Ei vieläkään

Tulin vajaa tunti sitten kotiin ja olen käynyt nyt jo kolmesti tarkistamassa, onko menkat alkaneet. Ei ole toistaiseksi.

Kotimatkalla tuntui aivan kuin jotain olisi valahtanut housuun. Pidättelin kyyneliä koko matkan ajan ja kotiin päästyäni purskahdin itkuun. Olin aivan varma, että saan todeta vessareissulla uuden kierron jälleen alkaneen. Vaikka verta ei ollut vielä näkyvissä, niin se on enää vain ajan kysymys. Olo oli ja on edelleen kaikkea muuta kuin helpottunut tai toiveikas.

Mahani on ollut eilisillasta lähtien todella turvonnut ja on tuntunut jos jonkinmoisia kipuja ja nippailuja. Aivan kuten aina juuri ennen kuukautisia. Rinnat ovat olleet muutaman päivän turvonneet ja nännit samalla tavalla laajentuneet kuin edelliskierrossa. Nämä rintaoireet ovat minulle uusi tuttavuus. Ennen edelliskiertoa en ole kiinnittänyt niihin huomiota, joten niitä tuskin on näin suuressa mittakaavassa ollut. Olo on ollut tänään koko päivän tukala ja mahassa tuntuu omituista painetta ja turvotusta koko matkalla, ei vain alavatsalla. 

Olen yrittänyt varautua henkisesti pettymykseen, mutta en usko sen auttavan. Tarkoituksenani ei ole olla pessimisti, joka ei usko omiin raskautumismahdollisuuksiinsa, vaan ennen kaikkea pyrin olemaan realisti. Uskon tunnistavani kuukautisoireet ja niistä tässä on nyt aivan varmasti kyse. Jotenkin toivon elätteleminen ei tunnu luontevalta tilanteessa, jossa tunnistaa oman kehonsa viestit ja tietää mitä on tulossa.

Tänään on kp 27 ja dpo 13. Toivon, ettei minun tarvitse odottaa enää kauaa.