Sivut

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Pieni muutos suunnitelmiin, ehkä

Joulu meni mukavasti, mutta hieman liian nopeasti. Reissaaminen eri joulunviettopaikkojen välillä rikkoi hieman joulurauhaa eikä täydellinen rentoutuminen ollut mahdollista. Mutta ei se mitään, oli silti ihan mukavaa. Oli hyvää ruokaa (liikaa) ja sain ihania lahjoja. Kaikkea tarpeellista kotiin sekä myös kauniita asioita vain itseäni varten. 

Eräs asia on kuitenkin kalvannut mieltäni joulun aikana. Vatsassani, aivan pinnassa ihon alla, on ollut pieni patti jo kesästä asti. Olen käynyt näyttämässä sitä pariinkin otteeseen kahdella eri lääkärillä. Rasvapatti, jolle ei tarvitse tehdä mitään. Niin kumpikin lääkäri sanoi. Viikko ennen joulua huomasin ihon hieman punoittavan ja patin olevan aiempaa arempi sekä suurempi. Aikaisemmin patti ei ole oikeastaan tuntunut miltään. Päätin käydä näyttämässä pattia jälleen lääkärissä. Tällä kertaa lääkäri ehdotti patin poistamista heti alkuvuodesta. Hän epäili patin olevan talirauhanen, johon on päässyt valumaan nestettä ja siitä muodostuneen kysta. Patti olisi paras poistaa, sillä se voi jatkaa kasvamistaan ja kipeytyä entisestään. Sain viikon antibiottikuurin, jotta mahdollinen tulehdus taltuttuisi.

Vaikka lääkäri sanoi kohdan olevan hyvin epätavallinen millekään pahalaatuiselle, niin kyllähän se silti mietityttää. Varaan aikaa heti vuoden vaihteen jälkeen. Vaikka patin poisto on ajatuksena todella ikävä ja aiheuttaa väristyksiä, niin haluaisin sen mahdollisimman pian pois. Vatsan ihoon joudutaan vetämään jonkinlainen viilto ja tikkaamaan se. Ei minua siitä jäävä arpi niinkään haittaa, se on pientä. Mutta kyllä minua jännittää, etttä onko koepalasta tehtävä löydös varmasti harmiton. 

Nyt kun en tiedä vielä tuon patin poistamisen ajankohtaa, niin on täytynyt henkisesti varautua ensimmäisen inseminaation siirtymiseen kuukaudella eteenpäin. En tiedä olisiko tikeistä varsinaisesti mitään haittaa esimerkiksi vatsaan pistettäviä hormoneita ajatellen, mutta jotenkin on helpompi ajatella niin, että hoidetaan yksi asia kerrallaan. Onhan kuitenkin mahdollista, että haava tulehtuu tai muuta enkä halua minkään terveysongelman sotkevan ensimmäistä inseminaatiotamme. Onneksi kiertoni ovat lyhyitä, joten ei tästä pitäisi koitua kovinkaan montaa viikkoa lisäodottelua. Kaikki varmistuu kuitenkin vasta, kun saan ajan toimenpiteeseen. 

Joululomat on nyt lomailtu ja huomenna töihin. Muutama välipäivä töissä ja sitten pidämme porukalla uuden vuoden juhlat ystäväni luona. Sitten alkaakin tammikuu, yksi minun suosikkikuukausistani. Uusi vuosi, uusi alku. Sitä se tulee jälleen kerran olemaan monellakin tapaa. Minulla alkaa ensimmäinen kokonainen vuosi oman alani töissä ja aloitamme miehen kanssa lapsettomuushoidot. Siinähän sitä on jo aika paljon sulateltavaa.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulunaikaa

Ankeasta ja varsin syksyisestä säästä huolimatta joulu tosiaankin on täällä jo aivan pian! Tulin tänään jo äitini hoiviin, mies lähti ajelemaan kotipaikkakunnalleen. Vietämme jouluaaton erillämme, molemmat omien perheidemme parissa. Se on harmillista, mutta ainoa järkevä ratkaisu tälle joululle.

Vaihdoimme miehen kanssa lahjat jo tänä aamuna ja herkistelimme jo valmiiksi lyhyttä erossaoloamme. Matkustan joulupäivän iltana junalla perässä miehen kotipaikalle, jossa vietämme muutaman päivän miehen vanhempien luona.

Selvisin järkyttävistä kuukautisista ja nyt katse on jo niiltä osin tulevassa. Tämä on luultavasti tällä erää viimeinen luomukiertoni, seuraavassa on jo inseminaation aika. Siihen liittyvistä ajatuksista myöhemmin lisää, nyt aion nauttia joulusta perheeni kanssa ja keskittyä tähän hetkeen. Pienenä häivähdyksenä mielessäni käy ajoittain toiveikas ajatus siitä, että tämä voisi olla viimeinen joulumme kahdestaan. Jospa ensi jouluna olisimme maailman onnellisimpia.

Ihanaa ja rentouttavaa joulunaikaa teille rakkaat lukijat. <3

lauantai 21. joulukuuta 2013

Harvinaisen kamalat menkat

Kuten otsikkokin jo kertoo, menkat ovat tällä kertaa todella inhottavat ja myös omituiset. Ensinäkin kierto jäi pitkästä aikaan vain 25 päivän mittaiseksi ja kummallinen tiputtelu alkoi jo muutamaa päivää aiemmin. Epätavallista minulle, mutta yleisesti toki normaalia.

Ällövaroitus: älä lue eteenpäin, jos et halua tietää kaikkia yksityiskohtia. Mutta siis, torstai aamuna kuukautiset alkoivat kunnolla. Torstaina vuoto oli hillittyä, kuten minulla on tavallisestikin aina. Eilisestä lähtien olen kuitenkin vuotanut tavattoman paljon, todella häiritsevän paljon. Olo on sen vuoksi erittäin epämukava. Mitään suurempia hyytymiä en ole havainnut. Kovia kipuja ei ole ollut, torstaina ja eilen toki jonkin verran alavatsakipuja, muttei mitään tavallisesta poikkeavaa. Poikkeuksellisen runsas vuoto silti vähän mietityttää. Kaipa tämä voi jotenkin liittyä aukiolotutkimukseen, en keksi oikein muutakaan selitystä.

Eiliset pikkujoulut olivat mahtavat. Meillä oli hauskaa tyttöporukalla. Juuri sellaista kaipasinkin. Menimme tanssimaan ja jaksoimme aamun pikkutunneille asti. Nyt aamupäivän levättyä voi jatkaa jouluvalmisteluja. Vielä olisi muutama itse tehty joululahja viimeistelemättä ja täytyisi kehitellä jotain ihanaa leivottavaa joulupöytään. Onneksi on jouluvalmisteluja ja muuta puuhaa, niin pysyy ajatukset sopivassa määrin poissa siitä ikävästä tosiasiasta, että jo 16:sta yrityskierto lähti käyntiin.

torstai 19. joulukuuta 2013

Takaisin lähtöruutuun

Typerä tiputtelu ja typerä lyhyt kierto, joka jäi 25 päivän mittaiseksi.

Tämän illan vielä surkuttelen, mutta huomenna koitan vaikka väkisin nostaa fiilistä. Haluan olla onnellinen. Onneksi on monta syytä olla iloinen ja kiitollinen: tänään selvisi, että työsopimustani jatketaan vuodella, huomenna on viimeinen työpäivä ennen viikon lomaa ja illalla on luvassa tyttöjen pikkujoulut. 

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Tämä taisi olla sitten tässä

Aamulla tuli paperiin pyyhkiessä taas jotakin epämääräistä hieman veristä sotkua, päivällä jo kunnolla kirkasta verta. Mahaan koskee, mutta ei varsinaisesti menkkamaisella tavalla. Turvottaa ja on epämääräinen olo. En tiedä liittyykö tämä menkkoihin vai ovatko alaselän lihakset vain jumissa salitreenin jäljiltä, mutta joka tapauksessa myös alaselkää juilii kovasti. 

Nyt illalla veri on ollut hyvin vähäistä. Vaikka tällainen epämääräinen tiputtelu tai muu ei ole minulle aiemmista kierroista tuttua, niin eiköhän tämä kuitenkin tarkoita vain ja ainoastaan sitä ikävintä. Kunnon menkkoja odotellessa. Harmittaa.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Sekavia tunteita

Loppukierto on jälleen käsillä, tänään on kp 23. Alavatsaa on nippaillut pitkin päivää ja aamupäivällä vessassa käydessä paperiin tuli hieman punaista. Ei kai kuukautiset vielä ole alkamassa? Tietysti haluaisin toivoa vielä parasta, mutta edellisen postauksen jälkeen mielialani ovat vaihdelleet hyvinkin rajusti.

Haluaisin toivoa meille maailman parasta joululahjaa, mutta en uskalla. En uskalla toivoa enää ollenkaan. Pelkään pettymystä. 

Näin viimeyönä kummallisen onnellisen haikeaa unta surulla höystettynä. Unessa synnytin kolmoset, joista yksi ei selvinnyt. Surin menetettyä vauvaa, mutta samalla iloitsin kahdesta terveestä pikkuisesta. Tyttö vaaleanpunaisissaan ja poika vaaleansinisissään. Niin pieniä ja ihania. Olo oli herättyä haikea. Olemme miehen kanssa monesti haaveilleet kaksosista. Jokin siinä ajatuksessa kiehtoo minua. No ei tässä haaveilut auta, se on todettu jo moneen otteeseen.

Jotta kaikki olisi entistäkin vaikeampaa: yksi läheisimmistä ystävistäni kertoi tänään epäilevänsä olevansa raskaana. Hän olisi itse vauvasta onnellinen, mutta ystäväni mies ei toivo vielä perheenlisäystä. Ystäväni ei tiedä meidän raskautumistoiveista. Olemme halunneet miehen kanssa pitää tämän vain pienen piirin tiedossa. Koitin pitää naaman peruslukemilla ja keskustella asiasta ystäväni kanssa mahdollisimman normaalisti. Voin kertoa, ettei ollut helppoa kuunnella ystäväni pohdintaa siitä, kannattaisiko mahdollisen raskauden antaa edetä vai ei. 

Tällaista tänään, toivottavasti huomenna olisi jo parempi päivä.

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Paljon asioita

Viikko on taas vierähtänyt kirjoittamatta, hups. 

Paljon kaikenlaista meneillään. Töissä on ollut jännittävät paikat, ehkä jopa ahdistavat. Tai itse olen kokenut kaiken tämän epävarmuuden ahdistavana. Työsopimukseni on nimittäin vain vuodenvaihteeseen. Minulle luvattiin alkuviikosta 99% varmasti vuoden jatkosopimus, mutta sen varmistumiseen vaikuttaa vielä työnantajastani riippumaton tekijä. Varmistuksen saan vasta ensi viikolla. Eli viime tippaan menee.

Olen viihtynyt työssäni paremmin kuin loistavasti. Haluan todella kovasti jatkaa. Olen kovasti jännittänyt miten tässä käy. Odottaminen on pahinta. En voi kuin vain tehdä työtäni päivä kerrallaan ja toivoa, että saisin ensi viikolla iloisia uutisia.

Paljon on odottamista ja isoja asioita. Epävarmuus työn jatkumisesta ja ensimmäisen inseminaation odottelua. Positiivista on se, että mies on vihdoin päässyt takaisin töihin ja jalka on kuntoutunut hyvin. Se ei enää huoleta. Mies on reipas ja motivoitunut. Kuntoutus kestää seuraavat puoli vuotta, iso urakka. Mutta mies ei valita, hän vain tekee. 

Kaikkien näiden myllerrysten keskellä olen kuitenkin onnellinen. Odotan jo kovasti joulua ja viikon lomaa. Sittenhän onkin jo melkein tammikuu ja pääsemme ottamaan seuraavan askeleen lapsettomuushoidoissa.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Aukiolotutkimus

Mahtavaa, auki on kummaltakin puolelta! Oikea puoli veti erityisen hyvin, vasemman munasarjan alkupäätä oli hankala löytää. Se on jotenkin mutkalla, mutta lääkärin vihdoin löytäessä alkupään, sekin veti hyvin. Eli kaikki on niiltäkin osin oikein hyvin.

Itse tutkimuskin meni hyvin, todella kivuttomasti. Katetrin laitto aiheutti hieman kuukautiskivun tapaisia tuntemuksia hetkeksi aikaa, mutta itse huuhtelu ei tuntunut miltään. Toimenpide onkin lääkärin mukaan usein hyvin kivuton silloin, kun ei ole tukoksia. 

Tutkimuksen yhteydessä ultrattiin muutenkin ja lääkäri mittasi kohdun tilavuuden ja limakalvon paksuuden. Molemmat olivat normaalit. Oikealla puolella on johtofollikkeli, tällä hetkellä 16mm. Lääkäri arveli sen vielä kasvavan ja irtoavan parin päivän sisällä. 

Lopuksi lääkäri väläytteli vielä luomuraskauden mahdollisuuksia. Hän kertoi aukiolotutkimuksen tekevän toisinaan hyvää. Kuulostaa hassulta, mutta toki ihan loogiselta. Hän kertoi, että munasarjojen ja kohdun huuhteleminen voi edesauttaa raskautumista. Mitään hän ei tietenkään voinut luvata. Mutta senhän kaikki jo tietääkin, näissä asioissa ei voi ikinä luvata.

