Vietimme ihanan viikonlopun miehen kotipaikkakunnalla. Syötiin, nukuttiin, saunottiin, ulkoiltiin ja rentouduttiin. Oli napakka pakkanen ja upea auringonpaiste koko viikonlopun ajan. Sain vähän etäisyyttä vauvaprojektiin, sillä vietimme aikaa miehen vanhempien sekä miehen veljen ja hänen kihlattunsa kanssa, joten en oikeastaan ehtinyt pahemmin ajatella asiaa. Ovulaatiota tikutin kyllä aina illan hämärtyessä (haalea viiva toistaiseksi), mutta muuten vedin vähän henkeä ja keskityin muihin asioihin.
Eilen illalla kotiin tultuamme todellisuus kuitenkin iski päin kasvoja. Ajomatkan väsyttämänä aloin taas vatvoa asioita ja pelotella itseäni lapsettomuusajatuksilla. Keskustelimme miehen kanssa pitkään ja rauhotuin hieman. Sovimme, että jos vauva ei ole kesään mennessä ilmoittanut tulostaan, niin menen juttelemaan lääkärin kanssa yksityisellä puolella. Kesäkuussa yritystä olisi takana 8 kuukautta. Vaikka se ei ole vielä mahdottoman pitkä aika, niin haluaisin silti sulkea tiettyjä asioita pois pikaisesti.
Tänään mielialani ovat heitelleet uskomatonta tahtia. Yhtenä hetkenä oloni on rauhallinen ja seuraavassa hetkessä tekisi mieli huutaa ja raivota ihan jonkin pikkuasian takia. Olo on samanlainen, kuin juuri ennen menkkoja. Mahassa tuntui pientä nippailua ja vihlontaa iltapäivällä, muita tuntemuksia ei ole ollut. Ovulaatiotestiin tuli tänään edelleen vain haalea viiva ja olin äärimmäisen pettynyt. Olen aivan varma, etten ovuloi tässä kierrossa. Entä jos en ovuloi ollenkaan, ikinä? En ole saanut aiemmissakaan kierroissa ovisplussaa.
No, jatkan tikuttamista ja tämän avautumisen jälkeen taas positiivisemmin mielin eteenpäin. Tänään on kp 13.
ei niihin ovistesteihin ole luottaminen! siitä vaan hommailemaan ;)
VastaaPoistaNiin mäkin alan pikkuhiljaa uskoa, mut silti haluaisin bongata sen niin tulis varmempi olo..ehkä :D Hommailtu kyllä on tiuhaan tahtiin, ei jää siitä ainakaan kiinni ;)
VastaaPoista