Sivut

tiistai 6. elokuuta 2013

Tulevaisuusahdistus

Arvasin yrittämisemme alkaessa tasan yhdeksän kuukautta sitten, ettei tästä tule helppoa. Jotenkin vain tunsin sen, niin kuin olen aiemminkin kirjoittanut. En silti uskonut tämän olevan näin vaikeaa. Osa minusta suhtautui koko asiaan naiivisti ja kuvittelin olevani nyt tulevana syksynä onnellisesti raskaana. Oikeastaan jo pitkällä raskaudessa. Kuvittelin jääväni kesätöistä suoraan äitiyslomalle, rakentavani pesää minulle, miehelle ja pikkuisellemme. 

Todellisuus onkin näyttäytynyt kovin erilaisena. Sunnuntaina illalla iski kamala epätoivo. Itkin miehen olkapäätä vasten pitkän aikaa ja rauhoituttuani puhuimme peloistamme, toiveistamme ja haaveistamme. Olin paljon pettyneempi kuukautisten alkamisesta kuin olin olettanut. Mieleni oli hyvä koko edelliskierron ajan ja mukavat kesätekemiset pitivät ajatukseni toisaalla aivan kierron viimeisiin päiviin saakka. Tämä on kuitenkin asia, suurin haave, jota ei voi ikinä sulkea täysin ajatuksistaan. Pettymystä ja surua ei voi estellä eikä sen merkitystä voi vähätellä itselleen.

Pidän syksystä vuodenaikana kovasti, heti kesän jälkeen eniten. Se symboloi uutta alkua ja jotenkin puhdasta pöytää. On mahdollisuuksia ja pimenevän syksyn tullen tekee aina mieli aloittaa kaikkea uutta. Tämä tuleva syksy on erilainen. Ensimmäinen syksy, kun en tiedä mitä aion tehdä. Olen valmistunut, mutta vielä toistaiseksi vailla työpaikkaa. Olen hakenut monia paikkoja, mutta hakuajat eivät ole vielä umpeutuneet, joten paikoista ei ole ainakaan vielä kuulunut mitään. Työnhaku ei itsessään minua ahdista, mutta epävarmuus kylläkin. 

Töitä kyllä varmasti saan. En ehkä aivan unelmapaikkaani, mutta jotain siedettävää edes. Toisin on raskautumistoiveiden suhteen. Minun ja meidän on vain kestettävä epävarmuutta. Kukaan ei tiedä kuinka pitkään; kuukausi, vuosi, kaksi. Olen pyöritellyt viime päivinä pahimmat kauhuskenariot päässäni läpi yhä uudelleen. Nyt ei auta kuin piristyä ja luottaa iänikuiseen "kaikki kääntyy vielä parhain päin" letkautukseen. Niinhän se kai lopulta menee.

13 kommenttia:

  1. Voi että, tiedän tunteen <3 koko eilispäivän nieleskelin kyyneleitä töissä ja mietin kateellisena ystävien pieniä, suloisia vauvoja! Pääsin ajatuksissani jo parin vuoden päähän...kuvitelmaan, että muilla perheet kasvaa ja me miehemme kanssa ollaan kahden. Ihan tyhmää tämmönen itsensä kiduttaminen, miten ihmeessä ajatukset saa muualle?!?

    Illalla sitten mietimme yhdessä miten pitäis asiassa edetä. Yk 15 alkoi juuri. Päätimme, että syksyllä minä keskityn kouluun, mies töihin ja alamme tehdä suunnitelmia reissua varten. Reissun jälkeen voisi hakeutua lapsettomuustutkimuksiin, ainakin olisi kiva tietää onko jokin oikeasti vialla!
    Voimia ja yritä sinäkin suunnata ajatuksia onnellisiin asioihin....tämmöiset asiat vaativat rutkasti malttia <3

    Julia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua Julia! Kyllä teitä miehesi kanssa varmasti vielä onnistaa. :) Onneksi voimme tsempata toinen toisiamme!

