Yk 6 ja kp 3

Huh, karu paluu arkeen ja ennen kaikkea talveen. Ei paljoa naurattanut, kun mittari näytti -14 C aamulla klo 7 töihin lähtiessä. Olo oli kuitenkin jokseenkin pirteä, ehkä sain lämpöä hieman varastoitua reissussa. Ainakin kasvoilla on pisamia ja vähän väriä. :)

Uuden kierron alettua tunteet ovat olleet jälleen ristiriitaisia. Samaan aikaan olen innoissani uuden kierron alettua, sillä se tarkoittaa taas uutta mahdollisuutta raskautua. Toisaalta alan jo kyllästyä koko yrittämiseen. Tiedän, että on paljon pareja, jotka ovat yrittäneet tuplasti tai triplasti pidempään, mutta en voi tunteilleni mitään.

Tekisi mieli unohtaa ovistestailu tässä kierrossa kokonaan. Haluaisin pystyä suhtautumaan tähän rennosti, mutta tiedän ettei se ole mahdollista. Haluan kuitenkin varmuuden siihen, että ylipäätään ovuloin. Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, en ole saanut aikaisemmissa kolmessa kierrossa ovisplussaa. Aloitin siis testaamisen tuolloin kolme kiertoa sitten.

Kaipa tämä on vaan tätä pettymyksen käsittelyä ja itsensä psyykkaamista taas uutta yritystä kohti. En haluaisi ottaa paineita, mutta en tiedä, miten niitä voisi enää välttääkään.