Sivut

tiistai 30. huhtikuuta 2013

Lisää kipuja

Aamulla herätessäni oikein älähdin ääneen kivusta. Nännit ovat todella kosketusarat ja kipu tuntuu myös liikkuessa ilman rintsikoita. Rinnat ovat myös jonkin verran turvonneet ja raskaan tuntuiset.

Näistä rintaoireista näyttää tulleen minulle nyt vakituinen oire. Kahdessa edellisessä kierrossa on myös ollut samanlaisia kipuja ja muutoksia, ei koskaan aikaisemmin. Hassua, että keho alkaa yhtäkkiä toimimaan aiemmasta poikkeavalla tavalla. Toisaalta se on varmaan aivan tavallista naisilla. Saa nähdä jatkuvatko tissioireet kierron loppuun saakka.

Ai niin, tänäänhän on vappuaatto. Olen tänään viimeistä päivää vanhassa työssäni ja huomenna aloitan sen lyhyemmän sijaisuuden, joten jää vappuhulinat tänä vuonna väliin. Ei kyllä haittaa yhtään. On niin kylmä ilmakin, ettei erityisemmin houkuttele värjötellä missään ulkona. Saatamme illalla pistäytyä miehen kaverin luona, ei sen kummempaa. Kotiin olen tietysti hankkinut jo vappuherkkuja, simaa ja munkkeja.

Mukavaa vappua!

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Kamala kipu

Eilen illalla ja tänään aamulla testiviivat olivat jo huomattavasti haaleampia. En saanut siis selkeää ovisplussaa tässä kierrossa. Tummimman viivan sain eilen aamulla eli kp 13. Testiviiva oli vain aavistuksen verran kontrolliviivaa haaleampi. 

Eilen tapahtui jotain hyvin kummallista. Muutama tunti tuosta melkein ovisplussasta mahani kipeytyi aivan yllättäen. Kipu tuntui ensiksi selkeästi pistävänä vasemman munasarjan kohdalla. Hetken kuluttua se levisi koko alavatsalle. Kipu oli aaltoilevaa, vuorotellen menkkakipumaista jomotusta ja pistävää kipua. Sitä jatkui muutaman tunnin ajan. Olotila oli sietämätön, missään asennossa ei ollut hyvä olla.

Tänään ei ole enää tuntunut minkäänlaista kipua mahassa, mutta rinnat ja etenkin nännit ovat sen sijaan todella arat. Aamulla rinnat olivat turvonneet ja paita tuntui ikävältä päällä. Päivän mittaan ne ovat tainneet rauhottua, kun ei ainakaan näin liikkeellä ollessa tunnu mitenkään erityiseltä. Myös seksihaluni ovat aivan tapissaan. Vaikka olen normaalistikin hyvin aktiivinen sillä saralla, niin viime päivinä tuntuu, etten saa millään miehestäni tarpeeksi. Tällaista muutosta en ole aikaisemmissa kierroissa missään vaiheessa huomannut. Voihan se toki olla tämä kevätkin, joka saa hormonit hyrräämään. ;)

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Kotona taas

Oli ihanaa nähdä ystävääni pitkän ajan jälkeen, riitti juteltavaa ja naureskeltavaa. Kiertelimme kaupunkia ympäriinsä ja ihastelimme sen kauneutta ja omalaatuisuutta, herkuttelimme, istuimme teraseilla ja shoppailimme enemmän kuin olisi ehkä pitänyt. Ystäväni esitteli minulle erään kaupan, jota Suomessa ei ole. Hieman innostuin sen edullisista hinnoista ja ihanista vaatteista. Jouduin ostamaan lisäkassin, että sain tuotua vaatteet kotiin. Säätkin suosivat. Oli lämmintä ja aurinkoista suurimman osan ajasta. Kaiken kaikkiaan oli mahtava reissu!

Mutta oli kyllä ihanaa tulla takaisin kotiinkin. Mies oli kentällä vastassa, voi kuinka olin häntä ikävöinyt! Kolmen päivän erossaolo tuntui yllättävän pitkältä ja jälleennäkemisen hetki oli niin suloinen. Eilen tuntui hieman kauhistuttavalta se, että reilun viikon päästä on lähdettävä uudestaan reissuun. Vaikka oikeasti olen tietysti siitäkin matkasta todella innoissani. Täytyy vain ensin levätä muutama päivä kotona.

