä näitä asioita mielessään. Iltaa odotellessani otan aurinkoa parvekkeellamme ja nautin kiireettömyydestä. Huh hellettä! Ihanaa lauantaita. :)

Piina jatkuu

Nyt kun kirjoitan tämän, niin menkat varmasti alkavat samantien. 

Mutta siis, kp 29 eikä vieläkään näy. Edelleen tuntuu siltä, että hetkenä minä hyvänsä. Testiä en ole uskaltanut tehdä. Odotellaan siis mitä päivä tuo tullessaan. Mahakipuja tai minkäänlaisia nippailuja ei ole. Ainoana menkkoihin viittaavana oireena lievä mahan turvotus ja arat sekä turvonneet rinnat.

Saisi tämä piinailu loppua jo!