Niin monta kertaa olen ollut aikeissa kirjoittaa. Paljon olisi kerrottavaa. Jotenkin kirjoittaminen on vain tuntunut vieraalta. Päätin nyt kuitenkin hieman kirjoitella kuulumisia.
Tosiaan, viimeisiä viikkoja viedään. Nyt voi jo todeta näin. Ihmeellistä! Laskettuun aikaan on alle neljä viikkoa eli aivan viimeistään vajaan kuuden viikon päästä pikkuisemme on täällä.
Viime viikkoina olen huomannut toivovani yhä enemmän, ettei raskaus menisi kovinkaan paljoa yli lasketun ajan. Tiedän, etten voi siihen itse vaikuttaa ja olin jossain vaiheessa aivan varma, etten tulisi ajattelemaan näin. Niin paljon olen raskaudestani nauttinut. Pakko silti myöntää, että toisinaan olo alkaa olla jo melko tukala. Olen päässyt tähän asti melko vähällä, mitä nyt kaikenlaista pientä vaivaa on ollut. Ei kuitenkaan mitään aivan sängyn pohjalle vetävää. Päin vastoin, sängyssä makaaminen on tällä hetkellä kaikista epämukavinta. On vaikea löytää hyvää asentoa ja nukun todella vaihtelevasti. Joinain öinä herään viisi kertaa vessaan eikä unen päästä meinaa saada uudestaan kiinni. Mitä riemua koenkaan niinä öinä, kun huomaan, että edellisestä vessareissusta on kulunut kokonaiset neljä tuntia ja olen nukkunut sikeästi sen välin. Voin kuvitella, että samanlaista riemua koen sitten, jos vauvamme nukkuu joskus neljä tuntia putkeen yöllä.
Kotona kaikki on valmiina vauvaa varten. Sänky, hoitopöytä ja vaunut ovat kasattuina. Vaatteita on luultavasti enenmmän kuin riittävästi, samoin monenlaista muuta tarviketta. Välillä tuntuu, että hankinnat ovat vähän riistäytyneet käsistä. Seuraavassa hetkessä ajattelen kuitenkin, että mistään hankinnasta ei ole tähän mennessä tullut sellainen olo, että se olisi ollut turha. Olen nauttinut todella paljon vauvan tuloon valmistautumisesta ja olen ajatellut, että se ilo minulle suotakoot. Mieskään ei ole sanonut missään vaiheessa, että nyt menee överiksi. Pidän sitä hyvänä mittarina.
Ajattelen vauvaa todella paljon; miltä tuntuu nähdä hänet ensimmäisen kerran, miltä hän näyttää, miltä tuntuu pitää häntä sylissä ja miltä tuntuu nähdä hänet miehen sylissä. Jonkin verran tulee ajateltua myös tulevaa uutta elämäämme perheenä, mutta sitä on etukäteen varmaan lähes mahdotonta kuvitella. Sen tiedän, että kaikki tulee muuttumaan ja olemme siihen niin valmiita kuin voi olla (eli ei varmastikaan kovin valmiita).