Sivut

lauantai 8. helmikuuta 2014

Sorrun jälleen toiveikkuuteen

Kp 23 ja olen havaitsevani vaikka mitä poikkeavaa ts. oireita: nenän tukkoisuus, vihlaisut alavatsalla yskäistessä tai äkillisiä liikkeitä tehdessä, ajoittain lievä paineentunne alavatsalla, äärimmäinen väsymyksen tunne hyvistä yöunista huolimatta, rintojen arkuus (ajoittain myös nännien), herkistyminen hajuille ja epämääräinen leijaileva olo sekä kropassa että etenkin päässä. 

En ole pitkään aikaan sortunut näin pahasti tarkkailemaan kehoni tuntemuksia loppukierron lähestyessä. Näin monien kummallisuuksien havaitseminen luo väkisinkin hieman toivoa. Haluaisin suhtautua tähän kaikkeen kylmän viileästi ja oikeastaan hieman pessimistisestikin. Mutta nyt on jostain syystä kummallisen optimistinen olo. 

Muutama päivä sitten töissä haistoin kettiöstä leijailevan todella voimakkaan palaneen hajun. Haju teki oikein pahaa. Kysyn miespuoliselta työkaveriltani, että eikö palaneen haju häiritse häntä. Hän tokaisi minun varmaan olevan raskaana, sillä ei hän mitään kuulemma haistanut. Teki mieli vastata, että voi kunpa olisinkin. Sen sijaan vain naurahdin. 

Pelottaa tämä toiveikkuus, mutta en osaa juuri nyt muutakaan.

4 kommenttia:

  1. En halua tällä lisätä liikaa optimistisuutta mutta nuo kaikki oireet olivat minulla niitä, jotka kertoivat raskaudesta. Varsinkin tuo hajuaistin voimistuminen oli selvä oire. Voi kunpa tällä kertaa teillä tärppäisi! :) Hyppisin varmaan ilosta, niin onnellinen olisin teidän puolesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Maria, ihana kuulla että olisit niin iloinen puolestamme. <3 Eikä optimismi haittaa, parempi mieli siitä kaiken kaikkiaan tulee kuin pessimismistä. Ei auta kuin katsella päivä kerrallaan, pianhan tämäkin onneksi jo selviää. :)

      Poista