Eilen koin taas hetkellisen hermoromahduksen. Alkuvuosi on ollut todella hektinen ja stressaava opiskeluasioiden takia. Teen päättötyötäni, joka on osoittautunut luultua työläämmäksi. Työ etenee kyllä kiireestä huolimatta ihan hyvin, mutta eilen meillä meni parini kanssa sukset totaalisen ristiin ja koko homma tökki pahasti.
En päässyt ärsyyntyneestä ja ahdistuneesta olosta eroon kotiin tultuani, vaikka mies yritti piristää parhaansa mukaan. Ahdistus valtasi mieleni ja levisi pahemman kerran tietysti vauvahaaveisiinkin. Niinpä pyörittelinkin koko illan kaikkia mahdollisia kauhuskenaarioita päässäni. Entä jos vauvaa ei ala kuulua, menee yksi vuosi. Hakeudumme hoitoihin, menee toinen vuosi, ehkä kolmaskin. Parisuhteestamme katoaa kaikki ilo ja intohimo, jäljelle jää vain yrittäminen. Tiedän, että on turhaa ajatella vielä kovin pitkälle tulevaisuuteen, mutta en voi peloilleni mitään.
Mietin myös aiempia kiertojani. Kuukautiseni ovat olleet aina todella säännölliset, mutta viimeaikoina kiertojen pituudet ovat vaihdelleet kuitenkin välillä 25-28 päivää. Kiertoni ei ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ollut ikinä yli tuon 28 päivää. Yhdistelmäpillereitä aloin syödä teini-ikäisenä ja lopetin ne kolmisen vuotta sitten, sillä verenpaineeni oli huolestuttavan korkea. Se tasoittui välittömästi pillereiden lopetuksen jälkeen. Tämän jälkeen olen kokeillut minipillereitä kahteen otteeseen, viimeeksi reilu vuosi sitten, mutta muutaman kuukauden kokeilun jälkeen lopetin ne sivuvaikutusten takia. Mielialani heittelivät rajusti ja menkat tulivat miten sattuu. Olen siis ehtinyt olla ilman hormonaalista ehkäisyä jo jonkin aikaa.
Pohdin sitä, että onko raskautuminen vaikeampaa myös melko lyhyen kierron vuoksi? Googlettelin toki ja löysin joitain lähteitä, joissa kerrottiin alle 23 päivän kierron olevan jollain tavalla epänormaali ja liian lyhyt raskautumista ajatellen. Lähde ei välttämättä ollut maailman luotettavin, mutta rauhoitti se mieltäni silti edes vähän. Kiertoni heitellessä tuon kolme päivää, on vaikea ennustaa ovulaation ajankohtaa. Kahdessa edellisessä kierrossa yritin tikuttaa ovista, mutta en saanut varmaa plussaa. Ensimmäisellä kerralla viiva jäi hieman kontrolliviivaa haaleammaksi ja viime kierrossa vähän enemmän. En tiedä, aloitinko tikutuksen liian myöhään. Olin tuntevinani viime kierron suunnilleen puolivälissä jonkinlaista mahan nippailua ja vihlontaa. En ole kuitenkaan varma, että olivatko ne ovisoireita. Tässä kierrossa aion tarkkailla tuntemuksiani tarkemmin ja kirjoitella niistä myös tänne. Ainakaan eivät unohdu :) Myös tikuttamisen aloitan aikaisemmin... Pitäisi vielä päättää, että milloin. Tänään on kp 8.
Hermoromahdus on nyt onneksi jo laantunut. Nukuin kohtalaisen hyvin ja riittävät yöunet, sillä jätin aamun luennon väliin. Päätin priorisoida. Oma mielenterveyteni on tärkeämpi, kuin jokin turha täyteluento opintojen loppuvaiheessa. Nyt nautin rauhassa aamukahvista ja kirkkaasta keväisestä päivästä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti