Valkoinen valhe

Tapasin eilen opiskelukavereitani. Olimme syömässä, kun eräs heistä kysyi, että emmekö ole jo hankkimassa vauvaa mieheni kanssa. Hän lisäsi kaikkien olleen varmoja, että minulla olisi maha pystyssä valmistujaisissani (juuri näillä sanoilla).

Inhoan sitä, että puhutaan lapsien hankkimisesta tai tekemisestä. Aivan kuin vauvoja vain tehtäisiin tosta noin vaan. Jos jotakin olen oppinut, niin sen, että lapsi saadaan. Toiseksi inhoan ilmaisua "maha pystyssä". Siitä tulee jotenkin ikävä mielikuva, sellainen ulkokohtainen. Aivan kuin mahassa kasvavalla vauvalla ei olisi merkitystä.

Opiskelukaverini ovat oikein ihania ja mukavia, mutta nämä raskautumistoiveet ovat asia, jota en halua jakaa heidän kanssaan. He ovat kaikki toistaiseksi niin erilaisissa elämäntilanteissa kuin minä, etten vain usko heidän ymmärtävän. En myöskään halua kertoa tästä kahta läheistä ystävääni lukuunottamatta muille ystävilleni. Mies on myös toivonut, ettei asiasta kerrottaisi heidän lisäkseen muille.

Siinä sitten pokkana vastasin vain, että toki vauvaa on jo mietitty, mutta se ei ole aivan vielä ajankohtaista. Selitys meni läpi ja asia jätettiin sikseen. Pieni valkoinen valhe. En keksinyt muutakaan. Tunsin kyllä pienen kirpaisun nuo sanat lausuessani. Jokin osa minusta olisi halunnut kertoa totuuden. Kyllä, olemme miettineet vauvaa. Toivomme omaa pikkuista enemmän kuin mitään muuta. Toistaiseksi meitä ei ole vain onnistanut.

Monilla ei tunnu olevan pienintäkään käsitystä siitä, miten vaikea joidenkin on tulla raskaaksi. Enhän minäkään tiennyt siitä mitään ennen kuin meidän raskautumisyrityksemme alkoi. Olen oppinut myös sen, etten ikinä kysy keneltäkään noin suoraan mitään perheen perustamiseen liittyvää. Ikinä ei tiedä, kenelle se on arka paikka.

Kesän kummallinen voima

Ei tullut romahdusta, ei itkua. Otin kuukautiset vastaan yllättävän rauhallisesti. Toki olen pettynyt ja ennen kaikkea ärtynyt siitä, että kierto venyi edes tuon yhden päivän. Pieni toivonkipinä heräsi. Harmittaa, että ehdin toivoa hieman enemmän kuin edelliskierroissa.

Onneksi on kesä! Ihana, lämmin viikonloppu yhdessä miehen kanssa antoi voimaa uuteen kiertoon. Vaikka nyt onkin vähän viileämmät säät, niin mieleni on kuitenkin kesäinen. Kaikki on jotenkin vaan helpompaa pukeutumisesta lähtien. 

Myös kesätyöni luo omanlaistaan kesäfiilistä. Sijaisuuteni jatkuu elokuun puoleenväliin saakka, joten se on tämän kesän juttu. Olen viihtynyt työssä hyvin, vaikka se onkin todella hektistä ja olen toistaiseksi ainakin ollut iltaisin aivan poikki. Päivät hujahtavat silmänräpäyksessä, joten eiköhän tämäkin kierto mene nopeasti.

Vaikka minulla ei näillä näkymin ole kesälomaa, niin on kuitenkin mukavia kesämenoja luvassa. Ensi viikolla lähdemme miehen perheen mökille juhannuksen viettoon ja siitä seuraavalla viikolla viikonlopuksi Tallinnaan hotelliin. Pieniä juttuja, joita odotan innolla.

Yk 9, kp 1

Se siitä sitten... taas. 

Illalla mahakivut taas yltyivät eivätkä jättäneet paljoa arvailujen varaan. Kyllä minä silti vielä toivoin. Illalla nukkumaankäydessämme haaveilimme miehen kanssa omasta vauvasta. Miestäkin jännitti, jospa kuukautiset eivät oikeasti alkaisikaan.

Aamulla menkat alkoivat. Olo on turta. Olemme suunnitelleet paljon mukavaa tekemistä tälle päivälle, joten en ehdi käperyä suruuni. Hyvä niin. Se tulee sitten myöhemmin, varmaan illalla, kun ehtii taas rauhoittua miehen kainaloon.

