Pieni muutos suunnitelmiin, ehkä

Joulu meni mukavasti, mutta hieman liian nopeasti. Reissaaminen eri joulunviettopaikkojen välillä rikkoi hieman joulurauhaa eikä täydellinen rentoutuminen ollut mahdollista. Mutta ei se mitään, oli silti ihan mukavaa. Oli hyvää ruokaa (liikaa) ja sain ihania lahjoja. Kaikkea tarpeellista kotiin sekä myös kauniita asioita vain itseäni varten. 

Eräs asia on kuitenkin kalvannut mieltäni joulun aikana. Vatsassani, aivan pinnassa ihon alla, on ollut pieni patti jo kesästä asti. Olen käynyt näyttämässä sitä pariinkin otteeseen kahdella eri lääkärillä. Rasvapatti, jolle ei tarvitse tehdä mitään. Niin kumpikin lääkäri sanoi. Viikko ennen joulua huomasin ihon hieman punoittavan ja patin olevan aiempaa arempi sekä suurempi. Aikaisemmin patti ei ole oikeastaan tuntunut miltään. Päätin käydä näyttämässä pattia jälleen lääkärissä. Tällä kertaa lääkäri ehdotti patin poistamista heti alkuvuodesta. Hän epäili patin olevan talirauhanen, johon on päässyt valumaan nestettä ja siitä muodostuneen kysta. Patti olisi paras poistaa, sillä se voi jatkaa kasvamistaan ja kipeytyä entisestään. Sain viikon antibiottikuurin, jotta mahdollinen tulehdus taltuttuisi.

Vaikka lääkäri sanoi kohdan olevan hyvin epätavallinen millekään pahalaatuiselle, niin kyllähän se silti mietityttää. Varaan aikaa heti vuoden vaihteen jälkeen. Vaikka patin poisto on ajatuksena todella ikävä ja aiheuttaa väristyksiä, niin haluaisin sen mahdollisimman pian pois. Vatsan ihoon joudutaan vetämään jonkinlainen viilto ja tikkaamaan se. Ei minua siitä jäävä arpi niinkään haittaa, se on pientä. Mutta kyllä minua jännittää, etttä onko koepalasta tehtävä löydös varmasti harmiton. 

Nyt kun en tiedä vielä tuon patin poistamisen ajankohtaa, niin on täytynyt henkisesti varautua ensimmäisen inseminaation siirtymiseen kuukaudella eteenpäin. En tiedä olisiko tikeistä varsinaisesti mitään haittaa esimerkiksi vatsaan pistettäviä hormoneita ajatellen, mutta jotenkin on helpompi ajatella niin, että hoidetaan yksi asia kerrallaan. Onhan kuitenkin mahdollista, että haava tulehtuu tai muuta enkä halua minkään terveysongelman sotkevan ensimmäistä inseminaatiotamme. Onneksi kiertoni ovat lyhyitä, joten ei tästä pitäisi koitua kovinkaan montaa viikkoa lisäodottelua. Kaikki varmistuu kuitenkin vasta, kun saan ajan toimenpiteeseen. 

Joululomat on nyt lomailtu ja huomenna töihin. Muutama välipäivä töissä ja sitten pidämme porukalla uuden vuoden juhlat ystäväni luona. Sitten alkaakin tammikuu, yksi minun suosikkikuukausistani. Uusi vuosi, uusi alku. Sitä se tulee jälleen kerran olemaan monellakin tapaa. Minulla alkaa ensimmäinen kokonainen vuosi oman alani töissä ja aloitamme miehen kanssa lapsettomuushoidot. Siinähän sitä on jo aika paljon sulateltavaa.