Olen saanut taas kiinni positiivisesta asenteesta! Sunnuntainen ja osittain eilinenkin oli vain ohimenevä takapakki.
Eilen palautin päättötyöni. Opiskelu alkaa olla pikkuhiljaa pulkassa. Jotenkin sitä ei vielä edes tajua todeksi. Vaikka nämä kuluneet kolme ja puoli vuotta ovat menneet yhdessä hujauksessa, niin silti tuntuu kuin olisin opiskellut ikuisuuden. Nyt iso kivi on pudonnut sydämeltä ja valmistuminen häämöttää. Ihana tunne.
Tänään on kp 21 ja luultavasti dpo 7. Tämä kierto on mennyt todella nopeasti! En ole kaiken kiireen keskellä ehtinyt huomata juurikaan mitään tuntemuksia. Paitsi eilen illalla sohvalla istuessani tunsin todella kovaa pistävää ja epämääräistä kipua alavatsallani. Kipua oli vaikea paikantaa sen tarkemmin ja se hellitti ehkä noin kymmenessä minuutissa.
Mies on hieman pelottavankin toiveikas. Toisaalta positiivisuus on aina ollut hänen voimavaransa ja häneltä minäkin olen sitä oppinut. Eilenkin hän silitteli mahaani ja kuunteli, kuuluuko sieltä mitään. Hän sanoi vauvan puhuneen hänelle. Höpsö mies. Mieluummin kuitenkin näin kuin niin, ettei miestä kiinnostaisi tai hän olisi kovin pessimistinen.
Onneksi olkoon päättötyön palauttamisesta! Muistan sen hienon tunteen itsekin. Tuli jotenkin tosi ylpeä olo itsestä.
VastaaPoistaKiva, että positiivinen fiilis on taas löytynyt. Onhan tämä tällaista tunteiden vuoristorataa.
Aika hyvin sopii tuo kipu kiinnittymisajankohtaan. Pidän peukkuja! :)
Kiitos Helmi! Vielä ei oikein edes tajua kuinka ison työn on saanut nyt päätökseen. :)
PoistaTämä vuoristorata on toisinaan vähän uuvuttavaa, mutta täytyy yrittää nyt vain ylläpitää positiivisuutta!
Tuntuu kyllä jännittävältä ajatella kivun mahdolliseksi syyksi kiinnittymiskipuja. Varovaisesti toivon kuitenkin. Kiitos kovasti peukuista!
Täällä samanlaiset tuntemukset kierron suhteen, hillityn toiveikkaat :)
VastaaPoistaMukava kuulla! Hillityn toiveikas onkin varmasti se optimaalisin suhtautumistapa. :)
Poista