Sivut

lauantai 31. elokuuta 2013

Unia ja jännitystä

Näin viime yönä unta, että isoveljeni avovaimo oli raskaana. Itkin onnesta heidän puolestaan. Liekö enneuni. He eivät ole olleet vielä kovin pitkään yhdessä, mutta mistä sitä tietää. Heti perään näin unen, jossa lapsettomuustutkimuksemme olivat edenneet siihen pisteeseen, että kävin jossain todella kummallisessa hoidossa. Hoidossa minun piti seurata joltain puhelimen näytöltä sellaista animaatiota, jossa näkyi miten munasoluni poksahtelivat yksitellen. Hoito ei unessa siis tepsinyt.

Onneksi kaikki unet eivät ole enneunia. Toisinaan olen nähnyt kyllä enneunia, tai miksikä niitä nyt voisi kutsua. Olen nähnyt unia asioista, jotka pian tapahtuvat oikeastikin. Eivät asiat mitään maata mullistavia ole kylläkään olleet, jotain pieniä vain.

Eilen illalla ja tänään aamulla oli kovia hetkittäisiä mahakipuja. Kp 28, joten menkat voivat alkaa hetkenä minä hyvänsä. En odota muunlaista lopputulosta, en tässä kierrossa. 

Paljon jännittäviä asioita on tapahtumassa! Maanantaina aloitan uudessa työssä. Olen siitä innoissani, mutta toki myös jännittää. Minua kuulemma odotetaan siellä jo kovasti, siitä on hyvä mieli. Muutaman päivän päästä pääsen varmasti myös aloittamaan ensimmäisen Femar-kuurin. Sekin jännittää. Eikä ensimmäiseen ultraankaan ole enää pitkä aika. Kaikki jännittää! Mutta hyvällä tavalla.


6 kommenttia:

  1. Oon saanut sinusta epävarman kuvan raskautumisen suhteen. Olen pitkän aikaa seurannut blogiasi ja aina kun olet kirjoittanut mikä kp on, niin jonkun verran saa lukea, että et usko tai odota vielä raskautuvasi, et vielä tässä kierrossa.

    Mietin vain, että oletteko ihan varmoja, että vauva olisi hyvä aika tähän hetkeen. Koska luin myös esittelystäsi, että olette heti jutelleet vauvasta ja aika nopealla aikataululla alkaneet yrittämään.

    Jos ihan rehellinen olen, niin muelestäni vauvan yrittämiseen ei aleta niin nopealla aikataululla. Ei vaikka kuinka tuntuisi toinen oikealta ihmiseltä, niin on vähän hassua, että heti aletaan perustamaan perhettä.

    Omasta kokemuksesta puhun. Mielestäni vaikutat epävarmalta vauvan suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikea uskoa, että olisit todella seurannut blogiani pidemmän aikaa, sillä et taida tietää minusta yhtään mitään.

      Jos olisit oikeasti blogiani seurannut, niin tietäisit kuinka tosissani mieheni kanssa toivomme omaa lasta. Epävarmuuteni johtuu vain ja ainoastaan siitä, että nyt on jo yli 10 yrityskiertoa takana ilman toivottua lopputulosta. Kuten lääkärimmekin arveli (ja johon saamme pian vastauksia otetuista verikokeista), en raskaudu luomuna. Viimeisimmissä kierroissa olen pyrkinyt olemaan realisti ja samalla olen valmistellut itseäni lapsettomuustutkimuksia ja -hoitoja varten.

      Esittelytekstini olet ymmärtänyt väärin. En tarkoittanut perheen perustamisesta puhumisella sitä, että olisimme miehen kanssa suunniteleet vauvaa jo ensitreffeillä. Ensitreffeillä kävi vain ilmi, että kumpikin haaveilee omasta perheestä.

      Se, onko aikataulumme ollut mielestäsi liian nopea, on vain sinun mielipiteesi. Sillä ei ole minulle minkäänlaista painoarvoa. En ymmärrä, miksi joku haluaa nimettömänä arvostella toisten ihmisten valintoja.

      Poista
  2. Apua mikä kommentti anonyymilta. Huokaus sentään ja piti ihan laskea yhdestä kymmeneen.

    Ihanaa, että on jännittäviä asioita nyt edessä! Tsemppiä uuteen työhön, varmasti hienosti sujuu! Tsemppiä tähän Femar-kiertoon! Täällä toivon mukana ja tiedän (anonyymin kommenttiin viitaten) että tekin toivotte todella todella kovasti.

    <3 Halauksia Nupulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä tyttöankan kans!!! Huoh mikä kommentti!! Elä välitä. Kyllä ne jotka oikeesti sun blogia seuraa, tietää kuinka toivottu ja tervetullut pikkuinen on. Kyllä hän vielä jokupäivä ilmoittaa tulostaan, ja uskon sen päivän koittavan pian! Halit ja tsempit täältäkin. Rukoile myös asian puolesta, uskon sillä olevan voimaa ja se helpottaa omaa oloa. Kaikkea hyvää! <3 t.tyttönen24

      Poista
    2. Kiitos tyttöankka! <3 Onneksi näin sinun kommenttisi ensin, kun puhelin avasi sivun jostain syystä alareunasta päin, niin ehdin varautua pahimpaan. Jouduin itsekin hieman huokaisemaan. Anonyymin järjetön kommentti on vain jätettävä omaan arvoonsa.

      Kiitos tyttöankka tsempeistä ja siitä, että ymmärrät. :) Se merkitsee minulle paljon! <3

      Poista
    3. Kiitos tyttönen24! <3 Tiedän, että te jotka oikeasti seuraatte blogiani, ymmärrätte minua ja tiedätte, kuinka paljon odotamme omaa pikkuista. Ja teidän kannustavien kommenttienne vuoksi uskallan kirjoittaa ajatuksistani rehellisesti mitään kaunistelematta. Kiitos tsempeistä ja kaikkea hyvää sinullekin. :)

      Poista