Päivä kerrallaan

Alkukierto on mennyt nopeasti tänään on jo kp 7. Kuukautiset olivat siedettävät ja lyhyet eikä niiden alkaminen ollut tällä kertaa jostain syystä niin kamalaa. Syvällä sisimmässäni tunsin toki pettymyksen, mutta se ei päässyt konkreettisesti ulos ja hyvä niin. Nyt suunta on vain eteenpäin.

Rytmini on ilta- ja yövuorojen takia melko sekaisin. Unirytmi on ihmeellisen kunnossa ainakin toistaiseksi, mutta olen aivan sekaisin viikonpäivistä enkä pysty oikein suunnittelemaan tulevien päivien ohjelmaa valmiiksi.  Työni on ihanaa, mutta todella uuvuttavaa, joten senkään takia ei ole erityisemmin voimia tai halua ajatella kovin pitkälle. Omalla tavallani kuitenkin nautin tästä. Iltapainotteisten työvuorojen ansiosta minulla on ollut aamupäivät vapaana ja olen voinut heräillä rauhassa ja tehdä kotijuttuja. Olen syönyt aamupalaa parvekkeella ja ottanut aurinkoa. Pieniä, ihania asioita.

Tuntuu vapauttavalta elää päivä kerrallaan. Toki katsoin jo valmiiksi mahdollisen ovulaation ajankohdan. Jos aikaisempiin kiertoihin on katsomista, niin se voi olla kp 13 eli ensi viikon torstaina. Minulla on hassun kutkuttava tunne tästä kierrosta. En tiedä mistä se johtuu, mutta nyt on taas vaihteeksi toiveikas olo.