Minun on edelleenkin vaikea hyväksyä sitä, että me todella olemme tässä tilanteessa. 16 kiertoa takana, 17. juuri alkanut. Nyt olisi vain jotenkin tultava sinuiksi tämän asian kanssa. Tämä on raskasta. Pettymys on joka kerta yhtä suuri, toisinaan jopa suurempi kuin edellisellä kerralla. Tämä on asia, johon aika ei auta. Aika ei auta, sillä kukaan ei voi luvata, että onnistumme. Mutta tämä on nyt meidän elämäämme. Minun on hyväksyttävä se. En vain tiedä, että miten.
Edellinen kierto venyi jälleen 30 päivän mittaiseksi. Tottakai ehdin jo toivoa. Ehdin toivoa enemmän kuin pitkään aikaan. 25. kiertopäivästä lähtien uskalsin ajatella, että entä jos tällä kertaa. Nyt minua lähinnä suututtaa tuo toiveikkuus.
Minua suututtaa se, että toiveikkuus ei auta. "Tulee, jos on tullakseen" -asenne ei auta. Muihin asioihin keskittyminen ei auta. Positiivisuus ei auta. Negatiivisuus ei auta. Mikään ei auta.
Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin odottaa. Mutta haluan odottaa niin, että en koko aikaa ajattele raskautumishaaveita. Haluan olla toivomatta, pelkäämättä, jännittämättä ja haaveilematta. Haluaisin hetken rauhan ajatuksiltani.
Niinpä koitan jälleen kerran suunnata ajatukseni järjestelmällisesti jonnekin aivan muualle: omaan hyvinvointiini. Se on ennenkin auttanut, edes vähän. Keskityn syömään terveellisesti, liikkumaan riittävästi, nukkumaan hyvin ja tekemään asioita, joista minulle tulee hyvä mieli. Keskityn viettämään miehen kanssa laatuaikaa ja panostan myös arkeemme tekemällä pieniä mukavia asioita.
Inseminaatio tuntuu juuri nyt liian pelottavalta, aivan liian pelottavalta. Mutta taidamme silti haluta aloittaa hoidot seuraavassa kierrossa. Ainakin nyt tuntuu siltä. En haluaisi antaa pelolle enää enempää valtaa.
:( Taas vedettiin matto jalkojen alta. Voi kurjuus. Lämpimiä halauksia.
VastaaPoistaVaikka hoidot tuntuvatkin pelottavalta, voi niiden avulla pitkään paikallaan junnannut tilanne muuttua nopeastikin aivan toiseksi. <3
Kiitos halauksista Helmi, tulevat tarpeeseen. <3
PoistaKyllä me aloitamme peloista huolimatta hoidot seuraavassa kierrossa. Olet oikeassa, kyllähän tilanne voi muuttua hoitojen myötä nopeastikin parhain päin. :)
Voi ei :( Toivottavasti hoidot tuottavat pian tulosta! :) Koko tässä raskaudenyrittämistouhussa mielestäni raskainta on juuri tuo tunteiden vuoristorata: jos annan itseni toivo liikaa, petyn sitä pahemmin, mutta toisaalta en jaksaisi ajatella myöskään pelkästään pessimistisesti. Parasta olisi ehkä elää ilman sekä huippuja että laskuja. Tasaisen tylsää... mutta jos ei mitään odota niin ei sitten petykään...
VastaaPoistaKiitos Keksi. :)
PoistaOlet kyllä niin oikeassa, juuri tämä vuoristorata tekee tästä raskasta. Nautin alku- ja keskikierrosta, sillä silloin mielialani ovat tasaisimmillaan ja on hyvä olla. :)
Jaksamisia, toivotaan että hoidoista löytyisi teille apua, eikä tarvitsisi aina käydä läpi koko tunteiden kirjoa :/
VastaaPoistaKiitos Sinttura! Sitä minäkin kovasti toivon. :)
PoistaSun ajatuksen on kuin suoraan mun omasta päästä! Kovasti voimia ja toivoa sinulle, kyllä meille molemmille paistaa vielä aurinko!
VastaaPoistaAmalia (http://www.lily.fi/blogit/karsivallisyysharjoitus)
Kiitos kommentistasi Amalia! Onneksi emme ole yksin ajatustemme kanssa. :) Kovasti tsemppiä sinullekin, täytyykin vierailla blogissasi!
