Pettynyt on lievä ilmaus

Eilinen toi tullessaan sen väistämättömän: yk 18 käynnistyi. Kamala luku ja kamala olo. 

Soitin klinikalle heti aamusta ja sain suht hyvän ajan ensi maanantaiksi. Joudun olemaan kaksi tuntia aamulla pois töistä, käyntiin on hoitajan mukaan hyvä varata tunnin verran aikaa. Ensin tapaan lääkärin ja sen jälkeen hoitaja ohjeistaa minulle pistokset sun muut. Kaikki ohjeet tulevat varmasti tarpeen, sillä tämä kaikki on kovin uutta minulle ja tottakai myös miehelle. 

Pettymys on todellakin liian lievä ilmaus tämänhetkiselle olotilalleni. Oloni on todella outo. En ole ainakaan juuri nyt edes kovinkaan surullinen. Surimme miehen kanssa jo alkuviikosta yhdessä mahdollisesti alkavia kuukautisiani. Olin nimittäin aivan varma, että ne alkavat. Vaikka raskausoireisiin kuuluisikin miten samankaltaiset mahakivut kuin menkkoihin tahansa, niin uskoisin silti tuntevani kehoni kaiken tämän jälkeen jo liiankin hyvin.

Oloni on ennenkaikkea epätodellinen. Epätodellinen olo sekoitettuna valtavaan pettymykseen, epätoivoon, suruun ja pelkoon.

Kaikesta huolimatta oloni on oudolla tavalla ihan hyvä. Viikonlopusta on tulossa ihana. Näämme miehen kanssa ystäviä, katsomme mahdollisimman paljon olympialaisia (tottakai sohvalla sylikkäin) ja nautimme hektisen työviikon jälkeen yhteisestä vapaa-ajasta. Sitten onkin jo maanantai ja aivan pian myös oletettu ovulaatio ja ensimmäinen inseminaatiomme. Hurjaa.

Sillä välin, oikein ihanaa ystävänpäivää ja viikonloppua teille rakkaat lukijat! :)