      Hyvä, että teillä on kummallakin syksyksi asia, johon keskittyä ja sen lisäksi ihana reissu vuoden päätteeksi. Muistakaa keskittyä reissua odotellessannekin toisiinne ja mukavaan yhteiseen tekemiseen. Mukavat asiat, joista itselle tulee hyvä olo, ovat minulle ainakin sellaisia joilla saan ajatukset muualle. :) Suunnitelmanne hoitoon hakeutumisesta kuulostaa myöskin hyvältä. Toki toivon koko sydämestäni, ettei teidän tarvitsisi hoitoihin lopulta hakeutua. <3

      Poista
  2. Itse oon kovin miettinyt, että kannattaako sitä lasta tähän maailmaan hankkia, koska niin paljon on työttömyyttä ja rahat joka puolelta loppu. Onko lapsella sellaisessa maailmassa hyvä elää missä ei ole varaa elättää?

    Päiväkoteja lopetetaan ja siirrytään aina isompiin päiväkoteihin. Lapsilla ja nuorilla pahoinvointia vaikka kuinka olisi kotona hyvä kasvatus, niin aina jostain muualta puskee paha niskaan. Näitäkin asioita on hyvä kelata läpi ennen kuin alkaa miettimään oman lapsen yritystä ja saamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos on noin negatiivinen asenne, kuin ylläolevalla anonyymillä, ei elämässä silloin voi tehdä mitään! :D

      Poista
    2. Nyt on niin erikoinen kommentti, etten tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Toivon, ettet ole tosissasi, sillä muuten ajatusmaailmasi on kovin surullinen.

      Eiköhän tavalliset, kutakuinkin terveet ihmiset saa kasvatettua lapsistaan ihan kunnollisia kansalaisia. Eivät asiat aivan noin huonosti ole kuin sinä yrität antaa ymmärtää.

      Poista
  3. Mulla on vähän sama tilanne, valmistun noin kuukauden päästä ja tuleva työnhaku ja mahdollinen työttömyys lisää stressitasoa entisestään... Tulevaisuus todellakin ahdistaa! Onnea sinulle työpaikan hakuun ja toivottavasti se plussakin sieltä pian tulisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja tsempeistäsi Winnie! :) Toivottavasti sinun työnhakusi sujuisi mukavasti ja helposti. Päivä kerrallaan, ei tämän tulevaisuusahdistuksen kanssa muu taida auttaa. Tsemppiä! :)

      Poista
  4. Mulla oikeastaan ei ollut mitä kirjoitettavaa, tulin vain taas sanomaan, että olet todella hyvin pukenut sanoiksi samoja ajatuksia mitä minunkin päässäni on pyörinyt :) Kohtahan teillä koittaa se lääkärissä käynti, toivottavasti sitä kautta selviäisi jotain mitä voisi konkreettisesti hoitaa, se selkeyttää jotenkin omia ajatuksiakin, ainakin minulla :) Tsemppiä paljon, kyllä teitä varmasti vielä onnistaa!!

    -Kaisu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisu :) Ja olihan sinulla sanottavaa! On aina mukava saada kommentteja teiltä ihanilta lukijoilta ja kiva kuulla, että ajattelemme samalla tavalla monista asioista. :)

      Tosiaan, lääkäri on jo ylihuomenna! Odotukset ovat korkealla, toivottavasti saamme edes jonkinlaisia vastauksia. No, asia menee jokatapauksessa eteenpäin. Kiitos vielä tsempeistä. :)

      Poista
  5. Hei Nuppu! Luin sun huonot uutiset jo aikaisemmin kännykällä, mutta en ole päässyt kirjoittelemaan. Olen tosi pahoillani. Voin kuvitella, miten korkealla toiveet oli just ennen tutkimuksiin hakeutumista. Kyllähän sitä viimeiseen asti toivoo, ettei tarvitsisi lainkaan tälle tielle lähteä. Mutta toisaalta, nyt meillä on parhaiden asiantuntijoiden apu ja olemme vähän lähempänä taas haavettamme.

    Iso halaus. <3 Ja tsemppiä ensikäynnille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helmi, olet ihana. <3 Pettymys alkaa kääntyä pikkuhiljaa taas varovaiseksi toiveikkuudeksi, kuten minulla monesti alkukierron aikana.

      Ensikäynti onnellisesti takana, meni hyvin! Kirjoittelen siitä myöhemmin vielä lisää, kunhan pääsen koneen ääreen. :)

      Paljon tsemppiä Helmi teillekin! Minulla on hyvä tunne, lähetän paljon ihania ajatuksia suuntaanne. <3

      Poista