Aika-ajoin olen huomannut toisten blogeissa anonyymien jättämiä kommentteja siitä, miten raskautumistoiveisiin ei saisi suhtautua niin vakavasti. Pitäisi ottaa rennosti ja unohtaa koko asia. Vauvaa ei kuulemma voi saada, ennen kuin toiveet jättää taka-alalle. Pitäisi omaksua ajattelutapa "tulee kuin on tullakseen."
Joka kerta nämä kommentit ovat herättäneet minussa suunnattoman ärtymyksen. Nyt sain lukea sellaisen kommentin omasta blogistani. Ärtymys oli vielä suurempi kuin aiemmin.
Ensinäkään en voi ymmärtää, miksi tuollaisen kommentin kirjoittaja lukee tällaisia blogeja. Toisekseen en voi ymmärtää, miten kukaan viitsii tuollasta kommenttia kirjoittaa. Itse en ikinä kehtaisi. Kommentti on täysin turha ja se loukkaa monia. Minua ainakin. En tietenkään ota kommenttia henkilökohtaisesti, sillä eihän kommentin kirjoittaja tunne minua enkä minä häntä. Mutta silti se loukkaa minua itseni ja kaikkien muiden omaa lasta kovasti toivovien puolesta.
Mikäli raskautumistoiveiden taka-alalle jättäminen ja hälläväliä-asenteen omaksuminen olisi niin helppoa, niin miksi kukaan vapaaehtoisesti kärsisi kaikesta tästä epätietoisuudesta ja kaipauksesta? Vaikka omaan blogiinsa jakaakin monesti myös niitä kaikkein negatiivismpiakin fiiliksiään, niin ei se silti varmasti kenenkään kohdalla tarkoita sitä, että koko elämä olisi sellaista. Kaikilla on huonoja päiviä ja päiviä, jolloin pettymykset ja juuri se epätietoisuus käyvät ylitsepääsemättömiksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jatkuvasti velloisi niissä tunteissa.
Itselleni tämä blogi on ollut erittäin tärkeä. Olen saanut vapaasti kirjoittaa tunteistani ja se on todella helpottanut oloani. Kuten olen aiemminkin kertonut, niin lähipiirissäni ei ole tällä hetkellä ketään samankaltaisessa elämäntilanteessa olevaa. Vaikka muutama ystäväni vauvatoiveistamme tietääkin, niin ei se ole sama asia. He eivät voi kuitenkaan täysin samaistua tähän. Siksi minulle onkin ollut niin tärkeää saamani virtuaalinen vertaistuki oman blogini ja muiden blogien kautta.
Kiitos kaikille ihanille lukijoille ja tsemppaajille. Kommenttinne ovat minulle arvokkaita. Toivon, etten saisi enää yhtään asiatonta kommenttia.
Onhan tuo ilkeää tulla kommentoimaan noin :/. Itse en kuitenkaan loukkaantuisi moisesta.
VastaaPoistaEn vielä ole samassa tilanteessa kuin sinä, meillähän ei vielä tuo yrittäminen ole alkanut, muttei siihenkään ole kovin paljon aikaa.
Haluan myös kovasti vauvaa ja olen halunnut jo pitkään. Kuitenkin itse olen valmentanut itseni siihen, että kun yritys alkaa, niin emme yrittämällä yritä. Ja olen luonut itselleni varasuunnitelman, jos ei vuoden loppuun mennessä kuulu mitään.
Ja tiedän ihan varmasti, että juuri minun kohdalleni osuu se, etten tule raskaaksi hetkeen sen jälkeen kun ns. yritys alkaa.
Mutta tsemppiä sinulle! Kyllä se vauveli pian ilmoittautuu tulevaksi :)
Kiitos Niina N kommentistasi. :) Jotkut asiat vain kolahtavat toisinaan enemmän ja ärsyttävät.
PoistaEmme mekään yrittämällä yritä, mutta silti on tiettyjä asioita joihin kiinnittää huomiota ja raskautumiseen liittyviä asioita tulee väkisinkin ajateltua paljon. Huomaat sen sitten, kun yrityksenne alkaa. :) Ei sen silti tarvitse olla missään määrin negatiivista, päinvastoin. Itse olen nauttinut elämästäni samalla tavalla kuin ennenkin!