En ajatellut reissussa juurikaan mitään raskautumiseen liittyvää. Toki keskustelimme siitä jonkin verran ystäväni kanssa, sillä hän on yksi niistä, jotka tietävät toiveistamme. Tuntui hyvältä puhua asiasta välillä jonkun muunkin kanssa kuin miehen. Niin ihana kuin mies onkin, niin naispuolinen läheinen ystävä ymmärtää ajatuksiani jollain tasolla silti paremmin tai ainakin eritavalla.

Olo on ollut reissun jälkeen hyvin rentoutunut, vaikka ei tullutkaan nukuttua paljoa ja käveltyä sekä ravattua paikasta toiseen senkin edestä. Mieleni on silti rento ja hyvä. 

Tein eilen kotiin päästyäni ovulaatiotestin. Testiviiva oli jo melko tumma, kuitenkin haaleampi kuin kontrolliviiva. Tänään aamulla viiva oli tummempi, vaikka ei vieläkään aivan plussa. Ajattelin testata vielä myöhemmin tänään uudestaan. Edelliskierrossanihan sain ovisplussan juuri kp 13, joka on siis tänään. Viime kierrossa testasin useampana päivänä kaksi kertaa ja niin aion nytkin tehdä. 

Nyt tuntuu siltä, etten jaksa liiemmin tarkkailla kaikkia tuntemuksia ja pohtia sopivia ajankohtia petipuuhille. Mies innostui eilen silminnähden kotiinpaluustani ja peittoa tuli heiluteltua kahteen otteeseen. Asiantuntijathan eivät sellaista varmaan suosittelisi ovulaation aikaan, mutta en välitä. Enhän minä ole toki sitä ovisplussaakaan vielä saanut. Tärkeintä minulle on kuitenkin nauttia miehestä ja suoda hänelle sama nautinto ilman, että raskautumistoiveet sanelevat ehtoja.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Lomalle!

Istuskelen juuri koneessa ja odotan, että tämä lähtisi lentoon. Matkustan ensimmäistä kertaa aivan yksin, jännittävää. Mies saattoi minut kentälle aina turvatarkastukseen asti ja ystäväni tulee minua perillä kentälle vastaan, joten minulle ei jää kovinkaan iso osuus itsekseni selvitettäväksi. :)

Aion nauttia minilomasta ja ystäväni seurasta täysillä! Ehkä myös auringosta ja lämmöstä, viime päivinä ystäväni asuinkaupungissa on ollut kuulemma hellettä.

Palaan lauantaina kotiin ja voinkin sopivasti aloittaa ovistestailut. Lauantaina on kp 12 ja viime kierrossahan sain plussan kp 13. Toivotaan parasta. Ainakin on mieluisaa puuhaa luvassa jälleennäkemisen kunniaksi miehen kanssa tämän valtaisan pitkän erossaoloajan jälkeen. :)

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Ajatuksia

Olen pohtinut viime aikoina paljon elämääni ja tulevaisuuttani sekä minun ja miehen yhteistä elämää. Elämämme muuttuu kaikin puolin vain parempaan suuntaan nyt, kun aloitan pian oman alani työt. Meille jää kesällä paljon enemmän yhteistä aikaa, sillä tulemme kumpikin työskentelemään vain arkisin virka-aikaan. Vaikka minulla ei ole kesälomaa, niin olemme tehneet jo mukavia suunnitelmia kesäviikonlopuiksi.


Teen toukokuussa vajaan neljän viikon sijaisuuden erääseen paikkaan, johon olen tehnyt lyhyempiä sijaisuuksia opintojeni ohella jo pidemmän aikaa. Asiakasryhmä on haastavin, jonka kanssa olen työskennellyt, mutta samalla myös kiehtovin. Työ vaatii tietynlaisen kutsumuksen: kyseisistä asiakkaista on tykättävä aidosti ja heidän kanssaan vietetystä ajasta on nautittava, muuten työ kävisi liian raskaaksi. Odotan sijaisuutta enemmän kuin innolla, mutta samalla olen kauhuissani.


