Kotona jälleen

Ihanaa olla kotona! Matka oli mukava, mutta myös tämän kevään aiempia reissuja uuvuttavampi. Itäisen Keski-Euroopan kaupunki oli lumoavan kaunis, vilkas, eläväinen ja lämmin. Kävelimme paljon, jalat ovat aivan puhki. Kevätaurinko poltti olkapääni ja kasvot saivat väriä. Matkaseurana äiti oli pääosin mukavaa, mutta myös todella rasittava aika ajoin. Olemme niin samanlaisia keskenämme, että ärsyynnymme toisiimme helposti. Äidilläni on kuitenkin lyhyempi pinna kuin minulla ja reissussa sen kiristyminen tietyissä tilanteissa korostui. Matkasta jäi kuitenkin hyvä mieli ja mukaan tarttui ihania tuliaisia itselle ja miehellekin.

Ikävöin miestä yllättävän paljon näiden muutaman päivän aikana. Mies olisi niin pitänyt kaupungista ja sen tunnelmasta. Ehkä matkustamme sinne joskus vielä yhdessä. Tänään matkalaukkua yksin kotiin raahatessani (mies ei päässyt työkiireiden takia kentälle vastaan) päätin, etten enää matkusta ilman miestä. Ainakaan hetkeen.

Kierto lähenee loppuaan, tänään on jo kp 25. Dpo saattaisi olla 11, edelleenkin sillä varauksella, että olenko ylipäätään ovuloinut tässä kierrossa. Rinnat olivat koko matkan ajan turvonneet ja aika ajoin aran tuntuiset. Ne ovat edelleen turvonneet. Rintaoireet alkoivat siis oletetun ovulaation jälkeen kp 14 ja ovat jatkuneet siitä asti. En usko oireiden viittaavan mihinkään. Jokin hormonitoiminnassani on yhtäkkiä muuttunut, sillä tämä on jo kolmas kierto, jolloin rinnat ovat oireilleet kierron keskivaiheesta loppuun asti. En pidä tästä lainkaan. Ei ole mukavaa joutua varomaan rintoja puolet kierrosta. Parin viime päivän aikana mahassa on tuntunut pieniä,  nopeasti ohimeneviä menkkamaisia vihlaisuja silloin tällöin.

Tähän asti tämä kierto on mennyt todella nopeasti enkä ole ehtinyt liiemmin ajatella oikeastaan mitään. Kuten aiemminkin, niin viimeisten päivien ollessa käsillä sitä alkaa kuitenkin pyöritellä kaikenlaisia ajatuksia mielessään. Tekisi mieli olla toiveikas, toisaalta en kuitenkaan uskalla enkä halua. Haluan suojella itseäni uudelta pettymykseltä, vaikka tiedän sen olevan mahdotonta. Silti oloni on vielä ainakin melko positiivinen. Sekavaa, jälleen.