Olen varmaan tulossa kipeäksi. Kurkku on karhea ja limaisen tuntuinen. Eilen olo oli kurkkuoireita lukuunottamatta ihan hyvä, mutta tänään on ollut todella heikko olo. Päätä särkee ja huimaa myös istuessa. Töihin on silti lähdettävä parin tunnin kuluttua, en voi olla poissa näin lyhyellä varoitusajalla.
Kierron ensimmäiset päivät ovat menneet hyvin. En ole ollut surullinen enkä epätoivoinen. Ärtyneisyyskin tuntuu kaikonneen menkkakipujen lievennyttyä. Kivut eivät olleet tässä kierrossa edes kovin kummoiset, ihan siedettävät.
Eilen kävimme miehen ja äitini kanssa mummoni luona äitienpäiväkahveilla. Mummoni on jo iäkäs, 83-vuotias, mutta suhteellisen hyväkuntoinen. Toki hänellä on kaikkea pientä vaivaa, mutta pärjää kuitenkin hyvin vielä itsekseen omassa kodissa. Mummoni on ollut minulle aina todella läheinen. Lapsena olin jatkuvasti mummon luona yökylässä ja nykyäänkin pyrin käymään hänen luonaan usein.
Vaikka olenkin ollut jo jonkin aikaa raskautumistoiveiden suhteen positiivinen enkä halua antaa epävarmuudelle tilaa, niin silti tunsin eilen hetken aikaa pientä haikeutta. Mummoni muisteli kuinka veljeni otti ensimmäiset askeleensa samaisesta pöydästä tukea ottaen, joka hänellä edelleen on olohuoneessa. Siihen mummoni lisäsi vielä, että saa nähdä kuka seuraavaksi ottaa ensiaskeleensa samaan pöytään tukeutuen.
Mieheni kiinnitti myös huomiota mummoni lausahdukseen ja keskustelimme siitä myöhemmin illalla. Minulle olisi todella tärkeää, että mummoni ehtisi tulla isoisoäidiksi ja nähdä pienen lapsenlapsenlapsensa. Olisi hienoa viettää äitienpäivää tai ihan mitä tahansa tavallistakin päivää neljän sukupolven voimin. Se olisi miehellekin tärkeää, sillä hänen omista isovanhemmistaan on jo aika jättänyt.
Kyllä eilinen äitienpäivä pisti miettimään, vaikka yritinkin suhtautua siihen mahdollisimman reippaasti ja neutraalisti. Samalla se jollain tavalla lisäsi toiveikkuuttani. Vuoden päästä tähän samaan aikaan meillä voi hyvinkin olla jo oma pikkuinen, joko vielä tuloillaan tai sylissä.
Mmh, jotenkin lohdullista tietää, että vuoden päästä tilanne voi olla yhtä viivaa rikkaampi ;)
VastaaPoistaNiinpä, kyllä se lohduttaa. :) Vuoden päästä olemme varmasti saaneet jo ihania uutisia!
PoistaHmmh...Itellä oli kans tuo neljän sukupolven toive, mutta se sitten kaatui heti alkuunsa viime syksynä. Juuri kun tulin raskaaksi niin mummuni nukkui pois :/ Pappanikin on sitten koko kevään puhellut siihen malliin että "näänköhän minä sitä santeria sitten ollenkaan"...
VastaaPoistaVoi, surullista :( Sääli ettei mummusi ehtinyt nähdä pikkuistanne, mutta pappasi varmasti ehtii. Ja jos yhtään uskoo mihinkään tuonpuoleiseen, niin sieltä mummusi voi katsella teidän tulokastanne. :) Itse en ole lainkaan uskonnollinen, mutta jollain tavalla haluan uskoa ajatuksen tasolla sellaiseen.
PoistaKunpa mummosi ehtisi tutustua teidän pikkuiseenne. <3 Ihanaa, että sinulla on noin läheiset välit mummosi kanssa.
VastaaPoistaToivottavasti olosi on parempi eikä flunssa iskenytkään kunnolla. Hyvää päivää toivotan sinulle! :)
Kiitos Helmi! <3 Sitä minäkin niin kovasti toivon. Ensin pitäisi vain saada pikkuinen aluilleen. :)
PoistaVielä on flunssainen olo, mutta ei onneksi aivan sellainen sänkypotilasolo. Yritän taistella pöpöä vastaan! Mukavaa päivää sinullekin! :)
Tämä sai minulle melkein kyyneleet silmiin. Oma mummoni on 88-vuotias ja tällä hetkellä hyvin huonossa kunnossa. Hänellä todettiin syöpä.
VastaaPoistaToivon kovin paljon, että hän tulisi näkemään minun pienen nyytin, mutta hän tuskin enää elää niin pitkälle :(. Nyt toivon, että ehtisin tulemaan raskaaksi ennen kuin mummo lähtee viimeiselle reissulleen. Jos näin käy ja saan vielä tietää sukupuolen, niin mummolle kerrotaan tulevan nyytin nimi.
Voi ei, olen todella pahoillani. :( Surullisia uutisia, paljon voimia sinulle ja perheellesi!
PoistaKunpa mummosi ehtisi saada tiedon pikkuisestanne, toivon kaikkea hyvää teille! Paljon tsemppiä. :)