PoistaEn ole aiemmin kommentoinut, mutta lukenut olen blogiasi pitkään. Itsellä samankaltainen tilanne, 14 pettymystä takana. Hoitoja ei ole vielä aloitettu, mutta aloitellaan varmaankin pikkuhiljaa. Julkisella puolella ollaan käyty jo verikokeissa ym. testeissä ja vikaa ei ole vielä löytynyt. Nyt ajattelin, että kokeilen homeopaattisia tuotteita. Saattaa olla ihan huuhaata, mutta ei niiden kokeilussa varmaan mitään menetäkään. Tsemppiä! :)
VastaaPoistaKiitos tsempeistä ja mukavaa, että kommentoit. :) Kurjaa, että teilläkin on jo monen monta pettymystä takana, mutta hyvä että teilläkin on mahdollisuus aloitella hoitoja mikäli tarve vaatii. Eihän sitä tiedä, vaikka homeopaattiset tuotteet auttaisivatkin. Jossain määrin uskon kyllä itse vaihtoehtoiseen lääketieteeseen ja olisin valmis kokeilemaan jotain, jos vain tietäisin mitä. Paljon tsemppiä myös sinulle! :)
PoistaVoih. Yritä ajatella, että se on hienoa, että hoidot on mahdollista nyt aloittaa ja asioille alkaa konkreettisesti tapahtumaan jotain. Hoidoista niin moni saa avun ja uskon, että myös te. Tsemppiä!
VastaaPoistaKiitos ihanan kannustavasta kommentistasi Ee! Kyllä minäkin uskon, että hoidot tuovat meille ennen pitkään onnellisia uutisia. :)
PoistaHei :)
VastaaPoistaVarmasti tuntuu hurjalta ottaa askel inseminaatioon siirtymisessä (tuoreessa muistissa sekin vielä itsellä), mutta ei kannata pelätä :)
Tiedätkö tuleeko sulla lääkitystä inssikiertoon vai tehdäänkö se ihan luomukiertoon? Meille tehtiin yksi inssi clomikiertoon ja se oli ainakin ihan simppeli juttu! :) Kp 3-7 söin clomeja ja n. kierron puolivälissä kun testasin ovisplussan, soitin aamulla klinikalle ja mies vei heti näytteen. Kesken työpäivän kävin sitten vaan tauolla itse hakemassa veijarit matkaan :) Meillä se ei kuitenkaan tuottanut valitettavasti tulosta ja jouduttiin jatkamaan koeputkihoitoihin. Nämä ovatkin jo sitten rankempia hoitoja, kun viikko kaupalla saa nenäsumutella ja pistellä hormoneja kropan täyteen ja kaikki toimenpiteet ja epätietoisuus... :/ Välillä tuntuu, kun tää kaikki olis vaan pahaa unta, ollaan aika samanikäisiä ja välillä klinikalla mä ainakin mietin, että miten on mahdollista, että me ollaan tässä pisteessä nyt, vuosi sitten vielä autuaan tietämättöminä tulevasta, vasta harkittiin tutkimuksiin menoa... Mutta kaikkensa sitä vaan on valmis suurimman haaveen eteen tekemään.
Joten rohkeasti vaan eteenpäin ja toivottavasti inssi toisi teille toivotun tuloksen!
Hei :)
PoistaKiitos rohkaisustasi inseminaation suhteen, kaikki kannustava ja rohkaiseva tulee todella tarpeeseen. Käsittääkseni minulle ei tule lääkitystä inssikiertoon, sillä verikokeiden tulosten mukaan ovuloin luomusti. Pregnylin pistämisestä oli kyllä jo ensikäynnillä puhetta eli irrotuspiikki nyt ainakin varmasti tulee.
Ikävä kuulla, että inseminaatio ei tuottanut teillä toivottua tulosta. Uskon, että koeputkihoidot ovat rankkoja niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ja aivan samanlaisia ajatuksia minullakin on klinikalla käydessäni (ja muutenkin toki) ollut; miten me voimme olla tässä tilanteessa. Jostain syystä tämän vain ilmeisesti kuuluu mennä näin vaikeasti. Mutta pakko joskus on onnistaa! En voi muuta kuin toivottaa teille aivan älyttömästi tsemmpiä ja plussatuulia mahdollisimman pian! :)