Ahdistuskohtaus

Perheessäni on ollut stressaava ja hieman pelottavakin sairastapaus. Kaikki vaikuttaisi olevan nyt jo paremmin, mutta silti tapaus aiheuttaa minulle vielä suurta huolta. Myös miehen jalan kuntoutuminen huolettaa aika ajoin. Mies on treenannut ahkerasti ja jalka on kuntoutunut hyvää vauhtia. Vielä on kuitenkin pitkä matka kuljettavana normaalitilan saavuttamiseksi. Puhutaan kuukausista. Lisäksi olen ollut ajoittain melko puhki töistä. Niin paljon kuin työtäni rakastankin, on pakko myöntää sen olevan toisinaan raskasta.

Kaikki tämä yhdistettynä lähestyvään ensimmäiseen inseminaatioomme aikaansai kamalan ahdistuksen. On liikaa meneillään, liikaa huolia ja liikaa hoidettavia ja huolehdittavia asioita. Tunsin hukkuvani itse kaiken tämän alle.

Päätimme lykätä insemiaatiota ainakin kuukaudella, näin alkuun. Tarkastelemme tilannetta uudestaan seuraavan kierron loppupuolella ja päätämme sitten, miten edetään. Tämä ratkaisu oli myös miehelle helpoitus. Vaikka hän ei koskaan valita, hän on kuitenkin ollut todella väsynyt kuntoutuksen viedessä lähes kaikki mehut. Siksi nyt onkin tärkeää koittaa rauhoittaa tilanne ja koittaa löytää positiivisia puolia tästä kaikesta. Ennen kaikkea tarvitsemme nyt rauhallista aikaa itsellemme ja toisillemme. Toivoisin vain, että asiat voisivat pikku hiljaa alkaa kääntyä lähipiirissäkin parhain päin. Silloin minäkin voin ja jaksan paremmin. Silloin meilläkin olisi paremmin voimia siirtyä hoidoissa eteenpäin. Juuri nyt se ei ole mahdollista.

Aivan viimeisiä viedään, sillä tänään on jo kp 28. Aamulla herätessäni oli kovia menkkakipuja, päivän mittaan on tuntunut erilaisia lievempiä viiltäviä kipuja ja nippailuja. Inseminaatiosta keskustellessamme lääkäri kehoitti ottamaan yhteyttä heti kuukautisten alettua ja vastaanottoaika olisi saatava viimeistään 5. kiertopäivälle. Juuri nyt kaikki se tulisi liian äkkiä.