Huomaan ajatusteni raskautumiseen liittyvien asioiden suhteen hieman muuttuneen. Pääsyynä siihen on varmasti juurikin nuo uudet työkuviot ja kaikki muu mukava, mitä odottaa. Minusta tuntuu tällä hetkellä siltä, että en tule vielä hetkeen raskaaksi. Tunnetta on vaikea selittää sen kummemmin, mutta minusta vain tuntuu siltä. Toivon meille omaa pikkuista enemmän kuin olen ikinä toivonut mitään elämässäni. Kuluneiden kuukausien aikana minulle on käynyt kuitenkin yhä selvemmäksi se, etten voi itse raskautumiseeni vaikuttaa enää tämän enempää. En ole surullinen enkä epätoivoinen. Oloni on melko rauhallinen ja tyyni, yritän suhtautua realistisesti.


Vietimme miehen kanssa ihanan ja romanttisen viikonlopun. Kävimme ulkona syömässä ja istumassa iltaa. Nautiskelimme, nauroimme ja puhuimme paljon. Eilen kävimme rannassa kävelyllä ja söimme kevään ensimmäiset jäätelöt upeassa auringonpaisteessa.


Sain viikonlopusta älyttömästi virtaa. Olen onnellinen.




perjantai 19. huhtikuuta 2013

Matkakuumetta jälleen

Minulle on ainakin toistaiseksi vielä tärkeää, että blogini pysyy anonyyminä. Siksi mietinkin pitkään kirjoitanko eräästä asiasta, mutta päätin nyt kuitenkin kirjoittaa, hieman ympäripyöreästi tosin. Tuskin kukaan minua tunnistaisi, vaikka kertoisinkin asiasta tarkemmin, mutta jotenkin on luottavaisempi olo, kun en paljasta aivan kaikkia yksityiskohtia.

Minulla on kaksi ulkomaanreissua luvassa parin viikon sisällä! Ensi viikolla menen muutamaksi päiväksi parhaan ystäväni luo, joka on opiskellut tämän kevään ulkomailla. Toukokuun alussa lähdemme äitini kanssa viideksi päiväksi reissuun. Matka on minun ennakkovalmistujaislahjani. En taida paljastaa tässä vaiheessa ainakaan tarkempia matkakohteita, mutta kumpikin sijoittuu Eurooppaan ja suuriin kaupunkeihin. Olen reissuista todella innoissani!

Tuo valmistujaislahjamatka varattiin jo kauan sitten, mutta toisen reissun lennot ostin viime viikonloppuna aivan extempore. En malta odottaa, että näen ystäväni! Loma hänen luokseen tulee tarpeeseen. On ihanaa päästä vaihtamaan kuulumisia pitkästä aikaan kunnolla ja viettää laatuaikaa ystävän kanssa. Voi taas hetkeksi unohtaa kaikki arkiasiat ja myös raskautumiseen liittyvät asiat. En tarkoita sitä, että niitä olisi kovin raskasta ajatella, mutta irtiotto tekee silti hyvää.

Vasta lennot ostettuani ja matkan varmistuttua tajusin tarkistaa kalenterista, miten matka ajoittuu mahdolliseen ovulaatioon nähden. Paniikissa kaivoin kalenterin esiin ja laskeskelin kiertopäiviä. Huokasin helpotuksesta, kun laskin kotiintulopäiväni olevan vasta kp 12. On melko epätodennäköistä, että ovulaatio tapahtuisi ennen sitä. En aio ottaa testejä mukaan reissuun, sillä turha ovista on testailla miehen ollessa toisella puolella Eurooppaa. Aloitan testailun, kun tulen kotiin. Parhaimmassa tapauksessa ovulaatio tapahtuisi kp 13-14, jolloin ajoitus olisi täydellinen.

Ensimmäisen ja toisen reissun välillä on hieman yli viikko, joten ajoitus on siinäkin mielessä paras mahdollinen. Ovulaatio on toiseen reissuun mennessä varmasti jo ohi, jolloin se ei varmasti jää hyödyntämättä. Olettaen, että se ylipäätään tapahtuu. Vasta yhden ovisplussan saaneena olen edelleen hieman epäileväinen.

