Ensimmäinen inseminaatio

Nyt se on onnellisesti ohi! Itse toimenpide meni täysin kivuttomasti ja muutenkin sujuvasti. Käynnistä jäi ihan mukava olo ja hyvä mieli.

Mies kävi suorittamassa oman osuutensa heti aamulla. Kaikki sujui jännityksestä huolimatta kuulemma hyvin. Minulla oli aika aamupäivällä. Jännittyneenä lähdin töistä kohti klinikkaa. Kummallinen ja epätodellinen olo: tässä minä nyt sitten olen matkalla ensimmäiseen (ja toivottavasti ainoaan) inseminaatioon. 

Panikoin mahdollisia ruuhkia sun muita ja lähdin tietysti töistä aivan liian aikaisin. Olin klinikalla hyvissä ajoin, mutta pääsin onneksi lääkärin vastaanotolle etuajassa. Ei tarvinnut ahdistua yhtään ylimääräistä odotellessa.

Lääkäri kertoi miehen näytteen olevan oikein hyvä ja pyysi minua lähettämään miehelle myös sellaisia terveisiä, jotta hän voi olla tyytyväinen itseensä. Mukava kommentti, tiesin miehelle tulevan siitä hyvä mieli. Ennen kuin asettauduin ultrattavaksi lääkäri varmisti vielä miehen näytteestä nimen ja sotun. Oikein ne olivat, kuten arvata saattaa. Hyvä tietysti tässä vaiheessa vielä tarkistaa, lääkäri naurahti. Ultrassa näkyi johtofollikkelin olevan edelleen paikoillaan. Lääkäri arveli sen irtoavan aivan tuota pikaa, joten kaipa inseminaation ajoituskin oli näin ollen hyvä. Enpä minä sitä missään vaiheessa epäillytkään. 

Ultran jälkeen lääkäri asetti ohuen muovikaterin paikoilleen ja ruiskutti siemennesteen hitaasti kohtuonteloon. Tämä ei tuntunut fyysisesti miltään, mutta muuten kyllä melko kummalliselta ja hassulta. Melkeinpä koomiselta. Lääkäri jutusteli siinä kaikenlaista, muun muassa miehen roolista inseminaatiossa. Pohdimme yhdessä, että mahtaa se olla miehellekin omituinen tilanne käydä jättämässä näyte, varsinkin jos aulassa on muitakin odottamassa vuoroaan. Lääkäri kertoi, että säännöllisin väliajoin hän kohtaa miehiä, jotka eivät vain yksinkertaisesti pysty antamaan näytettä, ainakaan klinikan tiloissa. Tuli rento mieli lääkärin höpötellessä.

Kaikki oli ohi muutamassa minuutissa ja sain pukea päälleni. Sillä välin lääkäri laski minulle mahdollisen testipäivän, 16 vuorokauden kuluttua eli 13.3. Voi kunpa menkat pysyisivät poissa siihen asti ja saisin raskaustestiin elämäni ensimmäisen plussan! En uskalla enkä halua ajatella vielä niin pitkälle. Voimme vain varovaisesti toivoa. Lääkäri toivotti lopuksi onnea ja pyysi ottamaan yhteyttä tuon parin viikon jälkeen, myös siinä tapauksessa, jos meillä olisi iloisia uutisia.