Kiitos tsempeistä ja sitä samaa teille! Toivotaan todella, ettei meidän kummankaan tarvitsisi kauaa odotella. :)
Sain itse myös minun vanhassa blogissa ilkeää kommenttia meidän yritysjutuista. Kun miekkosella ei ole vielä kuitenkaan mikään hätä vauvan hankinnan kanssa, mutta ei häntä haittaa myöskään nyt jo hankkia. Siitä sain ilkeää kommenttia, minun pitäisi kasvaa jne.
PoistaHetken se kirpaisi, mutta eräs ystäväni sanoi, ettei niistä kannata välittää. Ja itsekin tajusin, että tiedän itse paremmin meidän asiat ynnä muut, joten siihen ei kellään ole mitään sanomista.
Kaikki saavat varmasti joskus ikäviä kommentteja eikä niistä pitäisikään välittää. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Ei se hyvältä tunnu, kun joku tuntematon kommentoi ikävään sävyyn itselle tärkeää asiaa, vaikka ei tosiaan tiedä asiasta juuri mitään. Mutta niinkuin sanoit, jokainen tietää onneksi itse miten asiat ovat ja se on tärkeintä. :)
PoistaVoi kun osaisi/voisi olla ajattelematta yritystä! Itseänikin ärsyttävät tuollaiset kommentit. Vaikka hyväähän kommentoijat varmasti toivovat, ja tarkoittavat kai pohjimmiltaan että pitäisi osata nauttia elämästä siinä yritysaikanakin... No, itselläni on sellainen tilanne, että jos en olisi suhtautunut raskaustoiveisiin vakavasti ja mennyt "tulee jos on tullakseen" meiningillä, olisi vauvaa saanut odotella mahdollisesti loppuelämän.
VastaaPoistaNyt, kun ongelma on tiedossa ja minulla on siihen lääketieteellistä apua, tuntuu että ensi kertaa yrityksen aikana olen voinut hieman olla "tulee jos on tullakseen" mielellä, vaikka nythän tämän yrittämisen eteen tehdään enemmän kuin vielä koskaan aiemmin! Hassua :)
Mielestäni siis raskautumisyritykseen saa suhtautua terveellä järjellä. Toki rento asenne tekee aina hyvää, mutta on hyvä muistaa että siltikään kaikki ei mene aina niinkuin Strömsössä.
Tykkään kovin blogistasi, ja toivonkin teille pikaisia plussa-uutisia!
-Kaisa
Kirjoitinpa hassusti. Siis jos olisin mennyt "tulee jos on tullakseen" meiningillä, olisi odotus saattanut olla kohtuuttoman pitkä :)
VastaaPoista-Kaisa
Kiitos kommentistasi ja tsempeistä Kaisa! :) Mukava kuulla, että olet voinut ottaa nyt rennommin, kun olet saanut lääketieteellistä apua.
PoistaEn ymmärrä miksi yrittämistä pidetään jotenkin niin negatiivisena asiana. Mielestäni on hienoa, että on paljon pariskuntia, jotka oikeasti toivovat omaa lasta niin kovasti, että ovat valmiita yrittämään ja tekemään kaikkensa lapsen saadakseen. Ja juuri tuo lääketieteellisen avun tarve selviää monesti varmaan vasta sitten, kun kaikki kotikonstit on kokeiltu, mutta vauvaa ei kuulu.
Paljon tsemppiä Kaisa teillekin! Kunpa kesä toisi mukanaan ihania uutisia. :)
Vähän savuaa pää.
VastaaPoistaIhmiset, jotka eivät ymmärrä kaipausta, eivät varmaankaan kaipaa itse. Näille kommentoijille vauvan saaminen on "ihan sama" ja että "no olishan se ihan kiva, jos tärppäisi".
