Olen ensimmäistä kertaa yövuorossa. Aluksi hieman jännitti jäädä tänne yksin, mutta kaikki on mennyt tähän asti hyvin. Vielä pitäisi jaksaa valvoa neljä tuntia. Tiedän jo nyt, että kolmivuorotyö ei ole minun juttuni. Arkirytmi menee sekaisin ja tuntuu ettei muuta ehdikään kuin olla töissä. Siinä mielessä on onni, että sijaisuuteni on vain toukokuun loppuun asti. Toisaalta tiedän jo nyt, että minun tulee kova ikävä työkavereitani ja mahtavia asiakkaita.
Työstäni en voi kauheasti kertoa, mutta sen verran voin asiaa valottaa, että työskentelen nyt lastensuojelun asiakkaiden parissa. Hurjia kohtaloita ja surkeita tarinoita. Kunpa joku olisi vain välittänyt ja hoitanut kohtaamiani lapsia ja nuoria aikaisemmin. Tämän työn myötä oma vauvan- ja perheenkaipuuni vain vahvistuu päivä päivältä. Haluan olla hyvä äiti omalle pikkuisellemme ja haluan tarjota hänelle turvallisen kodin ja lapsuuden. Satuttaa nähdä lapsia, joilla ei ole sitä ollut. Yritän auttaa.
Yövuorot ei olisi kyllä minunkaan juttuni. Olen ensinnäkin tosi huono valvomaan ja olisi kyllä ikävää sitten nukkua päivät. Onneksi sinulla ei noita nyt paljoa ole edessä.
VastaaPoistaTyösi kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta. Voin kuvitella, että olet siinä hyvä, koska vaikutat niin empaattiselta ihmiseltä. <3
Hyvää viikonloppua sinulle! Kohtahan se on jo ovulaation aika, eikös?
Ihmettelen kyllä, miten jotkut pystyvät tekemään yötöitä vuodesta toiseen. Minulla on enää onneksi kolme yövuoroa jäljellä! Täytyy ottaa ne kokemuksena, muuta hyvää (rahan lisäksi tietysti :) ) en niistä löydä.
PoistaKiitos Helmi, empaattisuus on kyllä tärkeintä työssäni. Ihmisistä on välitettävä aidosti. :)
Oikein mukavaa viikonloppua sinullekin! Ja kyllä, ovulaatioon saattaa olla aiempien kiertojen perusteella enää vajaa viikko. ;)