Ajatukset jo ensi viikossa

Laskujeni mukaan nyt on jo kp 27. Jouduin tarkistamaan asian kalenterista sekä laskemaan sen varmuuden vuoksi vielä edellisistä blogiteksteistäni. Näin hyvin olen tässä kierrossa ollut päivistä sekaisin. Onnistuneen sekaisin. 

Olen välttänyt lähes kokonaan loppukierron piinaavan tunteen ja jännityksen. Oikeastaan vasta tänään on alkanut jännittää vessareissuilla, että näkyykö punaista.

Kaksi päivää olen kärsinyt iltapäivällä/alkuillasta alkaneesta kovasta päänsärystä. Poikkeuksellisesti särkylääke on kuitenkin auttanut kipuun. Tavallisesti kuukautisten aikaan päätäni särkee muutaman päivän todella kovasti eikä lääke tunnu yleensä tehoavan. Muita merkittäviä oireita ei juurikaan ole. Rinnat ovat hieman turvonneet, mutta paljon vähemmän kuin joissain aiemmissa kierroissa. Mahassa en ole tuntenut oikeastaan kipua eikä ole turvottanutkaan, mutta sellainen olo on koko ajan, että kohta ne alkaa.

Ajatukseni ovat hyvin vahvasti jo ensi viikon perjantaissa ja lääkärikäynnissä. Kertoisitteko, te ihanat kanssasisaret, että mitä ensikäynnillä tapahtuu? En ole jaksanut googlailla. :) Suurinpiirtein voin arvella, mitä siellä tulee tapahtumaan, mutta olisi kiva kuulla kokemuksistanne.

Aika varattuna ensikäynnille

Soitin Graviditakseen heti eilen aamulla. Puhelimeen vastasi todella ystävällinen nainen, jonka kanssa oli miellyttävää asioida. Vapaita aikoja olisi ollut jo tälle päivälle, mutta minun ja miehen töiden takia en voinut varata aikaa keskelle päivää. Nainen luetteli hirmuisen määrän vapaita aikoja, joista pähkäilin sopivinta. Varasin ensin ajan kahden viikon päähän tiistaille, olemme kumpikin lomalla silloin.

Soitin puhelun jälkeen miehelle ja olimme kumpikin sitä mieltä, ettei varaamani aika ollutkaan kovin kätevä. Tarkoituksenamme on lähteä mökille heti loman alkaessa ja lääkärikäynnin takia loma jäisi kovin lyhyeksi. 

Siispä soitin klinikalle uudestaan. Sain jälleen ystävällistä palvelua ja ajan sujuvasti vaihdettua. Ensikäyntimme on ensi viikon perjantaina. Tuo perjantai on viimeinen työpäiväni nykyisessä työssäni, joten voin aivan hyvin lintsata aamusta hieman. 

Olen innoissani, en malttaisi odottaa! Lähestyvät menkatkaan eivät ainakaan tällä hetkellä ahdista tai sureta. Jälleen tunnen niiden olevan tulossa, kyllä te tiedätte. 

Kesätauko

Kierto lähenee loppuaan, mutta en ole lainkaan jännittynyt. En ole myöskään toiveikas enkä ahdistunut. Olen onnellinen. Olen onnellinen tästä ihanasta kesästä ja miehestä. 

Olemme viettäneet jälleen mukavan viikonlopun ystäviemme kanssa ja aivan kahdestaankin. Olemme haaveilleet omasta pikkuisestamme pitkästä aikaan taas ääneen. Miettineet, mihin kivoihin paikkoihin hänet näin kesäaikaan veisimme ja kuinka hauskaa meillä olisi. Haaveilusta on tullut hyvä mieli, ei lainkaan haikea. 

Olen ollut jotenkin jollain kummallisella kesätauolla kaikesta tästä raskautumistoiveisiin liittyvästä. Tässä kierrossa en ole havainnut juuri minkäänlaisia tuntemuksia enkä ole tietoisesti koittanut itseäni kuulostellakaan. Viimepäivinä rinnat ovat olleet hieman arat ja turvonneet, niin kuin aiemmissakin kierroissa tähän aikaan. Se ei ole merkki mistään muusta kuin lähestyvistä menkoista, tiedän sen. 

Annoin itselleni alkukesästä luvan hellittää ja luvan keskittyä kaikkeen aivan muuhun. Se ei vähentäisi meidän mahdollisuuksiamme saada oma pikkuinen, ehkä juuri päinvastoin. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut enkä sitä odottanutkaan. Olen varma siitä, että emme saa omaa lasta alulle luomuna ja olen sen jo hyväksynyt. Nyt ajatukset ovat jo tulevassa, ammattilaisten puoleen kääntymisessä.