Tarttee tulla neuvomaan toisia, miten tähän yritykseen pitäisi asennoitua. Ihan kuin sen kaipauksen voisi jotenkin painaan napista pois päältä. Sillä sitä se "kohkaus" on. Kaipausta. Ja sen raskautumisen eteen haluaa tehdä kaikkensa, ettei tarvitsisi odottaa monen monta pettymystä, jos kerran voi tehdä sen eteen jotain.
Mitä se yrittämällä yrittäminen nyt kellekin tarkoittaa. Jos halut on normaalisti sitä luokkaa, että tekee mieli 1-3 kertaa kuussa, niin kyllä siinä nyt jotain muutakin pitää tehdä kuin vihellellä, että raskaaksi tulee. Tämä nyt vain esimerkkinä siitä, ettei ne vauvat vaan itsekseen tule "tulee jos on tullakseen" -asenteella.
Äh.
Oon Kaisan kanssa kovin samaa mieltä.
Ihana tyttöankka <3 Hyvä, että jonkun muunkin pää savuaa omani lisäksi!
PoistaJuuri siksi tuollaiset kommentit satuttavat, koska tämä ei todellakaan ole "ihan sama". Aivan niinkuin sanoit, ei tähän voi suhtautua niin, että tulee jos on tullakseen.
Mitä enemmän aikaa on kulunut, niin sitä selvemmäksi on käynyt, etten tule tuosta noin vaan raskaaksi. Niinkuin ei tule moni muukaan. Itse olen valmis tekemään mitä vain, jotta unelmamme täyttyisi. Koen sen aivan normaalina, tottakai teen kaikkeni. Se ei edelleenkään kuitenkaan tarkoita sitä, että keskittäisin kaikki ajatukseni vain tähän.
Mutta niinkuin sanoit tyttöankka, niin ihminen joka sanoo kaipauksesta noin, on tuskin itse mitään niin kovin koskaan kaivannut. Onneksi meillä on toisemme, muut samassa tilanteessa olevat tai olleet kyllä ymmärtävät mistä on kyse. :)
Meillä menevät ajatukset jälleen niin yksiin kuin vain voi mennä!
VastaaPoistaVoi kunpa se vain olisikin niin helppoa, että voisi olla ajattelematta, laskematta kiertopäiviä, tarkkailematta kehonsa oireita, yrittämättä.
Mutta kun elämässä kaikki ei vain aina mene, niin kuin haluaisi. Että hypätäänpä nyt vällyihin ja tehdään se lapsi!
Yrityksen alussa halusin itsekin uskoa siihen, että "yritysaika" olisi jotenkin omalla tavallaan ihanaa aikaa sekin. Sellaista hassuttelua ja hyväntuulista jännitystä. Nyt olen viisaampi - se on kaikkea muuta. Kun huomaat, ettei kroppasi toimikaan niinkuin pitäisi, etkä voi lainkaan tietää, minkä pituinen kiertosi milloinkin on, ei siinä auta jättää mitään sattuman tai hyvän tuurin varaan. Ellei sitten halua odotella pahimmassa tapauksessa vuoden tai useammankin. Ihan vain siksi lapsettomuudesta kärsien, ettei sitä seksiä ole ymmärretty harrastaa oikeinä päivinä.
Itselleni ainakin tuli yllätyksenä se, että kuukaudesta vain periaatteessa kahtena päivänä voi tulla raskaaksi. Ei ole tainnut tutustua tähän naisen anatomian ja biologian osaan tuo anonyymi. Mikäs siinä, jos joka kerrasta voisi raskautua, mutta kun kaksi aikuista ihmistä elää kiireistä elämää, jossa seksille ei ole aikaa todellakaan päivittäin, on se vaan tässä asiassa niin kullanarvoista tietää, milloin ne tärppipäivät ovat. Koitapa siinä nyt sitten olla niitä miettimättä. Samantien voisit työntää ajatuksista koko ajatuksen raskautumisesta.
Kuten tyttöankka niin viisaasti jo tuossa totesikin: "Jos halut on normaalisti sitä luokkaa, että tekee mieli 1-3 kertaa kuussa, niin kyllä siinä nyt jotain muutakin pitää tehdä kuin vihellellä, että raskaaksi tulee." Ei lisättävää!
