Flunssaa ja tunteita

Olo on kurjan flunssainen. Nukuin reilun 12 tunnin yöunet, silti väsyttää kamalasti. Tukkoinen olo alkoi jo tiistai-iltana. Keskiviikkona ja torstaina kärvistelin kuitenkin vielä töissä, en malttanut jäädä kotiinkaan. Eilen illalla päässä humisi siihen malliin, että tänään oli parempi jäädä kotiin lepäämään.

Tunteet ovat vaihdelleet inseminaation jälkeen todella laidasta laitaan. Tiistai-iltana olin kovin itkuinen ja pelokas. Vaikka inseminaatiosta jäi ihan hyvä mieli, niin kotiin päästyäni pelko ja epätoivo valtasi mieleni. Mies rauhoitteli jälleen parhaansa mukaan ja koitti puhua minulle järkeä. Ei ole mitään syytä, miksei hoito meidän kohdallamme tuottaisi toivottua tulosta. Ei välttämättä nyt ensimmäisellä kerralla, mutta jossain vaiheessa. Kyllä minäkin sen tiedän, mutta jotenkin en pysty sitä sisäistämään.

Nyt muutaman päivän ajan on flunssasta huolimatta ollut jo parempi mieli. Olen koittanut ajatella myös kaikkea muuta, mutta pakko myöntää, että ajatukset eivät meinaa pysyä kasassa. Tämä kaikki on vain niin uutta ja vieraan tuntuista. Mitä lapsettomuushoitoihin tulee, niin aika usein minusta tuntuu siltä, etten elä omaa elämääni. Ikäänkuin suoritan tiettyjä asioita, mutten koe niiden kuuluvan vielä omaan elämääni. Omituinen ja sekava tunne. Ymmärrän kyllä, että me olemme nyt tässä tilanteessa, mutta aivan vielä en ole onnistunut sitä sisäistämään. Suurimman osan ajasta minä luulen, että olen kyllä hyväksynyt asian. Silti on eri asia siirtää se hyväksyntä myös konkreettisesti omaan elämääni. Me olemme nyt tässä ja meidän on toimittava sen mukaisesti.

Inseminaatiosta on kulunut nyt kolme päivää ja tänään aloitin Lutinuksen (korvaava valmiste Lugesteronille). Annostus on 3 x 100mg päivässä. Ajatus tuntui etukäteen hieman epämiellyttävältä, mutta aloitus menikin ihan hyvin. 

Vielä pitäisi jaksaa odottaa 13 päivää. Tuntuu pitkältä ajalta.