Huomenna jo!

Inseminaatio nimittäin. 

Kävin tänään ultrassa, kaikki näytti valmiilta. Kohdun limakalvo oli lääkärin mukaan oikein hyvä ja valmiin oloinen. Samoin johtofollikkeli: se oli kasvanut viikonlopun aikana huimasti ja irtoaa kuulemma hetkenä minä hyvänsä. Puregon (tai oma kehoni, mistä sitä tietää) on tehnyt tehtävänsä.

Lääkäri suositteli inseminaatiota heti huomiselle eikä minulla tietenkään ollut mitään sitä vastaan. Vastaanottoajan jälkeen lääkäri ohjasi minut hoitajan luo, joka ohjeisti Pregnylin pistämisen. Sain pistää lääkkeen saman tien hoitajan huoneessa, kätevää. Näin ollen minun ei tarvitse tänään enää huolehtia pistoksista kotona. Ja kun inssi on huomenna, niin Pregnyl ehtii nyt vaikuttaa siihen mennessä. 

Kovin kummallista kaikki tämä. Kaikki on mennyt ihan hyvin ja mielikin on suht hyvä. En kuitenkaan oikein tiedä, mitä ajatella tästä kaikesta. Klinikalla lääkäri ja hoitajakin puhuivat Pregnyliin liittyen, että hyvä harjoitella nyt ja ensi kerralla kaikki menee jo helposti. En minä halua ajatella ensi kertaa. En minä halua, että tulee ensi kertaa. Tuntuu, ettei mahdollisuuksiimme uskota. Koita siinä nyt sitten itse uskoa.