Paljon asioita

Viikko on taas vierähtänyt kirjoittamatta, hups. 

Paljon kaikenlaista meneillään. Töissä on ollut jännittävät paikat, ehkä jopa ahdistavat. Tai itse olen kokenut kaiken tämän epävarmuuden ahdistavana. Työsopimukseni on nimittäin vain vuodenvaihteeseen. Minulle luvattiin alkuviikosta 99% varmasti vuoden jatkosopimus, mutta sen varmistumiseen vaikuttaa vielä työnantajastani riippumaton tekijä. Varmistuksen saan vasta ensi viikolla. Eli viime tippaan menee.

Olen viihtynyt työssäni paremmin kuin loistavasti. Haluan todella kovasti jatkaa. Olen kovasti jännittänyt miten tässä käy. Odottaminen on pahinta. En voi kuin vain tehdä työtäni päivä kerrallaan ja toivoa, että saisin ensi viikolla iloisia uutisia.

Paljon on odottamista ja isoja asioita. Epävarmuus työn jatkumisesta ja ensimmäisen inseminaation odottelua. Positiivista on se, että mies on vihdoin päässyt takaisin töihin ja jalka on kuntoutunut hyvin. Se ei enää huoleta. Mies on reipas ja motivoitunut. Kuntoutus kestää seuraavat puoli vuotta, iso urakka. Mutta mies ei valita, hän vain tekee. 

Kaikkien näiden myllerrysten keskellä olen kuitenkin onnellinen. Odotan jo kovasti joulua ja viikon lomaa. Sittenhän onkin jo melkein tammikuu ja pääsemme ottamaan seuraavan askeleen lapsettomuushoidoissa.