Tänään on jo kp 4. Kuukautiset ovat olleet melko huomaamattomat ja kivuttomat, kuten yleensäkin. Tuntuu, että pahimmasta pettymyksestäkin on päästy yli. Olen jo kovasti odottanut menkkojen loppumista, jotta päästäisiin miehen kanssa taas puuhiin. Ehkä tänään jo. ;)

Ihanaa viikonloppua!


keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Alkujärkytyksen jälkeen

Kuukautiset alkoivat myöhään maanantai-iltana. Vaikka tiesin, että ne alkaisivat hetkenä minä hyvänsä, olin silti jostain syystä todella järkyttynyt. Reaktioni oli sekoitus pettymystä, vihaa ja surua. Se purkaantui hillittömänä itkuna, jolle ei meinannut tulla loppua.

Vielä eilenkin oloni oli alakuloinen koko päivän. Minulla ei ollut mitään erityisesti raskauteen viittaavia oireita eikä mistään voinut päätellä edelliskiertoja selkeämmin nyt tärpänneen. Silti olin ollut erityisen toiveikas. Alkukierron yltiöpositiivisuus oli kyllä hieman vaipunut taka-alalle ja kierron loppua kohden tuttu epätoivo nosti jälleen päätään. Se tunne juuri ennen menkkojen alkamista on tietynlainen, siitä ei vain voi erehtyä. Uskon, että sitten kun vihdoin tulen raskaaksi, tunne on erilainen. 

Keskustelimme eilen pitkään miehen kanssa pettymyksestäni ja kaikesta tähän liittyvästä. Se helpotti. Mies oli myös surullinen siitä, ettei meillä ole vielä tärpännyt. Mies toivoi, että tästä eteenpäin kertoisin hänelle enemmän tunteistani ja ajatuksistani vauvahaaveisiin ja raskautumistoiveisiin liittyen. Hän lupasi olla myös itse aktiivisempi ja kysellä vointiani sekä kuunnella silloin, kun haluan puhua. Olen onnellinen siitä, että mies on tukenani ja tiedän, että olemme tässä yhdessä.

Toivon, että saisin tässä kierrossa ovulaation bongattua. Viime kierrossahan sain plussan kp 13, joten parhaimmassa tapauksessa enää 11 päivää ovikseen! 

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Ei vieläkään

Tulin vajaa tunti sitten kotiin ja olen käynyt nyt jo kolmesti tarkistamassa, onko menkat alkaneet. Ei ole toistaiseksi.

Kotimatkalla tuntui aivan kuin jotain olisi valahtanut housuun. Pidättelin kyyneliä koko matkan ajan ja kotiin päästyäni purskahdin itkuun. Olin aivan varma, että saan todeta vessareissulla uuden kierron jälleen alkaneen. Vaikka verta ei ollut vielä näkyvissä, niin se on enää vain ajan kysymys. Olo oli ja on edelleen kaikkea muuta kuin helpottunut tai toiveikas.

Mahani on ollut eilisillasta lähtien todella turvonnut ja on tuntunut jos jonkinmoisia kipuja ja nippailuja. Aivan kuten aina juuri ennen kuukautisia. Rinnat ovat olleet muutaman päivän turvonneet ja nännit samalla tavalla laajentuneet kuin edelliskierrossa. Nämä rintaoireet ovat minulle uusi tuttavuus. Ennen edelliskiertoa en ole kiinnittänyt niihin huomiota, joten niitä tuskin on näin suuressa mittakaavassa ollut. Olo on ollut tänään koko päivän tukala ja mahassa tuntuu omituista painetta ja turvotusta koko matkalla, ei vain alavatsalla. 

Olen yrittänyt varautua henkisesti pettymykseen, mutta en usko sen auttavan. Tarkoituksenani ei ole olla pessimisti, joka ei usko omiin raskautumismahdollisuuksiinsa, vaan ennen kaikkea pyrin olemaan realisti. Uskon tunnistavani kuukautisoireet ja niistä tässä on nyt aivan varmasti kyse. Jotenkin toivon elätteleminen ei tunnu luontevalta tilanteessa, jossa tunnistaa oman kehonsa viestit ja tietää mitä on tulossa.

Tänään on kp 27 ja dpo 13. Toivon, ettei minun tarvitse odottaa enää kauaa.



lauantai 13. huhtikuuta 2013

Kärsivällisyyttä nyt kiitos!

