Pessimisti ei pety

Huomaan tahtomattani suhtautuvani tähän toiseen hoitokertaan pessimistisesti. Ajattelumalli tulee alitajunnasta, se on suojautumiskeino. En kestä toista yhtä suurta pettymystä peräkkäin. Vaikka en ole tietoisesti koittanut saada itseäni pessimistiseen tilaan, niin huomaan nyt niin kuitenkin käyneen. Jollain tavalla se on helpottavaa. En ole yhtä ahdistunut ja jännittynyt kuin edelliskierrossa. Olo on paljon rennompi ja mieli parempi.

Tällä viikolla olen osannut nauttia paremmin myös kaikesta mukavasta. Olen nähnyt ystäviäni ja jaksanut harrastaa liikuntaakin päivittäin. Olen pyrkinyt syömään järkevästi ja nukkumaan tarpeeksi. Kaikki tämä on osaltaan vaikuttanut mielialaani.

Myös töissä on ollut hauskaa, on saanut nauraa paljon. Suurin syy tähän on varmasti se, että päätin kertoa lapsettomuushoidoista työparilleni. Pohdin asiaa pitkään, mutta ajattelin kertomisen ennen kaikkea helpottavan oloani, kun ei tarvitse selitellä lääkärikäyntejä tai mahdollisia huonoja fiiliksiäni. Teemme työtämme tiiviisti yhdessä, käytännössä olemme lähes kahdeksan tuntia päivässä yhdessä. Työparini on mies ja kertominen jännitti senkin takia aika paljon. En tiennyt, miten hän suhtautuisi. Sain kuitenkin kerrottua ja hän otti asian hienost. Hän oli otettu luottamuksenosoituksesta ja on ollut huomaavainen minua kohtaan. Hän kyselee vointiani, mutta antaa samalla myös sopivasti omaa tilaa. Olen iloinen, että sain kerrottua.

Tietynlainen pessimistisyys on tuonut minulle positiivisuutta. En voi väittää, ettenkö toivoisi. Toki toivon, mutta ainakin tietoisella tasolla vähemmän kuin viimeksi. Minulle on jäänyt enemmän voimia keskittyä muihinkin asioihin. Tämä on muutenkin hyvä vaihe kierrosta, piinailu ei ole vielä alkanut. Huomenna (kp 10) on ultra. Vähän jännittää. Toivottavasti löytyisi yksi hyvä follikkeli.