Se on päällimmäinen tunne tällä hetkellä. Yk 21 käynnistyi kuin käynnistyikin eilen, eipä tarvitse enää sen kummemmin spekuloida. Tavalliset menkat, joskin useamman päivän etuajassa.
Ensimmäinen tunne oli eilen hämmästys, mutta se vaihtui melko pian suureen pettymykseen. Hölmö minä, kun luulin aluksi etten kokisi tällä kertaa niin valtavaa pettymystä. Tulihan se sieltä sitten kuitenkin, valtavana ryöppyävänä itkuna. Rehellisesti sanottuna en tiedä kuinka monta pettymystä enää jaksan. Olen niin väsynyt tähän, olo on turta. Pahin pettymys jäi eiliseen, nyt on jäljellä epämääräinen tyhjyys ja välinpitämättömyys. En jaksaisi surra enkä jaksaisi lähteä tähän uuteen kiertoon. Haluaisin olla vapaa tästä kaikesta.
Voi ei ;( Voimia!
VastaaPoistaKiitos Ee! :)
Poista:( Halauksia <3
VastaaPoistaKiitos halauksista Keksi. <3
PoistaMoi! Oon lukenu sun blogia ja eläny mukana jo jonkin aikaa. Aluksi siksi, että meillä oli yritystä takana niin kauan, että lapsettomuushoidot alkoi kiinnostaa, ja oli mielenkiintoista lukea toisen aloittelijan kokemuksia. En tiedä oikein mitä kirjoittaa, mutta haluaisin jotenkin kannustaa. Tämä on vanha klisee, mutta meillä tuntui tehoavan se, että kun ajatukset oli muualla (mielenkiintoisen työpaikan haussa) eikä raskautta todella toivottu sille kuulle, niin...yk oli 13. Mulla taustalla myös lievä kilpirauhasen vajaatoiminta, jota hoidettiin, ja joka todennäköisesti myös vaikutti munasolujen laatuun jne. Olihan sulla noi arvot kunnossa? Tiedän, että on raivostuttavaa, että joku kehtaa sanoa "ajattele jotain muuta", ja tottakai sulla on oikeus surra ja keskittyä lapsettomuuteen. Itse kuitenkin huomasin, että kun hellitin vähän siitä tuskasta, mikä oli ehtinyt kertyä - niin pystyinkin olemaan suht tyytyväinen. Ja stressi laantui. Ja olen todella murehtivaa ja stressaavaa sorttia. Kuitenkin tuollainen pidemmän aikavälin elämänmuutos sai ketjuajatukset katkeamaan, eikä elämä enää tuntunut ahdistavalta kehältä. En tiedä tunnetko ollenkaan samoin, tai että onko tästä tekstistä mitään apua. Yhtä kaikki toivon todella, että ahdistavat ajat hellittäisivät teillä, ja asiat etenisivät toivotusti:-) voimia! -Teddybear
VastaaPoistaKiitos todella paljon kommentistasi Teddybear! Mukavaa, että olet seurannut blogiani ja jätit nyt myös kommentin. :)
PoistaOn kannustavaa kuulla, että ajatusten keskittäminen aivan toisaalle todella toimii joillakin. Tuota samaa minä olen koittanut toteuttaa varsinkin nyt pitkin kevättä, vaihtelevalla menestyksellä. Mutta uskon elämänlaadun paranevan ja ilonaiheita löytyvän paljonkin, kunhan vain jaksaa tehdä töitä sen eteen, että saa keskityttyä myös kaikkeen muuhun. Ja sitä minä koko ajan harjoittelenkin. Olisi hienoa saavuttaa sellainen rento olo kaiken kaikkiaan. Kaipa se on mahdollista, täytyy jatkaa harjoittelua. :)
Niistä kilpirauhasarvoista vielä, ne on tosiaan katsottu syksyllä lapsettomuustutkimusten alettua ja olivat kunnossa. Lääkäriltä varmistin vielä nyt keväällä, että onko arvoja syytä tarkistaa jossain vaiheessa uudestaan. Arvojen ollessa syksyllä hyvät, niin lääkärin mukaan ei ole syytä olettaa niiden muuttuneen näin lyhyellä aikavälillä. Kiitos kuitenkin, että kysyit. :)
Kyllä kommentistasi oli apua! Tarvitsen kannustusta ja tukea siihen, että osaan pitää kiinni hyvistä asioista elämässäni ja toisinaan työntää tämän lapsettomuuden syrjään. Kaikkea hyvää sinullekin. :)
Voi Nuppu! :( Täälläkin eletään pettymysten aikaa. Ehdin jo innostua kun alavatsalla oli outoja vihlaisuja ja nippailuja, ja muutenkin oli pahoinvointia ja kuumeinen olo. Mutta sitten paljastui, että minulla olikin kohtutulehdus. Nyt sitten kiskon kaksin käsin antibiootteja ja annan itseni lyllyä ihan kunnolla itsesäälissä. Yhden suklaalevynkin söin kun ärsytti niin paljon. :D On tämä perseestä, sille ei voi mitään. Kyllä se voima sieltä sitten taas jossain vaiheessa löytyy, niin se on aina löytynyt ja tulee aina löytymään. Tsemppiä kovasti! <3
VastaaPoista- Ditchlilly
Kiitos tsempeistä Ditchlilly ja sitä samaa sinulle. <3
PoistaHarmi, etteivät alavatsatuntemukset olleet tällä kertaa sinullakaan merkki siitä toivotuimmasta. Mutta joku kerta vielä ne ovat, olen siitä aivan varma! Pakko yrittää uskoa, että niin ne minullakin joku kerta ovat. Kohtutulehdus kuulostaa kivuliaalta, onneksi sait siihen lääkkeet, jotka ovat toivottavasti jo auttaneet ja pahin olisi takana.
Kyllä on oikeus välillä rypeä oikein kunnolla tässä kaikessa ahdistuksessa ja syödä suklaalevy tai vaikka kaksi! Tärkeintä, että on edes jokin keino lievittää tuskaa. :) Ja olet oikeassa, kyllä niitä voimia vaan kummallisesti jostain aina löytyy. Onneksi. <3
Tuntuu niin pahalta sun puolesta :( Paljon jaksamisia! <3
VastaaPoistaKiitos myötätunnosta ja tsempeistä Karoliina H. <3
PoistaSitä samaa sinulle. <3
VastaaPoista