Viime kierron pettymyksen jälkeen päätin, etten enää koskaan (voihan sitä kaikkea itselleen uskotella) tee raskaustestiä ennen kuin menkat ovat oikeasti myöhässä. Kaikki se jossittelu negatiivisen testituloksen saatua on niin raastavaa.

Eilen tunsin moneen otteeseen alavatsallani menkkamaista nippailua ja jomotusta. Olin onneksi töissä, joten en ehtinyt pohtimaan niitä sen kummemmin. Minua paleli koko illan ja värjöttelin viltin alla. Olen ollut viime päivinä todella uupunut, mutta se nyt on aivan normaalia muutenkin. 

Illalla nukkumaan käydessäni ilmoitin miehelle tekeväni aamulla testin, ihan muuten vain. Niin sitä taas unohti tai halusi unohtaa, mitä oli itselleen aiemmin luvannut.

Aamulla jouduin kuitenkin onnekseni toteamaan, ettei minulla ollutkaan enää raskaustestejä varastossa. Olin tavallaan helpottunut. Meillä on koko päiväksi ohjelmaa, joten en ehdi missään välissä hakemaan testejä. Odotan siis ainakin huomiseen. Jos oikein innostun, niin pidän lupaukseni. Saa nähdä. Tänään on jo kp 25, dpo 11. Eiköhän tässä muutaman päivän sisällä selviä muutenkin, tarviiko testiä ylipäätään tehdä.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Hitaasti hiipivä jännitys

Loppukierto on käsillä ja minua on jälleen alkanut jännittää. Tänään on jo kp 23 ja dpo 9. Hurjaa, miten nopeasti tämä kierto on mennyt. Ihanaa oikeastaan.

Jännitys hiipii väkisin mieleeni. Kohtahan jo selviää, kuinka tässä käy. Oloni vaihtelee toiveikkaasta pelokkaaksi monta kertaa päivässä ja toisin päin. Välillä tuntuu siltä, että murrun täysin mikäli joudun taas pettymään. Välillä puolestaan ajattelen kohtaavani pettymyksen hyvinkin tyynesti. Todellisuudessa en voi sitä vielä tietää, se selviää sitten ajallaan.

Eilen mahani oli todella turvoksissa ja kipeä. Turvotus yltyi iltaa kohden ja välillä kipu kävi sietämättömäksi. Turvotus helpotti iltaa kohden. Minulla on laktoosi-intoleranssi ja kipu tuntui samantapaiselta kuin olisin syönyt jotain maitopitoista. En kuitenkaan syönyt eilen mitään sopimatonta, joten vaikea arvailla mistä kipu ja turvotus johtui. Myöhään illalla tunsin puolestani nippailua alavatsallani, erityisesti vasemmalla puolella.

Tänään ei ole ollut mitään erityisiä tuntemuksia havaittavissa. Jatkan kuulostelua.

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Tilannekatsaus

Olen saanut taas kiinni positiivisesta asenteesta! Sunnuntainen ja osittain eilinenkin oli vain ohimenevä takapakki. 

Eilen palautin päättötyöni. Opiskelu alkaa olla pikkuhiljaa pulkassa. Jotenkin sitä ei vielä edes tajua todeksi. Vaikka nämä kuluneet kolme ja puoli vuotta ovat menneet yhdessä hujauksessa, niin silti tuntuu kuin olisin opiskellut ikuisuuden. Nyt iso kivi on pudonnut sydämeltä ja valmistuminen häämöttää. Ihana tunne.

Tänään on kp 21 ja luultavasti dpo 7. Tämä kierto on mennyt todella nopeasti! En ole kaiken kiireen keskellä ehtinyt huomata juurikaan mitään tuntemuksia. Paitsi eilen illalla sohvalla istuessani tunsin todella kovaa pistävää ja epämääräistä kipua alavatsallani. Kipua oli vaikea paikantaa sen tarkemmin ja se hellitti ehkä noin kymmenessä minuutissa.

Mies on hieman pelottavankin toiveikas. Toisaalta positiivisuus on aina ollut hänen voimavaransa ja häneltä minäkin olen sitä oppinut. Eilenkin hän silitteli mahaani ja kuunteli, kuuluuko sieltä mitään. Hän sanoi vauvan puhuneen hänelle. Höpsö mies. Mieluummin kuitenkin näin kuin niin, ettei miestä kiinnostaisi tai hän olisi kovin pessimistinen.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Takapakkia

Pitkään jatkunut positiivisuuteni sai tänään huimasti takapakkia. 

