Hitaasti hiipivä jännitys

Loppukierto on käsillä ja minua on jälleen alkanut jännittää. Tänään on jo kp 23 ja dpo 9. Hurjaa, miten nopeasti tämä kierto on mennyt. Ihanaa oikeastaan.

Jännitys hiipii väkisin mieleeni. Kohtahan jo selviää, kuinka tässä käy. Oloni vaihtelee toiveikkaasta pelokkaaksi monta kertaa päivässä ja toisin päin. Välillä tuntuu siltä, että murrun täysin mikäli joudun taas pettymään. Välillä puolestaan ajattelen kohtaavani pettymyksen hyvinkin tyynesti. Todellisuudessa en voi sitä vielä tietää, se selviää sitten ajallaan.

Eilen mahani oli todella turvoksissa ja kipeä. Turvotus yltyi iltaa kohden ja välillä kipu kävi sietämättömäksi. Turvotus helpotti iltaa kohden. Minulla on laktoosi-intoleranssi ja kipu tuntui samantapaiselta kuin olisin syönyt jotain maitopitoista. En kuitenkaan syönyt eilen mitään sopimatonta, joten vaikea arvailla mistä kipu ja turvotus johtui. Myöhään illalla tunsin puolestani nippailua alavatsallani, erityisesti vasemmalla puolella.

Tänään ei ole ollut mitään erityisiä tuntemuksia havaittavissa. Jatkan kuulostelua.

Tilannekatsaus

Olen saanut taas kiinni positiivisesta asenteesta! Sunnuntainen ja osittain eilinenkin oli vain ohimenevä takapakki. 

Eilen palautin päättötyöni. Opiskelu alkaa olla pikkuhiljaa pulkassa. Jotenkin sitä ei vielä edes tajua todeksi. Vaikka nämä kuluneet kolme ja puoli vuotta ovat menneet yhdessä hujauksessa, niin silti tuntuu kuin olisin opiskellut ikuisuuden. Nyt iso kivi on pudonnut sydämeltä ja valmistuminen häämöttää. Ihana tunne.

Tänään on kp 21 ja luultavasti dpo 7. Tämä kierto on mennyt todella nopeasti! En ole kaiken kiireen keskellä ehtinyt huomata juurikaan mitään tuntemuksia. Paitsi eilen illalla sohvalla istuessani tunsin todella kovaa pistävää ja epämääräistä kipua alavatsallani. Kipua oli vaikea paikantaa sen tarkemmin ja se hellitti ehkä noin kymmenessä minuutissa.

Mies on hieman pelottavankin toiveikas. Toisaalta positiivisuus on aina ollut hänen voimavaransa ja häneltä minäkin olen sitä oppinut. Eilenkin hän silitteli mahaani ja kuunteli, kuuluuko sieltä mitään. Hän sanoi vauvan puhuneen hänelle. Höpsö mies. Mieluummin kuitenkin näin kuin niin, ettei miestä kiinnostaisi tai hän olisi kovin pessimistinen.

Takapakkia

Pitkään jatkunut positiivisuuteni sai tänään huimasti takapakkia. 

Meille tuli miehen kanssa typerä riita autossa. Riita lähti liikkeelle jostain pienestä, mitättömästä asiasta ja paisui. Minulle tuli todella paha mieli. Parastahan tilanteessa oli se, että olimme matkalla kylään miehen ystävän luo ja tilanne jäi täysin auki. Olimme menossa katsomaan reilun kuukauden ikäistä vauvaa. Sitä samaa vauvaa, jonka näimme  silloin neljän päivän ikäisenä.

Sain koottua itseni kyläilyn ajaksi. Mieskin oli ihan normaalisti. Paha mieleni purkaantui kuitenkin kotimatkalla ja sitten riitaa selviteltiinkin toista tuntia. Saimme puhuttua ja kaikki on nyt taas suht hyvin. 

Varmasti tuon typerän riidan takia pienen, suloisen vauvan näkeminen herätti minussa jälleen epätoivon tunteita. Vauva oli ihana ja vanhemmat olivat hänestä niin haltioissaan. Minua alkoi pelottaa. Lähestyvä loppukierto pelottaa. Kunpa voisi vain hypätä tulevan viikon yli suoraan vaikka kp 28:aan. Yhtäkkiä minulla ei ole enää lainkaan toiveikas olo.  

Salailua ja selityksiä

Minua vaivaa eräs asia. Nyt keväällä on luvassa jos jonkinmoisia juhlia. Veljeni pitää isot juhlat, on vappu, ystävän synttärit ja omat valmistujaisjuhlat. Juhliin kuuluu toki myös alkoholijuomien nauttiminen, vaikka mistään örvellysjuhlista ei olekaan kyse.

Raskautumistoiveistani ja yrityksestä ei edelleenkään tiedä kahden läheisimmän ystäväni ja äitini lisäksi kukaan muu. En tiedä onko se ylivarovaista, mutta en halua käyttää alkoholia tämän yrityksen aikana. Koska se tuntuu vahvasti kuitenkin kuuluvan kaikkiin juhliin, niin joudun oikein urakalla miettimään selityksiä juomattomuudelleni. Saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta minua tällainen selittely vaivaa ja ärsyttää.

Vaikeinta selityksiä on keksiä opiskelukavereilleni. Suurin osa heistä elää ajoittain railakastakin sinkkuelämää, johon juhliminen tietysti kuuluu olennaisena osana. Olen jättänyt alkuvuonna jo monia rientoja väliin raskaustoiveiden takia ja selitellyt poisjäämistäni ympäripyöreästi.

