Sivut

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Hetkellinen hermoromahdus

Eilen koin taas hetkellisen hermoromahduksen. Alkuvuosi on ollut todella hektinen ja stressaava opiskeluasioiden takia. Teen päättötyötäni, joka on osoittautunut luultua työläämmäksi. Työ etenee kyllä kiireestä huolimatta ihan hyvin, mutta eilen meillä meni parini kanssa sukset totaalisen ristiin ja koko homma tökki pahasti.

En päässyt ärsyyntyneestä ja ahdistuneesta olosta eroon kotiin tultuani, vaikka mies yritti piristää parhaansa mukaan. Ahdistus valtasi mieleni ja levisi pahemman kerran tietysti vauvahaaveisiinkin. Niinpä pyörittelinkin koko illan kaikkia mahdollisia kauhuskenaarioita päässäni. Entä jos vauvaa ei ala kuulua, menee yksi vuosi. Hakeudumme hoitoihin, menee toinen vuosi, ehkä kolmaskin. Parisuhteestamme katoaa kaikki ilo ja intohimo, jäljelle jää vain yrittäminen. Tiedän, että on turhaa ajatella vielä kovin pitkälle tulevaisuuteen, mutta en voi peloilleni mitään.

Mietin myös aiempia kiertojani. Kuukautiseni ovat olleet aina todella säännölliset, mutta viimeaikoina kiertojen pituudet ovat vaihdelleet kuitenkin välillä 25-28 päivää. Kiertoni ei ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ollut ikinä yli tuon 28 päivää. Yhdistelmäpillereitä aloin syödä teini-ikäisenä ja lopetin ne kolmisen vuotta sitten, sillä verenpaineeni oli huolestuttavan korkea. Se tasoittui välittömästi pillereiden lopetuksen jälkeen. Tämän jälkeen olen kokeillut minipillereitä kahteen otteeseen, viimeeksi reilu vuosi sitten, mutta muutaman kuukauden kokeilun jälkeen lopetin ne sivuvaikutusten takia. Mielialani heittelivät rajusti ja menkat tulivat miten sattuu. Olen siis ehtinyt olla ilman hormonaalista ehkäisyä jo jonkin aikaa.

Pohdin sitä, että onko raskautuminen vaikeampaa myös melko lyhyen kierron vuoksi? Googlettelin toki ja löysin joitain lähteitä, joissa kerrottiin alle 23 päivän kierron olevan jollain tavalla epänormaali ja liian lyhyt raskautumista ajatellen. Lähde ei välttämättä ollut maailman luotettavin, mutta rauhoitti se mieltäni silti edes vähän. Kiertoni heitellessä tuon kolme päivää, on vaikea ennustaa ovulaation ajankohtaa. Kahdessa edellisessä kierrossa yritin tikuttaa ovista, mutta en saanut varmaa plussaa. Ensimmäisellä kerralla viiva jäi hieman kontrolliviivaa haaleammaksi ja viime kierrossa vähän enemmän. En tiedä, aloitinko tikutuksen liian myöhään. Olin tuntevinani viime kierron suunnilleen puolivälissä jonkinlaista mahan nippailua ja vihlontaa. En ole kuitenkaan varma, että olivatko ne ovisoireita. Tässä kierrossa aion tarkkailla tuntemuksiani tarkemmin ja kirjoitella niistä myös tänne. Ainakaan eivät unohdu :) Myös tikuttamisen aloitan aikaisemmin... Pitäisi vielä päättää, että milloin. Tänään on kp 8.

Hermoromahdus on nyt onneksi jo laantunut. Nukuin kohtalaisen hyvin ja riittävät yöunet, sillä jätin aamun luennon väliin. Päätin priorisoida. Oma mielenterveyteni on tärkeämpi, kuin jokin turha täyteluento opintojen loppuvaiheessa. Nyt nautin rauhassa aamukahvista ja kirkkaasta keväisestä päivästä :)

maanantai 25. helmikuuta 2013

Hurahtamisesta

Aluksi ajattelin päättäväisesti, että en hurahda tähän vauvahaaveiluun. En tikuta ovulaatiota, en tee raskaustestejä liian aikaisin, en lue odotus tai vauva-aiheisia blogeja saati kirjoita itse sellaista, en kokeile kaikenmaailman poppaskonsteja enkä varsinkaan ajattele asiaa koko aikaa. Suunnittelin suhtautuvani tähän rennosti, tulee kun on tullakseen -asenteella. No, kuinkas sitten kävikään.