PS. Kuinka Nuppu sinun ovulaatiotestauksesi on mennyt? Täällä pärähti plussaviiva testiin yllättäen jo eilen, viime kiertoa monta päivää aiemmin! Toivottavasti myös siellä plussaillaan pian :)
Kiitos kommentistasi MamaBee. :) Mukava kuulla, että sinulla on samankaltaisia ajatuksia! On aina niin kiva löytää samanhenkisiä ihmisiä täällä blogimaailmassa.
PoistaMinulla oli myös melko epärealistiset odotukset yrityksen alkaessa. Muistan sen kutkuttavan tunteen ensimmäisessä kierrossa, luulin tulevani samantien raskaaksi. Muutaman kierron jälkeen totuus kuitenkin valkeni ja tajusin, että yrittämiseen voi kulua pitkäkin aika.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että raskautumistoiveisiin liittyviä asioita on mahdotonta sulkea pois mielestä. Minulla kun nuo kierrot ovat niin säännöllisiä, että tiedän mahdolliset ovispäivät testaamattakin. Sitä en tietenkään tiedä, että tapahtuuko ovulaatiota joka kierrossa.
Voi ihanaa, kun kyselet ovistestailuistani, kiitos! Ne menivät tässä kierrossa itseasiassa töiden takia aivan pieleen. Minulla on ollut pitkiä päiviä ja tälläkin hetkellä olen yövuorossa, niin testailut eivät ole oikein onnistuneet. Kirjoittelen myöhemmin vielä tarkemmin ovulaatiomietteistäni. Onnittelut sinulle ovisplussasta, mahtavaa! Nyt vain hyödyntämään se. ;) Pidän teille peukkuja!
ihan samaa mieltä!
VastaaPoistaensinnäkin juuri siitä, miten joku tuollaista ah niin ihanaa "stressitöntä" yritystä kannattava ihminen vaivautuu edes YRITYSblogeja lukemaan, saatika sitten kommentoimaan (oman ainoan ja oikean) mielipiteensä. Niin todellakin rasittavaa ja ärsyttävää! Osaksi sen takia oma bloggailunikin on vähän hiljaisempaa ja neutraalimpaa, koska minulla ei ole kanttia sanoa noille kommentoijille noin jämäkästi (ja kohteliaasti) että ei kiitos tuollaista enää..
Ja mulla ainakin on kyllä montakin tuttua ketkä on ihan tasan tarkkaan tullut raskaaksi vaikka ovatkin "yrittämällä yrittäneet" ja oviksia testanneet ja stressanneet.. ja on mulla ainakin yhden lääkärinkin lausuntokin siitä, ette se stressi ketään estä raskaaksi tulemasta jos on tullakseen. Itsekin uskon todella, että kaikilla asioilla on joku tarkoitus, ja omaankin viivästyneeseen yritykseen on joku syy mitä en tiedä, mutta ei se estä minua siltikin yrittämästä lisää :)
Ja vielä tosiaan kun omatkin kierrot heittää härän pyllyä ja kierrot on mitä on 30-90 päivän välillä, niin ovista on vähän pakkoki testata, koska ikinä ei tiedä millon se hetki on, eikä tosiaankaan aina harrasteta lempeä edes kahta kertaa viikossa...
t. melody ja syksyllä tutkimuksiin :)
Kiitos kommentistasi Melody. :) Sinäpä sen sanoit, miksi lukea tällaisia blogeja, jos ei edes halua ymmärtää niiden kirjoittajia. Ymmärrän kyllä, että tuollaisten kommenttien takia jotkut miettivät hyvin tarkkaan, mitä blogeihinsa kirjoittavat. Tämä on kuitenkin minun blogini, johon aion jatkossakin kirjoittaa aidosti, miltä minusta tuntuu. Onneksi on teitä ihania lukijoita. :)
PoistaEn kyllä itsekään usko, että oviksen testailu tai muu itsensä ja kehonsa kuuntelu voisi aiheuttaa sellaista stressiä, joka estäisi raskautumisen. Niinkuin taisin jo aiemminkin kommentoida, niin minusta on aivan normaalia olla kiinnostunut omista kierroistaan ja muista raskautumiseen liittyvistä asioista silloin, kun omaa vauvaa toivoo enemmän kuin mitään muuta. Ei se tee raskautumisesta vaikeampaa, päinvastoin.
