Perjantain lääkärikäynnistä

Menin klinikalle hyvillä mielin. Oli mukavaa mennä oman lääkärimme vastaanotolle, sillä hänen empaattinen ja asiantunteva olemus rauhoittaa mieltäni. Aika oli keskellä työpäivää, mutta se ei aiheuttanut tällä kertaa sen suurempaa säätöä. Kerroin työparilleni, että joudun käymään vielä joitain kertoja lääkärissä ensi viikolla. Onnekseni hän ei kysynyt sen enempää, sanoi vain että terveys menee ilman muuta työn edelle eikä tarvitse siitä kantaa huolta.

Mutta siis, lääkäri kyseli vointiani ja kerroin hoitojen hieman hirvittävän minua. Hän tuntui ymmärtävän ja vakuutteli kaiken menevän ihan hyvin. Ultran perusteella lääkäri arveli kierrostani tulevan tällä kertaa taas hieman pidempi. Kohdun limakalvo vastasi kiertopäiviä (9), suurimmat munarakkulat olivat vielä suht pieniä. Tarkkoja kokoja en muista. 

Jatkan Puregonin pistämistä viikonlopun yli ja maanantaina on uusi ultra. Toivon todella, että munarakkulat olisivat kasvaneet siihen mennessä. Lääkäri vaikutti ihan luottavaiselta. Inseminaation ajankohdasta ei ollut vielä puhetta, maanantaina selviää sitten lisää. Ovulaatiotestejäkään minun ei tarvitse vielä aloitaa. Maanantaita odotellessa siis.

Olo on ollut aika hyvä nyt. En tiedä johtuuko Puregonista vai mistä, mutta alavatsaa on vihlonut satunnaisesti melko terävästikin. Miehen kanssa ollaan puhuttu paljon tästä kaikesta. Mies uskaltaa olla paljon toiveikkaampi kuin minä. Tuntuu hyvältä, ettei minun tarvitse aina jaksaa, mies luo minullekin uskoa olemalla positiivinen.