Viikko on mennyt tähän asti taas todella nopeasti ja enää korkeintaan viikko piinailua jäljellä. Ei ole juuri mitään tuntemuksia suuntaan tai toiseen. Lutinus turvottaa ja aiheuttaa jonkin verran mahatuntemuksia, aivan kuten viimeksikin. Ehkä kuitenkin vähän vähemmän tällä kertaa. Ainoa ero viime kiertoon on turvonneet rinnat. Ne ovat olleet selkeästi turvoksissa ovulaatiosta lähtien eli jo ennen Lutinuksen aloittamista. Myös nännit olivat todella kipeät muutaman päivän ajan ovulaation jälkeen.
Mieli on ollut pääsääntöisesti hyvä, mutta alkuviikosta tuli paha notkahdus. Entinen työkaverini tuli käymään töissä kolmen kuukauden ikäisen tyttövauvansa kanssa. Vauva oli aivan liian suloinen. Pehmeä ohut tukka ja pehmeät pienet posket. Vauva kurtisti kulmiaan mahdottoman suloisesti ihmetellessään häntä ihailevia ihmisiä. Illalla kerroin miehelle vauvasta ja minulle iski valtava kaipuu. Minua alkoi myös pelottaa. En ole uskaltanut uskoa tässä kierrossa juuri ollenkaan, en halua taas pettyä. Tottakai pettymys on suuri, uskon minä tai en.
Liikunnasta olen saanut paljon voimaa. En ole koskaan ollut erityisen liikunnallinen, mutta viime vuosina olen opetellut pitämään siitä. Käyn kuntosalilla kaksi-kolme kertaa viikossa yhdessä miehen kanssa ja muina päivinä treenaan kotona crosstrainerilla. Hien saaminen pintaan auttaa todella ahdistuksen hallinnassa. Olen alkanut jopa odottaa iltaa, että pääsen treenaamaan ja päästelemään höyryjä. Energia purkautuu liikkuessa eikä sitä jää niin paljoa murehtimiseen.
Jännään mukanasi. <3
VastaaPoistaLiikunta on kyllä tosi hyvä keino purkaa ahdistusta. Asioita, joista saa voimaa ja jotka hellittävät ahdistusta, kannattaa todella vaalia! Itselle suuri henkireikä oli viime syksynä metsä. Sinne jäi aina suuri kasa pahaa oloa.
Halauksia. :)
Ihanaa Helmi, että jännäät mukana! Kiitos siitä. <3
PoistaUskon, että metsällä on myös hyvin rauhoittava vaikutus. Nyt säiden lämmetessä minäkin voisin kokeilla metsää. Kiitos halauksista ja sinulle niitä myös takaisin. :)