Sivut

torstai 20. maaliskuuta 2014

Pessimisti ei pety

Huomaan tahtomattani suhtautuvani tähän toiseen hoitokertaan pessimistisesti. Ajattelumalli tulee alitajunnasta, se on suojautumiskeino. En kestä toista yhtä suurta pettymystä peräkkäin. Vaikka en ole tietoisesti koittanut saada itseäni pessimistiseen tilaan, niin huomaan nyt niin kuitenkin käyneen. Jollain tavalla se on helpottavaa. En ole yhtä ahdistunut ja jännittynyt kuin edelliskierrossa. Olo on paljon rennompi ja mieli parempi.

Tällä viikolla olen osannut nauttia paremmin myös kaikesta mukavasta. Olen nähnyt ystäviäni ja jaksanut harrastaa liikuntaakin päivittäin. Olen pyrkinyt syömään järkevästi ja nukkumaan tarpeeksi. Kaikki tämä on osaltaan vaikuttanut mielialaani.

Myös töissä on ollut hauskaa, on saanut nauraa paljon. Suurin syy tähän on varmasti se, että päätin kertoa lapsettomuushoidoista työparilleni. Pohdin asiaa pitkään, mutta ajattelin kertomisen ennen kaikkea helpottavan oloani, kun ei tarvitse selitellä lääkärikäyntejä tai mahdollisia huonoja fiiliksiäni. Teemme työtämme tiiviisti yhdessä, käytännössä olemme lähes kahdeksan tuntia päivässä yhdessä. Työparini on mies ja kertominen jännitti senkin takia aika paljon. En tiennyt, miten hän suhtautuisi. Sain kuitenkin kerrottua ja hän otti asian hienost. Hän oli otettu luottamuksenosoituksesta ja on ollut huomaavainen minua kohtaan. Hän kyselee vointiani, mutta antaa samalla myös sopivasti omaa tilaa. Olen iloinen, että sain kerrottua.

Tietynlainen pessimistisyys on tuonut minulle positiivisuutta. En voi väittää, ettenkö toivoisi. Toki toivon, mutta ainakin tietoisella tasolla vähemmän kuin viimeksi. Minulle on jäänyt enemmän voimia keskittyä muihinkin asioihin. Tämä on muutenkin hyvä vaihe kierrosta, piinailu ei ole vielä alkanut. Huomenna (kp 10) on ultra. Vähän jännittää. Toivottavasti löytyisi yksi hyvä follikkeli.

7 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Moikka, pakko kysyä, aloitettiinko teille heti inseminaatiohoidot? Eli ei ensin kokeiltu pelkästään clomeja tms. Mä aloin just eilen lueskelemaan mun hoitolappuja, meillä alotetaan ens kierrossa clomit ja jotenkin elin ihan siinä uskossa että clomit otetaan käyttöön ja toivotaan parasta. Mutta lappulippusissa puhuttiinkin myös inseminaatiosta ja nyt oon ihan sekasin mikä meidän suunnitelma on :D Mietin vaan että miks teillä ei kokeiltu pelkkiä clomeja vaan samantien siirryttiin inseminaatiohoitoihin?

    http://www.alltheexpectations.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, mielelläni vastaan. :) Koska kiertoni ovat suht säännölliset ja hormonitoimintani normaalia ja todistetusti ovuloin, niin clomeista ei olisi luultavasti apua. Olen käsittänyt, että niitä määrätään lähinnä silloin, kun ovuloinnissa on jotain häikkää ja kierrot ovat epäsäännöllisiä. Sellaisen käsityksen minä olen saanut. Onko sinulla ollut jotain häikkää ovuloinnissa tai kierroissa ylipäänsä? Voisiko olla, että inseminaatio on mainittu jo varmuuden vuoksi hyvissä ajoin? Näin meidän kohdallamme ainakin oli.

      Tsemppiä! :)

      Poista
    2. Ai hitsi tota en tajunnutkaan sun tekstejä lukiessa :) Tosiaan mullahan clomit alotetaan joka toiseen kiertoon, koska joka toisessa kierrossa en ovuloi ollenkaan. Voi siis olla että vaikka ohjeissa puhuttiin myös inseminaatiosta se ei koske meitä ainakaan toistaiseksi. Täytyy nyt vielä varmistaa kun varaan ajan ultraan.

      Tsemppiä teillekin :) Toivotaan ettei tarvitse enää kauaa odotella hyviä uutisia! :)

      Poista
    3. Eipä mitään. :) Kunpa clomit toisivat teille onnen eikä tarvitsisi edes miettiä hoidoissa etenemistä. Pidän teille peukkuja!

      Poista
  3. Pakko kirjoittaa, koska tilanteemme täysin sama, kuin teillä...ainakin päällisin puolin =D Meillä siis diagnoosina selittämätön lapsettomuus ja tästä kierrosta olisi suunnitteilla toinen inssi...ymmärrän täysin pettymyksesi, kun menkat alkoivat inssin jälkeen! Se on niin perseestä ja tuntuu epäreilulta :( kaikenmaailman käyttäjät ja alkoholisoituneet ihmiset tuntuvat esim. lisääntyvän, kuin kanit, mutta sitten on meitä tunnollisia vanhemmuutta toivovia, joilla ei vaan nappaa...Pidetään meille peukkuja!! Eikä luovuta toivosta :) Tsemppiä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Mukava kuulla samassa tilanteessa olevien kokemuksista, vaikka tämä tilanne itsessään ei ole lainkaan mukava. Olet oikeassa, epäreilulta tämä ennen kaikkea tuntuu. Nyt viimeistään on todella tajunnut sen, että tämä maailma on kaikkea muuta kuin reilu.

      Kiitos tsempeistä ja sitä samaa teille! Ei luovuta toivosta. :)

      Poista