Olen ollut alkuviikon allapäin. En ole mitenkään kovin aktiivisesti ajatellut lähestyvää loppukiertoa, mutta kai se alitajuisesti painaa mieltäni. Kaikki se pelko ja epävarmuus taitavat olla jo jonkinlaisia vakiotunteita, jotka lymyilevät pinnan alla ja odottavat esiintulemista. Tämä kierto on ollut poikkeuksellisen raskas henkisesti. Olen ollut tavallista herkempi ja tunteeni heittelevät vuoristoradan lailla.
Huomaan olevani töissäkin tavallista herkempi. Asiat jäävät helposti painamaan mieltä ja pyörittelen työasioita monesti vielä kotonakin. Hermot tuntuvat olevan kireällä ja pienetkin vastoinkäymiset ovat tuntuneet tällä viikolla maailmanlopuilta. Lieneekö tämä jokin tasoittava hormoniaalto siihen, etten ole näin jälkeenpäin ajateltuna tainnut kärsiä muutamissa edellisissä kierroissa kovinkaan voimakkaista mielialanvaihteluista loppukierron aikaan. Tai sitten aika vain kultaa muistot. No oli miten oli, juuri nyt tutuu rasittavalta tällainen herkistely ja masistelu.
Haluaisin vain nauttia kesästä ja perjantaina alkavasta lomasta. Kaikkea ihanaa on luvassa, mutta en ole niin innostunut kuin haluaisin olla. Tuntuu, että otan siitäkin paineita. Pitäisi olla kiitollinen niin monesta asiasta ja kyllähän minä olenkin. Täytyy varmaan kaivaa taas kiitollisuuspäiväkirja esiin ja pysähtyä niiden asioiden äärelle.
Mutta te onneksi ymmärrätte, ei tämä ole helppoa. Ei ole helppoa pitää toiveikkuutta yllä kuukaudesta toiseen ja nousta aina jokaisen pettymyksen jälkeen. Ehkä olen aloittanut poikkeuksellisen aikaisin itseni valmistamisen uuteen pettymykseen. Myönnän, että minun on todella vaikeaa uskoa enää mahdollisuuksiimme luomuna. Tämä on osaltaan myös jonkinlaista turhautumista, tuntuu että aikaa menee hukkaan. Toisaalta me tarvitsimme taukoa hoidoista emmekä ole vielä valmiita ottamaan seuraavaa askelta kohti raskaampia hoitoja.
Nyt on siis jo kp 21, edelliskiertohan jäi vain 22 päivän mittaiseksi. Kaipa stressaan sitäkin. Toivottavasti tämä kierto olisi normaalimman mittainen. Ei ole oikeastaan mitään oireita suuntaan eikä toiseen (mielialojen vaihtelua lukuunottamatta). Tai ehkä sen verran, että rinnat eivät ole lainkaan kipeytyneet tai turvonneet, kuten yleensä tässä vaiheessa kiertoa. Se tuskin on ainakaan hyvä merkki. Vatsaa sen sijaan kyllä turvottaa omituisesti. Se voi kyllä johtua melkeinpä mistä vaan. Vähissä ovat oireet, mutta eipähän tarvitse käyttää aikaa kaikkien mahdollisten tuntemusten tulkitsemiseen.
Kaksi työpäivää enää, eiköhän tämä tästä.
Tulee mieleen oma viime kesä, kun oli lämmintä ja ihanaa, mutta silti olo oli tyhjempi kuin koskaan. Itsellä auttoi pelkästään nopea hoidoissa eteneminen. Kyllä elämä alkaa vielä hymyillä, kyllä sen aika on jo pian. <3 Halauksia!
VastaaPoistaKiitos Helmi. <3 Pakko jaksaa uskoa, että jossain vaiheessa elämä alkaa hymyillä meillekin.
PoistaKuulostaa varsin tutulta ja syyttäisin kyllä osaltaan hormoneja. Hyvä on pyrkiä muistamaan, että huonompia jaksoja seuraa aina myös parempi aika.
VastaaPoistaKovasti jaksamista, yritä nauttia lämmöstä ja valosta <3
Kiitos Ee. <3 Olet onneksi oikeassa, huonompia jaksoja seuraa tosiaan aina myös niitä parempia aikoja. :)
PoistaYritä nauttia lomasta ja lämpimistä keleistä! :) meillä vielä pitempi yritysaika kuin teillä, eikä toivoakaan onnistumisesta...pakko silti aina nousta ylös pettymysten jälkeen, iloita ystävistä jne. Onhan tää pitkään yrittäminen ihan kamalaa henkisesti! Paljon voimia Nuppu sinun suuntaan <3
VastaaPoistaKiitos rouva J. <3 Onneksi niitä voimia jostain aina vaan löytyy ja jaksaa nousta pettymyksistä. Kovasti voimia myös sinulle. :)
PoistaLoma varmasti helpottaa mielialaa. Usein sitä on ennen lomaa (ilman lapsettomuushuolia) niin väsynyt, että pinna on kireällä ja itku herkässä. Siihen vielä nuo tuollaisia raskaita asioita päälle.
VastaaPoistaOlet oikeassa Soilikki, kyllä voimat tuntuvat olevan erityisen vähissä aina juuri ennen lomaa. Onneksi nyt on saanut keräillä taas rauhassa voimia. :)
Poista