Aion jatkaa tätä kesätaukoa niin pitkään kuin vain pystyn. Luultavasti siis vain ensimmäiseen lääkärikäyntiin saakka. Kunpa saisimme ajan pian. Kesä on tehnyt todella hyvää ja olen valmis lopettamaan tämän tauon heti, kun tiedän kuinka meidän tulee tässä asiassa edetä.

Mummokuumetta

Kävin eilen äitini luona ja piipahdimme kaupoilla. Äitini hypisteli askartelukaupassa kaikkia pienille lapsille tarkoitettuja askartelutarvikkeita ja huokaili ihastuneena, miten hän aikoo ostaa niitä tuleville lapsenlapsilleen. Toppuuttelin äitiä kuitenkin vielä, kun hän ehdotti, että voisi ostaa tarvikkeita jo valmiiksi. Nauroimme äidin kanssa hänen hössöttämiselleen.

Äiti on kutonut valmiiksi maailman suloisimmat valkoiset, pinkit ja turkoosit vauvan villa-asusteet. Myssy, kaulaliina ja töppöset. Minä puolestani hypistelen ja ihailen niitä välillä. Äitini mummokuume on liikuttavaa, ei lainkaan ahdistavaa. Äitini tietää tilanteemme ja juttelemme siitä toisinaan. Äiti on kannustava, ei tunkeileva. 

Olen kertonut äidille tutkimuksiin hakeutumisesta ja hän tukee päätöstämme. Eilen äiti kysyi varovaisesti, että onko minulla mitään toiveita tämän kierron suhteen. Vastasin odottavani lääkärikäyntiä niin kovasti, etten ole osannut tässä kierrossa mitään oikein toivoa. 

Tuntuu hyvältä tietää, että äitini odottaa onnellisia uutisia meidän jälkeemme toisiksi innokkaimpana. Perheessämme on ollut paljon vaikeita asioita ja vastoinkäymisiä. Haluaisin niin suoda myös äidilleni pikkuisemme ja mummona olemisen riemun. 

Ah, perjantai!

Loppuviikko on ollut töissä aivan kamalaa rallia! Minä, kesäsijainen, olen ollut lomien ja sairaslomien takia yksin ja vastannut kaikesta sekä hoitanut kolmen ihmisen työt niin hyvin kuin suinkin mahdollista. Olo on ollut iltaisin enemmän kuin väsynyt. Onneksi enää tämä päivä ja pääsee viikonlopun viettoon! Tulee nimittäin tarpeeseen.

Vaikka en ole kiertopäiviä toistaiseksi mitenkään aktiivisesti laskeskellut, niin tänään tiedän ulkoa olevan kp 15. Ovulaatio on hyvinkin saattanut jo tapahtua, mutta yhtä hyvin saattanut olla tapahtumatta. Hetken aikaa harkitsin tuossa aikaisemmin ovistestien tekemistä, mutta jätin kuitenkin testaamatta. Tuntuu, että testeistä olisi ollut enemmän harmia kuin hyötyä. Olisin vain stressaantunut, jos en olisi taaskaan saanut bongattua ovisplussaa. En sitten tiedä, että onko tutkimuksia ajatellen huono juttu, etten ole muutamaan kiertoon ovista tikuttanut. Ehkä tärkeämpää on kuitenkin säilyttää edes jonkinlainen mielenrauha tutkimuksiin pääsyä odotellessa. Enää reilu viikko klinikan aukeamiseen. Tuskin maltan odottaa, että pääsen varaamaan aikaa.

Viikonlopuksi on luvassa mukavaa ohjelmaa. Huomenna vietämme päivän veljeni ja hänen avovaimonsa kanssa kaikkea hauskaa puuhastellen. Sunnuntain olen pyhittänyt totaaliseksi lepopäiväksi. Sitä tarvitsen tämän hullun viikon jälkeen. Treenaan, syön hyvin ja katselen hömppäsarjoja.

Rentouttavaa viikonloppua ihanat!

Välitila

Tuntuu kuin olisin pudonnut johonkin välitilaan raskautumistoiveiden suhteen. Päätös hakeutua ensikäynnille lapsettomuusklinikalle tuntuu edelleen hyvältä ja oikealta päätökseltä. Vielä täytyy kuitenkin odottaa melkein kaksi viikkoa ennen kuin klinikka aukeaa jälleen. Toivottavasti saismme ajan nopeasti. Olo on malttamaton.