Meille tuli miehen kanssa typerä riita autossa. Riita lähti liikkeelle jostain pienestä, mitättömästä asiasta ja paisui. Minulle tuli todella paha mieli. Parastahan tilanteessa oli se, että olimme matkalla kylään miehen ystävän luo ja tilanne jäi täysin auki. Olimme menossa katsomaan reilun kuukauden ikäistä vauvaa. Sitä samaa vauvaa, jonka näimme  silloin neljän päivän ikäisenä.

Sain koottua itseni kyläilyn ajaksi. Mieskin oli ihan normaalisti. Paha mieleni purkaantui kuitenkin kotimatkalla ja sitten riitaa selviteltiinkin toista tuntia. Saimme puhuttua ja kaikki on nyt taas suht hyvin. 

Varmasti tuon typerän riidan takia pienen, suloisen vauvan näkeminen herätti minussa jälleen epätoivon tunteita. Vauva oli ihana ja vanhemmat olivat hänestä niin haltioissaan. Minua alkoi pelottaa. Lähestyvä loppukierto pelottaa. Kunpa voisi vain hypätä tulevan viikon yli suoraan vaikka kp 28:aan. Yhtäkkiä minulla ei ole enää lainkaan toiveikas olo.  

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Salailua ja selityksiä

Minua vaivaa eräs asia. Nyt keväällä on luvassa jos jonkinmoisia juhlia. Veljeni pitää isot juhlat, on vappu, ystävän synttärit ja omat valmistujaisjuhlat. Juhliin kuuluu toki myös alkoholijuomien nauttiminen, vaikka mistään örvellysjuhlista ei olekaan kyse.

Raskautumistoiveistani ja yrityksestä ei edelleenkään tiedä kahden läheisimmän ystäväni ja äitini lisäksi kukaan muu. En tiedä onko se ylivarovaista, mutta en halua käyttää alkoholia tämän yrityksen aikana. Koska se tuntuu vahvasti kuitenkin kuuluvan kaikkiin juhliin, niin joudun oikein urakalla miettimään selityksiä juomattomuudelleni. Saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta minua tällainen selittely vaivaa ja ärsyttää.

Vaikeinta selityksiä on keksiä opiskelukavereilleni. Suurin osa heistä elää ajoittain railakastakin sinkkuelämää, johon juhliminen tietysti kuuluu olennaisena osana. Olen jättänyt alkuvuonna jo monia rientoja väliin raskaustoiveiden takia ja selitellyt poisjäämistäni ympäripyöreästi.

Jostain syystä juomattomuutta pidetään omituisena. Sille pitäisi olla aina jokin järkevä syy. Entä jos haluaisin vain elää terveellisesti ja olla sen vuoksi juomatta? Ja on siinäkin perää. Olemme miehen kanssa keskittyneet nyt muutenkin syömään terveellisemmin ja liikkumaan enemmän eikä  kummankaan ole edes tehnyt mieli juhlia. Ehkä yritän vain vedota siihen, että en halua juoda ja toivon, ettei se aiheuta sen kummempia spekulaatioita.

torstai 4. huhtikuuta 2013

Dpo 2

Tein eilen vielä yhden ovistestin iltapäivällä. Viiva oli haalea, joten eiköhän se lh-huippu tosiaan ollut tiistaina eli kp 14. Tiistai-iltana mahaani koski hetken aikaa kovastikin. Kipu muistutti menkkakipuja ja se tuntui erityisesti vasemman munasarjan kohdalla. Olin iloinen tuosta kivusta, niin hullulta kuin se kuulostaakin. 

Eilen tunsin pitkin päivää alavatsallani painetta. Paine tuntui vähän siltä kuin olisi pissahätä, vaikkei ollutkaan. Rinnoissani en ole ainakaan toistaiseksi havainnut juurikaan muutoksia. Nännini ovat olleet jotenkin erilaiset viime kierron puolivälistä lähtien. Arkuus hävisi niistä kyllä viimeistään edellisten menkkojen alettua, mutta ne ovat olleet erinäköiset. Ne vaikuttavat laajentuneen. 