Kaikesta huolimatta, ihanaa ja aurinkoista sunnuntaita kaikille. :)

29

Illalla iski paniikki. Entä jos menkat alkavatkin, jos kaikki oireet liittyvätkin taas kerran siihen epätoivotuimpaan. Mahaa vihloi, itketti.

Aamulla odotti kuitenkin iloinen yllätys, ei vieläkään punaista. Etova olo ja jatkuvasti nippailee alavatsalla. Edelleen tuntuu koko ajan siltä, että kohta valahtaa.

Nyt olemme miehen kanssa piknikillä ja nautimme lämmöstä ja toisistamme.

28

Nyt mennään jo hurjissa päivissä! Olen aivan vainoharhainen. Käyn vessassa tunnin välein tarkistamassa tilanteen. 

Eilen etova olo tuli ja meni pitkin päivää. Illalla alavatsalla tuntui hetken aikaa voimakasta vihlontaa. Jos aiemmat merkit pitävät nytkin paikkansa, niin nuo kivut enteilevät kuukautisia. Vielä on kuitenkin pieni toivonkipinä tallella.

Ensimmäinen työviikkoni on mennyt vauhdilla! Olen oppinut paljon enkä ole enää yhtä pihalla kuin ensimmäisinä päivinä. Työ on niin vaihtelevaa ja mielenkiintoista! Ikinä ei ole kahta samanlaista päivää peräkkäin. Odotan innolla viikonloppua. Ensimmäistä kertaa aikuisiällä olen töissä vain virka-aikaan ja viikonloput on vapaat. Meillä on miehen kanssa mukavia suunnitelmia, piknikiä meren rannassa ja aurinkoa.

Nyt koitan pitää pään kylmänä ja olla panikoimatta töissä. Sormet ristissä, ettei vieläkään näkyisi punaista.

27

Turvotusta, lievää nopeasti ohimenevää etovaa oloa. Ei muita tunnistettavia oireita. Aamulla herätessäni vatsaani koski, mutta kipu hellitti heti vessassa käytyäni eli se taisikin johtua vain pissahädästä. Menkkamaisia jomotuksia tai vihlaisuja ei ole ollut useampaan päivään. Edelleen tuntuu kuitenkin siltä, että kohta ne alkavat. Sitä on vaikea selittää, mutta varmasti ymmärrätte millaista tunnetta tarkoitan.

Koko viikon olen odottanut pelonsekaisin tuntein löytäväni vessareissulla housuista punaista. Olen ollut jokaisen kerran jälkeen helpottunut. En voi sanoa olevani toiveikas, mutta olen positiivisen yllättynyt että nyt mennään jo kp 27:ssa. Ovathan jotkin kiertoni jääneet kuitenkin vain 25 päivän mittaisiksi. Vaikka haluankin säilyttää optimistisen asenteen, niin kyllä minua silti pelottaa. Pelottaa paljonkin. Kunpa selviäisin tästä päivästä ilman kuukautisten alkamista.

25

On vain ajan kysymys milloin menkat alkavat. Jotenkin vain tunnen sen. Maha on omituisen tuntuinen. Ei varsinaisesti kipeä, mutta sellainen että sen olemassaolon tuntee. Turvottaa ja on epämääräisellä tavalla huono-olo. Myös tavalliset kuukautisfinnit ovat puhjenneet. Se on ärsyttävä oire. Normaalisti minulla on hyvä iho, joskin välillä aika kuiva. Finnejä minulla ei ole ollut oikeastaan koskaan kovinkaan paljoa. Viime aikoina olen pistänyt merkille, että kierron loppuvaiheessa naamaani ilmestyy aina muutama iso, kipeä näppylä.

Eilen aamulla ja tänään minulla on ollut etova olo. Eilen tunne tuli ja meni pitkin päivää. Veikkaan syyksi kuitenkin tätä uskomatonta hellettä ja uutta työtä. Join eilen kyllä valtavat määrät vettä pitkin päivää, työpaikallani on melko kuuma.

Minua myös jännittää uusi työni. Se on todella haastavaa ja minusta tuntuu, etten osaa mitään. No, olen ollut siellä vasta yhden päivän, mutta silti. Suoritin kyseisessä paikassa opintoihini liittyvän työharjoittelun, mutta siitä on jo reilut kaksi vuotta. Tuntuu etten muista mitään ja toki roolinikin on nyt työntekijänä erilainen kuin opiskelijana. Täytyy koittaa olla itselleen armollisempi. Eiköhän se tästä, päivä kerrallaan!