Tein eilen vielä yhden ovistestin iltapäivällä. Viiva oli haalea, joten eiköhän se lh-huippu tosiaan ollut tiistaina eli kp 14. Tiistai-iltana mahaani koski hetken aikaa kovastikin. Kipu muistutti menkkakipuja ja se tuntui erityisesti vasemman munasarjan kohdalla. Olin iloinen tuosta kivusta, niin hullulta kuin se kuulostaakin.
Eilen tunsin pitkin päivää alavatsallani painetta. Paine tuntui vähän siltä kuin olisi pissahätä, vaikkei ollutkaan. Rinnoissani en ole ainakaan toistaiseksi havainnut juurikaan muutoksia. Nännini ovat olleet jotenkin erilaiset viime kierron puolivälistä lähtien. Arkuus hävisi niistä kyllä viimeistään edellisten menkkojen alettua, mutta ne ovat olleet erinäköiset. Ne vaikuttavat laajentuneen.
Tuntuu pelottavalta kirjoittaa tämä, sillä olen hieman taikauskoinen, mutta kirjoitan kuitenkin: olo on toiveikas. Ovisplussan saaminen tuntui niin hyvältä! Ainakin ovuloin tässä kierrossa, on sekin jo jotain. Aikaisemmista kierroista en voi olla varma. Toiveikkuuteni ei liity pelkästään tähän kiertoon, sillä niin paljoa en kuitenkaan uskalla vielä toivoa. Olen toiveikas sen suhteen, että kyllä meitä vielä tärppää. Ehkä siihen menee vielä kuukausi, kaksi, kolme tai kymmenen, mutta ennen pitkään se tapahtuu. Ennen pitkään minusta tulee maailman onnellisin.