Tuntuu pelottavalta kirjoittaa tämä, sillä olen hieman taikauskoinen, mutta kirjoitan kuitenkin: olo on toiveikas.  Ovisplussan saaminen tuntui niin hyvältä! Ainakin ovuloin tässä kierrossa, on sekin jo jotain. Aikaisemmista kierroista en voi olla varma. Toiveikkuuteni ei liity pelkästään tähän kiertoon, sillä niin paljoa en kuitenkaan uskalla vielä toivoa. Olen toiveikas sen suhteen, että kyllä meitä vielä tärppää. Ehkä siihen menee vielä kuukausi, kaksi, kolme tai kymmenen, mutta ennen pitkään se tapahtuu. Ennen pitkään minusta tulee maailman onnellisin.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Ovisplussa!

Malttamattomana tein uuden ovulaatiotestin heti herättyäni, kp 14. Testiviiva oli yhtä tumma kuin kontrolliviiva! Varmistin vielä testin käyttöohjeesta, että se tarkoittaa varmasti plussaa. Jälleen esittelin tikkua onnessani miehelle ja ilmoitin, että meillä on illalla mukavaa yhteistä tekemistä luvassa.

Olen ollut tänään niin onnellinen. Pääsiäinen oli täydellisen rentouttava. Saimme viettää miehen kanssa kaikessa rauhassa aikaa yhdessä ja nauttia kevätauringosta. Lisäksi vietimme paljon aikaa kummankin perheen kanssa. Siihen ei kovin usein tarjoudu mahdollisuutta, joten nautin siitäkin suuresti. 

Muutaman viikon ajan olen ollut kummallisen tyyni. Ei juurikaan surua, ahdistusta, kiukkua, ei mitään. Lähestyvä valmistumiseni on luultavasti pääsyynä tähän rentoon oloon. En ole liiemmin nauttinut opiskeluajasta ja olen jo pitkään vain odottanut sen loppumista. En malta odottaa työelämään ja normaaliin päivärytmiin pääsemistä! Koko opiskeluajan olen tehnyt viikonloppuisin ja monesti myös arki-iltaisin töitä, joten vapaat viikonloput houkuttelevat minua suunnattomasti.

Kevät on tuonut tullessaan minulle myös uudenlaisen, paljon rennomman, asenteen tähän vauvahaaveiluun. Uskon auringonpaisteella ja lisääntyneellä valolla olevan myös osuutensa siinä. Minulla on ollut enemmän energiaa tehdä ja suunnitella kaikkea mukavaa. Vauvahaaveet ovat toki mielessäni jatkuvasti, mutta tällä hetkellä suurimmaksi osaksi vain positiivisella tavalla. Saan voimaa siitä, että teen asioita, joista nautin ja joista nautimme yhdessä miehen kanssa. En voi kuitenkaan itse vaikuttaa raskautumiseeni, joten olen yrittänyt jättää murehtimisen vähemmälle. Ainakin toistaiseksi. Saa nähdä millaisia ajatuksia loppukierto tuo tullessaan.


maanantai 1. huhtikuuta 2013

Melkein plussa

Alkuillasta tekemäni ovistestin viiva oli jo melko tumma. Tänään on kp 13. Olen tainnut saada vain kerran aikaisemmin yhtä tumman viivan testiin. Vaikka tämän päiväinen viiva ei kertonutkaan vielä ovulaatioista, niin uskon sen olevan kuitenkin lähellä. Näytin testiä miehelle, joka suorastaan innostui siitä ja houkutteli minut makuuhuoneen puolelle. Nyt pitäisi ainakin olla pikkukavereita valmiina ovulaatiota varten.

Mahaani on nippaillut omituisesti illan mittaan. Ensin ajattelin sen johtuvan kaikista pääsiäisherkuista, joita päivällä söin. Nippailujen jatkuttua ja paikallistettuani ne enemmänkin alavatsalle, haluan uskoa niiden johtuvan lähestyvästä ovulaatiosta.

Hassua miten iloinen olen siitä, että tässä kierossa saatan saada ensimmäisen ovisplussani. Toisaalta enhän sitä tiedä, vaikka ovulaatio hurahtaisi yön aikana ohi ja viiva olisi huomenna jo haaleampi. Iloitsen ainakin hetken vielä mahdollista plussaa ja käyn onnellisena nukkumaan.