Jostain syystä juomattomuutta pidetään omituisena. Sille pitäisi olla aina jokin järkevä syy. Entä jos haluaisin vain elää terveellisesti ja olla sen vuoksi juomatta? Ja on siinäkin perää. Olemme miehen kanssa keskittyneet nyt muutenkin syömään terveellisemmin ja liikkumaan enemmän eikä  kummankaan ole edes tehnyt mieli juhlia. Ehkä yritän vain vedota siihen, että en halua juoda ja toivon, ettei se aiheuta sen kummempia spekulaatioita.

Dpo 2

Tein eilen vielä yhden ovistestin iltapäivällä. Viiva oli haalea, joten eiköhän se lh-huippu tosiaan ollut tiistaina eli kp 14. Tiistai-iltana mahaani koski hetken aikaa kovastikin. Kipu muistutti menkkakipuja ja se tuntui erityisesti vasemman munasarjan kohdalla. Olin iloinen tuosta kivusta, niin hullulta kuin se kuulostaakin. 

Eilen tunsin pitkin päivää alavatsallani painetta. Paine tuntui vähän siltä kuin olisi pissahätä, vaikkei ollutkaan. Rinnoissani en ole ainakaan toistaiseksi havainnut juurikaan muutoksia. Nännini ovat olleet jotenkin erilaiset viime kierron puolivälistä lähtien. Arkuus hävisi niistä kyllä viimeistään edellisten menkkojen alettua, mutta ne ovat olleet erinäköiset. Ne vaikuttavat laajentuneen. 

Tuntuu pelottavalta kirjoittaa tämä, sillä olen hieman taikauskoinen, mutta kirjoitan kuitenkin: olo on toiveikas.  Ovisplussan saaminen tuntui niin hyvältä! Ainakin ovuloin tässä kierrossa, on sekin jo jotain. Aikaisemmista kierroista en voi olla varma. Toiveikkuuteni ei liity pelkästään tähän kiertoon, sillä niin paljoa en kuitenkaan uskalla vielä toivoa. Olen toiveikas sen suhteen, että kyllä meitä vielä tärppää. Ehkä siihen menee vielä kuukausi, kaksi, kolme tai kymmenen, mutta ennen pitkään se tapahtuu. Ennen pitkään minusta tulee maailman onnellisin.

Ovisplussa!

Malttamattomana tein uuden ovulaatiotestin heti herättyäni, kp 14. Testiviiva oli yhtä tumma kuin kontrolliviiva! Varmistin vielä testin käyttöohjeesta, että se tarkoittaa varmasti plussaa. Jälleen esittelin tikkua onnessani miehelle ja ilmoitin, että meillä on illalla mukavaa yhteistä tekemistä luvassa.

Olen ollut tänään niin onnellinen. Pääsiäinen oli täydellisen rentouttava. Saimme viettää miehen kanssa kaikessa rauhassa aikaa yhdessä ja nauttia kevätauringosta. Lisäksi vietimme paljon aikaa kummankin perheen kanssa. Siihen ei kovin usein tarjoudu mahdollisuutta, joten nautin siitäkin suuresti. 

Muutaman viikon ajan olen ollut kummallisen tyyni. Ei juurikaan surua, ahdistusta, kiukkua, ei mitään. Lähestyvä valmistumiseni on luultavasti pääsyynä tähän rentoon oloon. En ole liiemmin nauttinut opiskeluajasta ja olen jo pitkään vain odottanut sen loppumista. En malta odottaa työelämään ja normaaliin päivärytmiin pääsemistä! Koko opiskeluajan olen tehnyt viikonloppuisin ja monesti myös arki-iltaisin töitä, joten vapaat viikonloput houkuttelevat minua suunnattomasti.

Kevät on tuonut tullessaan minulle myös uudenlaisen, paljon rennomman, asenteen tähän vauvahaaveiluun. Uskon auringonpaisteella ja lisääntyneellä valolla olevan myös osuutensa siinä. Minulla on ollut enemmän energiaa tehdä ja suunnitella kaikkea mukavaa. Vauvahaaveet ovat toki mielessäni jatkuvasti, mutta tällä hetkellä suurimmaksi osaksi vain positiivisella tavalla. Saan voimaa siitä, että teen asioita, joista nautin ja joista nautimme yhdessä miehen kanssa. En voi kuitenkaan itse vaikuttaa raskautumiseeni, joten olen yrittänyt jättää murehtimisen vähemmälle. Ainakin toistaiseksi. Saa nähdä millaisia ajatuksia loppukierto tuo tullessaan.

Melkein plussa

Alkuillasta tekemäni ovistestin viiva oli jo melko tumma. Tänään on kp 13. Olen tainnut saada vain kerran aikaisemmin yhtä tumman viivan testiin. Vaikka tämän päiväinen viiva ei kertonutkaan vielä ovulaatioista, niin uskon sen olevan kuitenkin lähellä. Näytin testiä miehelle, joka suorastaan innostui siitä ja houkutteli minut makuuhuoneen puolelle. Nyt pitäisi ainakin olla pikkukavereita valmiina ovulaatiota varten.

Mahaani on nippaillut omituisesti illan mittaan. Ensin ajattelin sen johtuvan kaikista pääsiäisherkuista, joita päivällä söin. Nippailujen jatkuttua ja paikallistettuani ne enemmänkin alavatsalle, haluan uskoa niiden johtuvan lähestyvästä ovulaatiosta.

Hassua miten iloinen olen siitä, että tässä kierossa saatan saada ensimmäisen ovisplussani. Toisaalta enhän sitä tiedä, vaikka ovulaatio hurahtaisi yön aikana ohi ja viiva olisi huomenna jo haaleampi. Iloitsen ainakin hetken vielä mahdollista plussaa ja käyn onnellisena nukkumaan.