Mukava kuulla Melody, että menette syksyllä tutkimuksiin. Mikäli siihen mennessä ei ole tärpännyt, niin sitten ainakin saatte apuja, jos tarve vaatii. Tsemppiä! :)
Hei Nuppu! Olen seurannut blogiasi jo jonkin aikaa. Meidän "yrittämishistoria" ja aikataulu on aika samanlainen kuin teilläkin, yritys alkoi viime lokakuussa ja nyt on menossa yk 8. Vertaistuen löytäminen on ollut välillä vaikeaa, kun en kuitenkaan ole vielä "virallisesti" lapseton tai hoidoissa - välillä tuntuu siltä, että mulla ei ole vielä oikeutta olla vähän turhautunut. Tämän yrityshistorian aikana on ehtinyt kuitenkin optimistisen ja jännittävän alun jälkeen käydä mielessä jo vaikka minkälaisia pelkoja ja turhautumisia, ja siksi oli mukava löytää sinut. Lähes jokainen, joille olen syystä tai toisesta lapsihaaveista kertonut, on sanonut juuri tuon, "älä stressaa", "ole vain ajattelematta asiaa", "meilläkin kävi niin että kun unohdettiin yrittäminen niin heti pamahdin paksuksi". Argh! Ärsyttävää. Enhän minä osaa olla stressaamatta, kun haluan jotain, eikä minulla ole mitään tietoa siitä, miten sen saa. Voi kun voisinkin olla ajattelematta koko asiaa ja tulla raskaaksi kuin "vahingossa". No, toivon että sekä sinä että minä päästäisiin etenemään samassa aikataulussa myös mahdollisen raskauden kanssa mahdollisimman pian. :)
VastaaPoista- Ditchlilly
Kiitos kommentistasi Ditchlilly! Onpa mukava kuulla, että menemme samassa aikataulussa ja ihanaa, jos blogistani on ollut sinulle edes jotain iloa. :)
PoistaMinulla on ollut ihan samanlaisia tunteita tuon turhautumisen suhteen. Tuntuu, ettei vielä saisi olla epätoivoinen, mutta kyllä niitäkin tunteita vaan välillä tulee. Aluksi sitä lähti niin toiveikkaana tähän, mutta kuukausi toisensa jälkeen on joutunut pettymään. Mielestäni ei ole mitään rajaa, jonka ylitettyään saa olla turhautunut yrittämiseen, vaan jokainen kokee sen omalla tavallaan. Tämä blogi onkin minulle siksi niin tärkeä, että täällä saan tuulettaa ajatuksiani ja saan myös kovasti kaipaamaani vertaistukea teiltä mahtavilta lukijoilta sekä myös muiden blogeista!
Minua myös ärsyttää nuo "heti kun lakkaa yrittämästä, pamahtaa paksuksi" lausahdukset. En vain usko sen menevän niin. Toivon, että kumpikin löytäisimme ne keinot saada uusi elämä aluilleen. Helppoa se ei tosiaankaan ole, mutta pysytään toiveikkaina!
Ihanasti sanottu tuo, että toivot tulevien raskauksiemme (kyllä se jonain päivänä vielä onnistuu!) etenevän myös samassa aikataulussa. Se olisi minunkin mielestäni mukavaa. :) Tsemppiä kovasti!
Komppaan edellisiä. Vaikea uskoa, että tällä kommentoijalla on omakohtaisia kokemuksia asiasta lainkaan.
VastaaPoistaKyllä se nyt hemmetti soikoon herättää huolta ja pelkoa jos sitä kovasti kaivattua lasta ei ala kuulua. Piste.
Kiitos Helmi! Onneksi minulla on teidän kanssasisarien tuki. :)
PoistaOikeassa olet, se herättää huolta ja pelkoa, kun niitä ihania uutisia ei kuulukaan. Ja mielestäni näitä tunteita on erittäin suotavaa purkaa. Minä saan blogistani todella paljon voimaa. :)
Aika pienestä loukkaannut. Ei sillon yrittämisesi voi olla stressitöntä jos joku lukijasi yrittää noilla sanoilla sinua lohduttaa.
VastaaPoistaMinun on kyllä pakko sanoa että tässä postauksessa sinusta sai ainakin toivottavasti väärän kuvan. Nostat jonkun tietyn lukijan esille tässä postauksessasi? En tiedä oliko se anonyymi vai ihan kirjautunut, mutta aika törkeää. Varsinkin kun selasin kommenttejasi, mukavasti olit kaikille silti vastannut vaikka ärsytti?
Tottakai kaikki vauvaa yrittävät tuntevat kaipuuta. On hyvin itsekästä luulla olevansa ainoa joka sitä kaipaa..Kyseisellä lukijalla voi olla ihan omakohtaista kokemusta jonka halusi jakaa kanssasi, niinkuin sinä jaat omasi?
Minä ottasin moisen kommentin ainakin tsemppinä.
Olin siis kirjoittanut postauksen siitä, miten tunnen suurta kaipausta. Haluamme miehen kanssa niin kovasti omaa pikkuista, että toisinaan kaipaus saa hetkeksi yliotteen. Tämä anonyymi, joka ei siis ollut kirjautunut eikä jättänyt minkäänlaista nimimerkkiä kommenttinsa perään, jätti postaukseeni ikävän kommentin. Hän kirjoitti, ettei ymmärrä moista kohkausta.
PoistaLoukkaannuin siksi, että en ole kovinkaan usein kirjoittanut juuri sinä heikkoimpana hetkenä. Yleensä epätoivon tunteet menevät itsestään ohi ja jaksan olla taas positiivinen. Mutta niinkuin olen aiemmin todennut, niin tämä blogi on minulle tärkeä keino purkaa ajatuksiani. Tähän asti lukijat ovat kommentoineet ihanan tsemppaavasti ja olen ollut siitä todella iloinen. Siksi tuo kommentti sai minut ärsyyntymään. Ei tunnu hyvältä, että joku tuntematon ihminen sanoo minun olevan neuoottinen raskautumistoiveideni suhteen ja kohkaavan asiasta. Sillä itse en koe niin tekeväni.
Mielestäni ei ole mukavaa, että edellämainitsemani anonyymi tuntuu tehneen yhden postauksen perusteella johtopäätöksiä minusta ja suhtautumisestani raskautumisyritykseeni.
Siis voihan vee!! Et todellakaan pienestä loukkaantunut, ihan turha ja selkeästi loukkaava kommentti se oli. Ja yllättävää että tälläisia kommentteja jättävät ovat anonyymejä, eivät edes viitsi nimimerkkiä käyttää. Ja olen 100% varma ettei kukaan vastaavaa läkikäynyt tai läpikäyvä ikinä sanoisi mitään noin tyhmää. Jokainen pitkään yrittänyt tietää, ettei sitä voi noin vain chillailla ja ajatella muuta. Voi jumalauta, ihan kuohun. Olen pahoillani sinun puolestasi että joudut tällaisen kommentin kohteeksi ja vaikka niitä ei tule ottaa henkilökohtaisesti, niin kyllähän niistä tulee paha mieli kuitenkin. Myös minulle, vaikka minä olen vain lukija eikä minulla edes ole omaa blogia. Vain kokemusta samasta. Haleja <3
VastaaPoistaKiitos MJ tsempeistä! <3 En voi aivan väärässäkään olla, kun tämä on herättänyt monissa muissakin niin paljon ärtymystä. Ihana huomata, etten ole ainoa, jolla kuohui. Ja totta, vaikka kommentti loukkasi, vaikka sitä ei olisi ehkä pitänyt ottaa niin henkilökohtaisesti. Mutta minua harmitti myös kaikkien muiden samassa tilanteessa olevien puolesta.
PoistaOnneksi pidämme toistemme puolia ja tsemppaamme puolin ja toisin. Ihanista kommenteista, kuten tästä sinun kommentistasi, tulee aina niin hyvä mieli. :)