Minua hämmensi myös mieheni reaktio. Hän oli aluksi aivan sanaton, katseli ihmeissään pienen pientä vauvaa ja ihmetteli, että onko siinä oikeasti pieni elävä ihmisenalku. Reaktio oli suloinen ja näin miehen ilmeestä, kuinka hänen sydämensä suli, kun hän kosketti tuota pientä ihmettä. Otimme muutaman valokuvan ja ihailimme niitä vielä kotona. Haaveilimme yhdessä omasta pikkuisesta. Illalla nukkumaan käydessäni päällimmäinen tunne oli kuitenkin onnellisuus. Olin onnellinen tuon tuoreen perheen puolesta, mutta myös meidän puolesta. Vielä tulee meidänkin aikamme.
Tänään aamulla varmistui, että saan tulevaksi kesäksi kolmen kuukauden mittaisen oman alani kesäsijaisuuden. Halkean innostuksesta! Oman alani töitä on melko vaikea saada, sillä paikat tulevat vain harvoin yleiseen hakuun. Monet työpaikat menevät puskaradion kautta. Sillä tavalla minäkin tämän paikan sain. Vaikka se on vain lyhyt sijaisuus, on se vastavalmistuneelle (olettaen, että todella valmistun ajallaan :D) lottovoitto.
Lisäjännitystä tuo (toivottavasti) lähestyvä ovulaatio. Tänään on kp 10. Vielä en ole aloittanut tikuttamista, mutta ajattelin tänään illalla testata ensimmäisen kerran. Lähdemme iltapäivällä viikonlopunviettoon miehen kotipaikkakunnalle 350 kilometrin päähän. Meillä on onneksi oma makuuhuone miehen vanhempien luona, joten sen suhteen ei ole ongelmaa. Ovulaatiota pystyn vaivihkaa testaamaan makuuhuoneen viereisessä vessassa, joten salainen projektimme tuskin paljastuu :)
Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua!
oii,se pieni vauvva tuoksuu tänne asti. <3
VastaaPoistaovisonnea viikonlopulle! :)
Kiitos! Vaikka vielä en ole onnistunut ovista bongaamaan, toivottavasti on vasta tulossa :)
VastaaPoista