Dpo 2

Tein eilen vielä yhden ovistestin iltapäivällä. Viiva oli haalea, joten eiköhän se lh-huippu tosiaan ollut tiistaina eli kp 14. Tiistai-iltana mahaani koski hetken aikaa kovastikin. Kipu muistutti menkkakipuja ja se tuntui erityisesti vasemman munasarjan kohdalla. Olin iloinen tuosta kivusta, niin hullulta kuin se kuulostaakin. 

Eilen tunsin pitkin päivää alavatsallani painetta. Paine tuntui vähän siltä kuin olisi pissahätä, vaikkei ollutkaan. Rinnoissani en ole ainakaan toistaiseksi havainnut juurikaan muutoksia. Nännini ovat olleet jotenkin erilaiset viime kierron puolivälistä lähtien. Arkuus hävisi niistä kyllä viimeistään edellisten menkkojen alettua, mutta ne ovat olleet erinäköiset. Ne vaikuttavat laajentuneen. 

Tuntuu pelottavalta kirjoittaa tämä, sillä olen hieman taikauskoinen, mutta kirjoitan kuitenkin: olo on toiveikas.  Ovisplussan saaminen tuntui niin hyvältä! Ainakin ovuloin tässä kierrossa, on sekin jo jotain. Aikaisemmista kierroista en voi olla varma. Toiveikkuuteni ei liity pelkästään tähän kiertoon, sillä niin paljoa en kuitenkaan uskalla vielä toivoa. Olen toiveikas sen suhteen, että kyllä meitä vielä tärppää. Ehkä siihen menee vielä kuukausi, kaksi, kolme tai kymmenen, mutta ennen pitkään se tapahtuu. Ennen pitkään minusta tulee maailman onnellisin.

Työtarjous

Sain aivan mahtavan työtarjouksen! Kyseessä on ensi syksynä alkava vuoden mittainen vuorotteluvapaan sijaisuus minua jo pitkään kovasti kiinnostaneella erikoisalalla. Sijaisuus alkaisi vajaan kuukauden aikaisemmin, kuin kesäsijaisuuteni loppuu. Hyvällä tuurilla alkamisajankohtaa voitaisiin siirtää ja voisin ottaa työn vastaan.

Uskon kohtaloon. Saattaa kuulostaa hieman kornilta, mutta uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Jos ottaisin työn vastaan, niin tarkottaisiko se sitä, että yrityksemme saisi jatkua vielä ainakin sen aikaa, ettei mahdollinen äitiysloma keskeyttäisi vuoden mittaista sijaisuutta?

Tämä omituinen ajatus juontaa juurensa siitä, että työ, jota tulen tulevan kesän tekemään, ei onnistuisi ison vauvamahan kanssa. Niinpä pähkäilin itsekseni, että yrityksemme oli määrä kestää vielä ainakin tämän kuluvan kierron verran. Jos saisimme tämän kierron päätteeksi maailman onnellisimpia uutisia, ei vauvamasu olisi kesän lopulla vielä (ehkä) niin valtava.

Olen valmistumassa unelma-ammattiini ja odotan innolla, että pääsen työelämään. En ole kuitenkaan urakeskeinen eikä työ ole minulle loppupeleissä niin tärkeää. Silti minua jännittää se, että jos otan vuoden sijaisuuden vastaan, niin järjestääkö kohtalo asiat niin, että ehdin tehdä sijaisuuden loppuun asti.

Ps. Nännit ovat edelleen arat ja nöpöttävät jatkuvasti. Olen edelleen kuolemanväsynyt ja mielialani heittelevät jatkuvasti. Mahaa nippailee toisinaan, eilen illalla oli menkkamaisia tuntemuksia. Kuukautisia edeltäviä oireita siis ilmassa, paitsi tuo uusi nänni-oire. Tänään on kp 21.

Hetkellinen hermoromahdus

Eilen koin taas hetkellisen hermoromahduksen. Alkuvuosi on ollut todella hektinen ja stressaava opiskeluasioiden takia. Teen päättötyötäni, joka on osoittautunut luultua työläämmäksi. Työ etenee kyllä kiireestä huolimatta ihan hyvin, mutta eilen meillä meni parini kanssa sukset totaalisen ristiin ja koko homma tökki pahasti.

En päässyt ärsyyntyneestä ja ahdistuneesta olosta eroon kotiin tultuani, vaikka mies yritti piristää parhaansa mukaan. Ahdistus valtasi mieleni ja levisi pahemman kerran tietysti vauvahaaveisiinkin. Niinpä pyörittelinkin koko illan kaikkia mahdollisia kauhuskenaarioita päässäni. Entä jos vauvaa ei ala kuulua, menee yksi vuosi. Hakeudumme hoitoihin, menee toinen vuosi, ehkä kolmaskin. Parisuhteestamme katoaa kaikki ilo ja intohimo, jäljelle jää vain yrittäminen. Tiedän, että on turhaa ajatella vielä kovin pitkälle tulevaisuuteen, mutta en voi peloilleni mitään.

Mietin myös aiempia kiertojani. Kuukautiseni ovat olleet aina todella säännölliset, mutta viimeaikoina kiertojen pituudet ovat vaihdelleet kuitenkin välillä 25-28 päivää. Kiertoni ei ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ollut ikinä yli tuon 28 päivää. Yhdistelmäpillereitä aloin syödä teini-ikäisenä ja lopetin ne kolmisen vuotta sitten, sillä verenpaineeni oli huolestuttavan korkea. Se tasoittui välittömästi pillereiden lopetuksen jälkeen. Tämän jälkeen olen kokeillut minipillereitä kahteen otteeseen, viimeeksi reilu vuosi sitten, mutta muutaman kuukauden kokeilun jälkeen lopetin ne sivuvaikutusten takia. Mielialani heittelivät rajusti ja menkat tulivat miten sattuu. Olen siis ehtinyt olla ilman hormonaalista ehkäisyä jo jonkin aikaa.

Pohdin sitä, että onko raskautuminen vaikeampaa myös melko lyhyen kierron vuoksi? Googlettelin toki ja löysin joitain lähteitä, joissa kerrottiin alle 23 päivän kierron olevan jollain tavalla epänormaali ja liian lyhyt raskautumista ajatellen. Lähde ei välttämättä ollut maailman luotettavin, mutta rauhoitti se mieltäni silti edes vähän. Kiertoni heitellessä tuon kolme päivää, on vaikea ennustaa ovulaation ajankohtaa. Kahdessa edellisessä kierrossa yritin tikuttaa ovista, mutta en saanut varmaa plussaa. Ensimmäisellä kerralla viiva jäi hieman kontrolliviivaa haaleammaksi ja viime kierrossa vähän enemmän. En tiedä, aloitinko tikutuksen liian myöhään. Olin tuntevinani viime kierron suunnilleen puolivälissä jonkinlaista mahan nippailua ja vihlontaa. En ole kuitenkaan varma, että olivatko ne ovisoireita. Tässä kierrossa aion tarkkailla tuntemuksiani tarkemmin ja kirjoitella niistä myös tänne. Ainakaan eivät unohdu :) Myös tikuttamisen aloitan aikaisemmin... Pitäisi vielä päättää, että milloin. Tänään on kp 8.

Hermoromahdus on nyt onneksi jo laantunut. Nukuin kohtalaisen hyvin ja riittävät yöunet, sillä jätin aamun luennon väliin. Päätin priorisoida. Oma mielenterveyteni on tärkeämpi, kuin jokin turha täyteluento opintojen loppuvaiheessa. Nyt nautin rauhassa aamukahvista ja kirkkaasta keväisestä päivästä :)