Tähän alkuun on pakko vähän avautua vielä tuosta tiistaisesta lääkärikäynnistä. Vaikka lääkärimme onkin ihan mukava ja melko empaattisen oloinen, niin mielestäni hän menee ikävästi aina asioiden edelle. Kaipa se on vain hänen tapansa muistuttaa realiteeteista. Aivan kuin en niitä jo valmiiksi tietäisi. Jälleen lääkäri puhui "tulevasta kolmannesta inseminaatiosta" ja siitä, miten meidän kohdallamme rankemmat hoidot eivät varmaan aivan vielä tule kyseeseen. "Kolmannen inseminaation jälkeen voidaan miettiä vaikka pientä taukoa ja tuleehan siinä kesäkin väliin." totesi lääkäri. Tällä kertaa suhtauduin lääkärin puheisiin rauhallisesti, sillä tiedän hänen tekevän vain työtään. Toki lääkäri toivotti lopuksi onnea ja sanoi pitävänsä peukkuja. Mutta silti.
Mikäli tämä toinen inseminaatio ei tuo meille onnea, niin pidämme ainakin yhden kierron mittaisen tauon. Keskustelimme siitä miehen kanssa jo nyt hyvissä ajoin, jottei tule paniikkia sitten menkkojen mahdollisesti alettua. Tauko on osittain pakollinenkin, sillä pääsiäinen osuu keskelle mahdollisesti alkavaa uutta kiertoa.
Kaikesta huolimatta missioni voida hyvin on alkanut mukavasti. Inseminaatiopäivästä lähtien olen kyennyt keskittymään yllättävän hyvin positiivisiin ja voimaannuttaviin asioihin elämässäni. Yksi käänteen tekevä kokemus oli tällä viikolla keskustelu lapsettomuudesta työparini kanssa. Hän on itse isä ja hän on kokenut elämässään kaikenlaista. Arvostan häntä suuresti. Kerroin hänelle missä mennään lapsettomuushoitojen suhteen ja kerroin miten vaikeaa tämä kaikki on ollut. Hän osasi kysellä ja puhua niin, että pystyin ajattelemaan asiaa hieman uudelta kantilta ja olen saanut näistä ajatuksista paljon voimaa. Juuri nyt pystyn uskomaan, että suurin toiveemme toteutuu vielä jonain päivänä. Se ei toteudu välttämättä vielä vähään aikaan, mutta lopulta kyllä. Asioilla on oikeasti tapana järjestyä. Tämä on elämänvaihe, joka minun on mieheni kanssa koettava.
Toinen tärkeä juttu tällä viikolla on ollut kiitollisuuspäiväkirja. Olen kuullut siitä monesti aiemminkin, mutta nyt törmäsin siihen töissä. Kiitollisuuspäiväkirjalla on tutkitustikin positiivisia vaikutuksia mielialaan. Päiväkirjaa pitämällä kyky nähdä ja arvostaa positiivisia asioita omassa elämässä vahvistuu. Aion kirjoittaa omaani päivittäin. Tässä muutama asia, joista olen juuri tällä hetkellä kiitollinen: tämä blogi ja ihanat lukijat, aurinkoinen perjantai, mukava työpäivä, vapaa viikonloppu yhdessä miehen kanssa ja ihana ystävä jonka luokse pääsen tänään viettämään kahdenkeskistä aikaa.
Nyt koitan pitää kynsin ja hampain kiinni tästä olotilasta. En halua olla surullinen enkä ahdistunut. Niiden aika on sitten taas joskus myöhemmin.
Olen tosi ylpeä (jos on oikein olla ylpeä täysin vieraasta ihmisestä.. ;) ) sinusta että uskalsit ottaa lapsettomuuden puheeksi työkaverisi kanssa! Hyvä Nuppu! <3 Ja ihaninta että sait tukea ja uutta kantaa asiaan arvostamaltasi ihmiseltä. On varmasti vaikea painiskella tuollaisen asian kanssa yksin. En tarkoita ettet saisi mieheltäsi tukea, mutta se että puhut täysin ulkopuoliselle ihmiselle on varmasti korvaamatonta. Miehesi on kuitenkin samassa veneessä kanssasi ja haluaa lasta varmasti yhtä paljon.Tietenkin parasta on oman rakkaan tuki ja turva, mutta joskus on mukava jutella peloista ja ahdistuksesta muillekin. Onko miehesi jutellut lapsettomuushoidoista omien ystävien kanssa?