Viime kierron päätyttyä taas epätoivottuun tulokseen, itkin pettymystäni miehelle. Mies kysyi yllättäen, että onko mitään "keinoja" lisätä raskautumisen mahdollisuutta. Kerroin ovulaation tikuttamisesta (jota olin huonolla menestyksellä kokeillut jo kahdessa edellisessä kierrossa) ja greippimehuista sun muista. Hän ehdotti, että ottaisimme seuraavassa kierrossa käyttöön kaikki keinot, jotka haluan. Hän, joka on aikaisemmin ollut kaikkea laskelmointia ja muuta aiheeseen liittyvää vastaan. Tunsin valtavaa helpotusta.

Niinpä poikkesimme lauantain kauppareissulla apteekkiin ja luontaistuotekauppaan. Apteekista ostin Multivitan raskaus ja imetys -monivitamiinivalmistetta ja luontaistuotekauppa Life:stä Vitatabs E 50 vehnänalkoiöljykapseleita. Lisäksi ostin kaupasta greippejä. Tiedän, ettei näistä konsteista ole tieteellistä näyttöä tai muuta, mutta jotenkin minulla on itselläni nyt rauhallisempi olo. Ei niistä haittaakaan voi olla. Ovulaatiotestejä minulla on muutamia jäljellä, tässä kierrossa aion tikuttaa aktiivisesti ja toivon, että bongaisin satavarman ovulaation ensimmäistä kertaa.

Sovimme myös, että ensi kuun ulkomaanreissulta saan ostaa jonkin yhden pienen vauvantarvikkeen, ehkä vaatteen. Tähän mennessä en ole haalinut mitään vauvaan liittyvää, Vauva-lehteä ja yhtä kirjaa (opiskelutarkoituksiin) lukuunottamatta. Tuo vaate tai jokin muu pieni ihana hypisteltävä olisi siis ensimmäinen. Mielestäni se ei olisi liikaa. Mies vain hymyili, tiesi minun tulevan onnelliseksi. 

Olen virallisesti hurahtanut.


sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Ensimmäinen blogikirjoitukseni ikinä

Olen jo pitkään haaveillut omasta blogista, mutta en ole aikaisemmin uskaltanut sitä aloittaa. Olen seurannut jo pitkään muiden vauvahaaveilijoiden ja myös odottajien blogeja. Voi miten paljon niistä onkaan ollut minulle iloa! En olekaan yksin ajatusteni kanssa.

Olen siis 23-vuotias jatkuvasti yltyvää vauvakuumetta poteva nainen. Minulla on maailman ihanin 28-vuotias avomies, jonka suuri vauvankaipuu on yllättänyt minut viime aikoina toden teolla. Ehkäisyn jätimme pois marraskuussa 2012 ja siitä asti olemme jännityksellä odottaneet, koska oma pikkuisemme ilmoittaa tulostaan.

Vauvahaaveistamme emme ole halunneet kertoa kahta minun läheisintä ystävääni ja äitiäni (hän arvasi ja toi asian esille itse, enkä pystynyt kieltämäänkään) lukuunottamatta kenellekään. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut kaipaavani jonkinlaista kanavaa tunteideni ja ajatusteni purkamiselle. Kukaan ystävistäni ei vielä haaveile perheen perustamisesta, joten minulla ei ole mieheni lisäksi oikein ketään, joka jakaisi kanssani samanlaisia ajatuksia. Kirjoittaminen on ollut minulle aina luonnollinen ja hyvä tapa purkaa tunteitani, joten päätin nyt vihdoin kokeilla tätä blogin kirjoittamista.