Vaikka en itse enää juurikaan usko luomuraskauteen kohdallamme, tuli siitä puhumisesta silti hyvä mieli. Lopuksi lääkäri kehotti ottamaan yhteyttä siinäkin tapauksessa, mikäli raskaus alkaisikin spontaanisti. Hyvä mieli. Nyt odottelemme tammikuuta.

tiistai 3. joulukuuta 2013

Ensikäynti

Huh helpotus, ensikäynti on onnellisesti ohi! Lääkäri oli oikein mukava ja empaattisen oloinen vanhempi nainen. Veimme mukanamme valmiiksi täytetyt esitietolomakkeet sekä kaikki paperit edelliseltä klinikalta. Lääkäri kävi ensin läpi minun tietoni, sitten miehen. Siinä samalla puhuttiin myös meidän yhteisistä asioista. Lääkäri jutteli mukavalla tavalla ja herätti olemuksellaan luottamusta. Oli kiireetön ja muutenkin jotenkin kovin positiivinen tunnelma.

Kerroimme lääkärille, miksi vaihdoimme klinikkaa. Hän viittasi Graviditaksella meneillään oleviin muutoksiin ja arveli niiden olleen yksi syy epäammattimaiselta vaikuttaneeseen toimintaan. Lääkäri oli ehdottomasti samaa mieltä siitä, että hoidoissa tulee edetä asiakkaiden toivomalla tavalla ja yksilöllisesti. Kaikki on tapahduttava asiakkaiden tahdissa. 

Lääkäri tutki papereista minun verikokeideni tuloksia sekä miehen siemennestenäytteen tuloksia. Kuten jo Graviditaksella todettiin, niissä ei kummassakaan ollut viitteitä mistään raskautumista estävästä tekijästä. Niinpä lääkäri totesi lapsettomuuden olevan kohdallamme ainakin toistaiseksi selittämätöntä. Lääkäri sanoi nuoren ikäni olevan ehdottoman positiivinen asia ja hän kertoi olevansa iloinen siitä, että toivomme lasta nuorina.

Lääkäri kyseli tämän hetkisistä ajatuksistamme inseminaatiota koskien. Olemme ehtineet miehen kanssa pohtia sitä vaihtoehtoa jo hyvän tovin ja olemme siihen nyt valmiita. Lääkäri kyseli toiveistamme aikataulujen suhteen. Kerroimme olevamme valmiita heti, kun inseminaatio olisi vain mahdollista toteuttaa. Lääkäri tutkaili kalenteria ja laskeskeli kiertojani. Ensimmäinen inseminaatio olisi mahdollista ajoittaa tammikuulle. Tarkoista päivistä ei ollut puhetta enkä ole ehtinyt itse niitä vielä laskeskelemaan.

Inseminaatio voitaisiin siis ajoittaa jo seuraavaan kiertoon. Hurjaa. Jännittävää. Pelottavaa. Ihanaa. Kamalaa.

Ensin on kuitenkin tehtävä munatorvien aukiolotutkimus. Olisin voinut jäädä tutkimukseen vaikka siltä istumalta, mutta lääkärillä ei ollut siihen aikaa. Lääkäri kyseli, minkälaisella aikataululla olisin valmis tulemaan tutkimukseen. Hän kyseli, että pelottaako tutkimus minua ja minkä verran olen mahtanut lukea siitä keskustelupalstoilta. Ihana lääkäri! Olenhan minä lukenut, mutta ei minua pelota pelota. Haluan saada sen vain mahdollisimman pian pois alta. Kävi hyvä tuuri ja sain ajan jo huomiselle heti aamusta.

Ensikäyntimme kesti 45 minuuttia. Oli hyvin aikaa puhua kaikesta, mikä meitä on mietityttänyt. Käynnistä jäi todella hyvä mieli. Olemme helpottuneita ja varovaisen toiveikkaita. Kyllä mekin voimme vielä onnistua. Kaikki on mahdollista.

Edit: Ei inseminaatio sentään vielä seuraavaan, juurikin joulun aikaan alkavaan kiertoon ehdi, mutta sitä seuraavaan kylläkin!

maanantai 2. joulukuuta 2013

Pikapäivitys

Ensikäyntimme Väestöliiton lapsettomuusklinikalle on jo huomenna. Aika on mennyt ihanan nopeasti. Muistan, miten kirjoitin juuri käyntiin olevan vielä kuukausi aikaa.

Odotamme käyntiä miehen kanssa kummatkin innolla. Ei oikeastaan edes jännitä. Tuntuu jo nyt jollain tavalla helpottavalta, että huomenna asiat lähtevät taas edes jollain tavalla etenemään. Oli suunnitelmamme huomisen jälkeen mikä tahansa, on se varmasti parempi kuin tämä vallitseva välitila.

Pitäkää peukkuja, että lääkäri olisi mukava ja pätevä ja käynnistä jäisi muutenkin hyvä mieli.