En odota tältä kierrolta mitään. En jaksa erityisemmin ajatella koko asiaa. En usko mahdollisuuksiimme täysin luomuna. Jotenkin tuntuu siltä, että tärppi olisi kymmenessä kierrossa tullut, jos on tullakseen. Jokin on vialla ja toivon saavamme siihen klinikalta vastauksen ja avun.

En ole kuitenkaan missään nimessä allapäin tai haikea. Päinvastoin. Olo on hyvä. En voi itse vaikuttaa raskautumiseeni, olen siirtänyt vastuun lääkärille. Odotukset ovat tottakai suuret. Toki ajoittain myös pelko hiipii mieleeni. Koitan silti kaikin voimin säilyttää toiveikkuuteni tulevaisuuden suhteen.

Sillä välin nautin kesästä ja pian jo loppuvasta kesäsijaisuudestani. Töissä on ollut edelleen rankkaa, mutta myös mahtavaa. En tiedä mitään muuta parempaa kuin toisten auttaminen. On hienoa tehdä jotain, jonka vaikutuksen näkee välittömästi. Tunnen olevani oikealla alalla. Myös töissä näkemäni ja oppimani asiat ovat auttaneet minua suhtautumaan raskautumistoiveisiin jollain tavalla rennommin. En osaa selittää sitä sen kummemmin, mutta olen siitä kiitollinen. Reilun kolmen viikon päästä alkaa kesäloma! Meillä on miehen kanssa kaksi viikkoa yhteistä lomaa. Olisipa silloin vielä lämmin.

Mökille!

Kesäleskeys päättyy vihdoin! Olen junassa matkalla miehen kotipaikkakunnalle, menemme viikonlopuksi kahdestaan mökille. Vatsassa on perhosia, tuntuu kuin en olisi nähnyt miestä ikuisuuteen. Suorastaan jännittää! 

Nämä pari viikkoa menivät hirmu nopeasti, vaikka erossaoloaika tuntui aluksi kamalan pitkältä. Arkipäivät menivät töissä ja kiireiset päivät väsyttivät iltaisin niin, etten edes jaksanut ikävöidä liikaa. Ehdin nähdä myös paljon ystäviäni ja viettää aikaa äitini kanssa, se oli mukavaa. En ole laskenut kiertopäiviä enkä mahdollisen ovulaation ajankohtaa. Saattaa olla, etten laskekaan.

Nyt tuntuu siltä, että tulevaan lääkäriaikaan asti en laskeskele mitään enkä tarkkaile kehoani muutenkaan liiemmin. Siitä ei ole aiemminkaan seurannut mitään hyvää, joten taidan pitää "välikuukauden". Vaikka todellisuudessahan toki aistin kaikki kehossani tapahtuvat muutokset enkä voi niitä varmastikaan täysin sivuuttaa. Ehkä vain yritän jättää ne mahdollisimman vähälle huomiolle.

Ihanaa, helteistä viikonloppua rakkaat lukijat! :)

Tutkimuksiin hakeutuminen

Olemme miehen kanssa päättäneet siis hakeutua yksityiselle klinikalle tutkimuksiin. Nyt on varmasti kaikkialla kesätauot, mutta varaamme ajan heti elokuun alussa. Siihen ei ole enää pitkä aika! En tiedä millaisia jonoja yksityisellä on, mutta voisin kuvitella ajan ensikäynnille löytyvän melko nopeasti. Olen käyttänyt yksityisen puolen lääkäripalveluita monesti ihan omakustanteisesti, joten maksettavat summatkaan eivät niin hirvitä. Haluan saada asiat etenemään mahdollisimman nopeasti.

Olen googlettanut eri klinikoita ja koittanut miettiä, mikä olisi paras. Nettisivujen perusteella on aika vaikea tehdä mitään järkeviä johtopäätöksiä. Niinpä kysyisinkin, että onko jollakin teistä, ihanat lukijat, kokemuksia pääkaupunkiseudun klinikoista? 

Tyypillistä minulle

En ole oikeastaan yllättynyt siitä, että en ole tullut raskaaksi. Vaikka alussa ajattelin naiivisti sen käyvän tosta noin vaan, niin silti minulla on ollut koko ajan alitajuisesti sellainen tunne, ettei tämä tule olemaan helppoa. Se tunne on vain vahvistunut ja olen varma, että jostain syystä tämän kuuluu mennä näin. 