VastaaPoistaKiitollisuuspäiväkirjakin kuulostaa hyvältä ja kiitollisuuden kohteesi.
Itse olen kiitollinen blogistasi ja siitä että olen "uskaltanut" antaa virtuaalisesti sinulle tukea, toivottavasti siitä on ollut apua. Olen onnellinen myös omasta perheestäni, ja toivon että saat pian kokea saman onnen! <3
Kuten olen aiemmissa kommenteissani sanonut, en tiedä lapsettomuudesta mitään, mutta elämän yllätyksellisyydestä sitäkin enemmän.
Jatka samaan malliin ja pidän kovasti peukkuja!
:S
Kiitos aivan älyttömästi ihanasta kommentistasi! <3 On mahtavaa, miten jaksat olla tukenani ja tsempata, vaikka sinulla ei itselläsi olekaan kokemuksia lapsettomuudesta. Se on ihailtavaa ja olen siitä kiitollinen!
PoistaOlemme mieheni kanssa hieman erilaisia sen suhteen, että hänen on vaikeampi puhua hyvin henkilökohtaisista asioista "ulkopuolisille" (esim. ystäville). Ainakaan toistaiseksi hän ei ole halunnut puhua lapsettomuudestamme ystävilleen, minun tukeni on ollut riittävää. Minä puolestani tarvitsen enemmän läheisteni tukea ja äitini lisäksi kaksi läheisintä ystävääni tietävät tilanteestamme ja saan purkaa heille sydäntäni. :)
Kiitos vielä kauniista sanoistasi ja tsempeistä sekä peukuista! <3
Minäkin kuulin tällä viikolla tuon lauseen, että "tämä on yksi vaihe elämässä, joka pitää elää läpi". Niinhän se on. Ja kauempaa katsottuna se ei näytä niin pahalta.
VastaaPoistaVoimia ja hyvää mieltä sinne <3
Olet oikeassa. Luulenpa, että jälkeen päin tätä elämänvaihetta muistellessa, se ei tunnu olleen ollenkaan niin paha. Ainakin haluan uskoa niin.
PoistaKiitos ja kovasti voimia myös sinulle Keiju! <3
Ikävää, jos lääkäri liikaa "palauttaa maan pinnalle". Kyllä pitäisi joka kerralle suoda hiukan toivoa! Ihanaa, että oot ottanu missioksi tuon positiivisen mielen...itekki oon monesti meinannu alkaa pitää kiitollisuuspäiväkirjaa. Taidanpa tehdä sen jo tänään :) miten mukava onkaan palata hyvien muistojen ääreen, jos ahdistava päivä iskee!
VastaaPoistaLääkäreitä tuntuu olevan niin monenlaisia, täytyy koittaa olla ottamatta liian henkilökohtaisesti kaikkia kommentteja. :) Tuo kiitollisuuspäiväkirja on ihana, olen jo koukussa siihen! Suosittelen lämpimästi. :)
PoistaMeidän lääkäri on tommonen "palauttelija", aina vähän mennään jo seuraavassa hoidossa vaikka ei olla tätäkään ehditty käymään läpi...ite oon tykänny tyylistä, mut tiedän ettei varmasti kaikille sovi.
VastaaPoistaMukava kuulla, että lääkärinne tyyli on tuntunut sinusta hyvältä. On tärkeää, että käynneistä jää hyvä mieli. Minullekin on kaikesta huolimatta useimmiten jäänyt. :)
PoistaOlen pari kertaa aloittanut kiitollisuuspäiväkirjan. Ei ole toiminut sellaisenaan, joten siirryin ajatuspäiväkirjaan.
VastaaPoistaNyttemmin olen ottanut tavaksi, pysähtyä hetkessä painamaan mieleeni sellaisen hetken/tilanteen/tms. jossa yhtäkkiä huomaan elämän maistuvan, hymyilyttävän, ajatuksen lentävän jne.
Eihän tuo kiitollisuuspäiväkirja toki kaikilla toimi, mutta hienoa että olet löytänyt itsellesi sopivan tavan pysähtyä positiivisten ajatusten äärelle. Se on mielestäni todella tärkeää. :)
VastaaPoista