En ole päässyt elämässäni muutenkaan koskaan erityisen helpolla. Olen elänyt niin sanotusti tavallisen lapsuuden ja nuoruuden ja pääsääntöisesti minulla on ollut kaikki aina hyvin. Silti tielläni on jatkuvasti ollut esteitä ja toisinaan elämä on potkinut rajustikin päähän. Niin kuin meitä kaikkia, uskoisin. Niinpä en pääse tässä raskautumisasiassakaan helpolla. Siitä en ole yllättynyt, mutta olen silti valehtelematta pettynyt. Ehkä myös hieman vihainen, tai ainakin ärtynyt.

Aikaisemmin olen kuitenkin voinut itse vaikuttaa paljonkin siihen, mitä tapahtuu ja mitä tulee tapahtumaan. Kun olen jotain halunnut, olen tehnyt töitä sen eteen ja monesti lopulta saavuttanut haluamani. Nyt olen neuvoton.

Kai toivoin, että saisin helposti sen yhden asian, josta olen aina haaveillut. Oman perheen, vauvan. Lapsia. Ainakin kaksi, ehkä kolme. 

Minulla on oikeastaan tyhmä olo. Miksi kuvittelin saavani sen kaiken helposti. Tämän ei ole kuitenkaan tarkoitus olla synkkä kirjoitus, pohdin vain omaa suhtautumistani raskautumistoiveisiini tältä kantilta. Vaikka minua harmittaa ja olo on toisinaan epätoivoinenkim, niin minusta tuntuu samalla, että näin tämän nyt vain kuuluu mennä. Minulle on tyypillistä se, etten saa kaikkea tosiaankaan helpolla. Pakko jaksaa taistella.

Täydet 10

Eilen minulla oli aivan järkyttävä päänsärky koko päivän. Särkylääkkeet eivät auttaneet lainkaan. Tiesin heti mistä on kyse. Minulla on samanlainen päänsärky aina juuri edellisenä päivänä ennen kuukautisten alkamista tai toisinaan ensimmäisenä vuotopäivänä. Tänään aamulla kipu jatkui, on jatkunut jälleen koko päivän. Päätä kiristää ja vihloo kauttaaltaan, lääke ei auta. Olo on tukala. 

Vatsaoireita ei ole juurikaan ollut, turvotusta lukuunottamatta. Pariin päivään ei ole tuntunut minkäänlaisia vihlaisuja tai nippailuja. Rinnat ovat olleet turvoksissa, eivät kuitenkaan erityisemmin arat. Ehdin jo hieman toivoa, haaveilla.

Tänään alkoi yk 10. Luku tuntuu hurjalta. Vaikka mitä väliä sillä toisaalta on. Sama se, kuinka monta kiertoa on takana. Tämä tuntuu pahalta. Niin kovasti kun olemme odottaneet ja toivoneet. Meillä on yrittämistä takana nyt tasan 8 kuukautta. Kiertoni ovat niin lyhyitä, että niiden määrä on suurempi. Ei 8 kuukautta ole paljoa, tiedän sen. Mutta minusta alkaa koko ajan vain tuntua enemmän siltä, ettemme välttämättä saa omaa pikkuistamme alulle täysin omin keinoin. 

Olemmekin miehen kanssa pohtineet yksityisellä puolella käymistä jo nyt syksyllä. Vaikka siinä vaiheessa emme olekaan yrittäneet vielä vuotta, niin ehkä pääsisimme kuitenkin vastaanotolle ainakin juttelemaan tilanteestamme ja tekemään jonkinlaista suunnitelmaa, miten edetä. 

Kaikesta huolimatta yritän nauttia viikonlopusta. Hyvä ystäväni on tulossa tänään vielä luokseni yöksi, vietämme tyttöjen iltaa. Kunpa päänsärkyni hieman hellittäisi. Huomenna lähden todella pitkästä aikaan ystävieni kanssa juhlimaan. En ole ollut kaupungin yössä aikoihin, mutta nyt tuntuu siltä, että pieni irtiotto voisi tehdä hyvää.

Mukavaa viikonloppua!

Kesäleskenä

Mies lähti eilen kahdeksi viikoksi kotipaikkakunnalleen auttamaan vanhempiaan remontissa. Mieheni nauttii kotimaisemissaan olemisesta, joten tottakai minustakin on mukavaa, että hän voi viettää lomaansa siellä. Varsinkin, kun meillä on yhteistä lomaa vasta sijaisuuteni päättyessä elokuun puolivälissä. Olen kuitenkin jo todella ikävissäni. Emme ole olleet koskaan viittä päivää pidempää erossa.

Olen suunnitellut itselleni mahdollisimman paljon ohjelmaa. Tapaan töiden jälkeen ja viikonloppuna ystäviäni ja joku päivä menen äitini luo yökylään. Tai pikemminkin hoitoon. :) Myös tämän jännittävän loppukierron kannalta on hyvä pitää itsensä kiireisenä! 

Eilen minulle tuli töissä kamala vatsakramppi juuri kun olin kahden asiakkaan kanssa. Hammasta purren sain hoidettua homman loppuun ja kipukin hellitti pikkuhiljaa. Kipua on vaikea kuvailla. Se oli jotain kovan menkkakivun ja sekaisin olevan vatsan väliltä. 

Tänään on jo kp 25, apua. Siinä mielessä miehen loma ajoittui huonosti, että joudun jännittämään nyt yksin. Haluaisin niin kovin suojella itseäni taas uudelta pettymykseltä, mutta toisaalta en voi olla toivomattakaan parasta. Joku osa minussa haluaa uskoa siihenkin mahdollisuuteen. Olen jo miettinyt, miten kertoisin miehelle, jos saisimmekin viikonloppuna maailman ihanimpia uutisia. Pelottaa, jälleen.

Shoppailua ja romantiikkaa

Tallinnassa oli ihanaa! Olimme perillä lauantaina kahden aikaan iltapäivällä ja menimme heti syömään, Vapianoon. Tallinnan Vapiano on tietysti hyvin samankaltainen kuin Helsinginkin, mutta hinnat ovat toki edullisemmat. Ruoka tulee nopeasti ja on takuuvarmasti hyvää.

Tavarat hotellille vietyämme suuntasimme taksilla hieman keskustan ulkopuolella sijaitsevaan ostoskeskus Kristiineen. Matka kesti n. 10 minuuttia ja maksoi 7 euroa. Ostoskeskus oli upea! Lukuisia ihania kauppoja, joita Suomesta ei löydy. Näin alennusmyyntien aikaan teimme miehen kanssa kumpikin todella hyviä löytöjä! Aikaa shoppaillessa kului useampi tunti ja mieskin jaksoi yllättävän hyvin, kun löytyi hänellekin mieluisia kauppoja. 

Illalla olimme jo melko puhki ja kävimmekin vain lähellä olevassa Amarillossa syömässä ja juomassa muutamat drinkit. Oli ihanaa istuskella kaikessa rauhassa ja jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Hotellissa  meillä oli hyvin lemmekäs tunnelma ja nautimme toisistamme pitkän kaavan mukaan. 

Hotellin aamiainen oli loistava. On mahtavaa valikoida buffetista kaikkia herkkuja ja syödä pitkään. Huoneen luovutuksen jälkeen meillä oli vain muutama tunti aikaa ennen laivan lähtöä. Kiersimme vielä muutaman ihanan liikkeen Rotermannin korttelissa ja löysimme lisää shoppailtavaa. 

Tulin jälleen siihen lopputulokseen, ettei Suomesta löydy itselleni oikein mieluisia vaateliikkeitä. Perus H&M ja Vero Moda toki, mutta ei mitään uutta ja kivaa. En suosi merkkivaatteita, vaan aivan tavalliset ja edulliset vaatteet käyvät mainiosti. Tallinnasta sen sijaan löytyy lukuisia ihania liikkeitä, joista löydän vaikka millä mitalla sopivia vaatteita! Reserved, Pull&Bear, Stradivarius, Bershka - siinä muutamia esimerkkejä. Tästä lähtien matkustan muutamalla kympillä Tallinnaan vaateostoksille. Varsinkin näin sesonkialejen aikaan siellä tekee loistavia löytöjä!

Laivalla oli sekä meno- että paluumatkalla kymmeniä ja taas kymmeniä lapsiperheitä. Hirmuinen määrä toinen toistaan suloisempia vauvoja. Miehen kanssa ihailimme näitä perheitä ja mies pisti merkille sen, kuinka onnellisilta monet isät näyttivät pieni lapsi sylissä. Miehen valtasi suuri kaipuu, isompana kuin ennen. Sama kaipuu jota itse tunnen jatkuvasti.

Alavatsaani on nippaillut ja vihlonut tänään (kp 23) pitkin päivää. Menkkamaisia vihlaisuja. Rinnat ovat edelleen turvonneet, eivät kuitenkaan juuri nyt erityisen arat. Jännittää.