Minulla on eräs mielenkiintoinen työkaveri. Hän on todella aito ja lämmin ihminen, kovin räiskyväinenkin ja toisinaan myös melko ajattelematon. Hän on minua vanhempi ja hänellä on lapsia. Olen ymmärtänyt, ettei hänellä ole aina ollut kovinkaan helppoa, elämään on mahtunut kaikenlaista. Arvostan häntä suuresti ja olen oppinut häneltä paljon.
Yhtenä päivänä keskustelimme siitä, miten itse voi vaikuttaa paljonkin omaan mielialaan. Kerroin, että olen koittanut viime aikoina keskittyä enemmän kaikkeen positiiviseen ja hyvään elämässäni. Siihen työkaverini totesi, että olenkin ollut jo pitkään todella hyvällä tuulella. Ei sillä, että olisin aiemmin vain mököttänyt töissä. Hän jatkoi toteamalla, että "Helppohan sun on olla hyvällä tuulella, kun sulla on niin täydellinen elämä." On hyvä mies, ihana koti ja häät tulossa. Emme ole työkaverini kanssa mitenkään läheisiä, emme esimerkiksi juurikaan näe vapaa-ajalla eikä hän todellakaan (kuten ei työparini lisäksi kukaan muukaan töissä) tiedä lapsettomuudestamme. Hän sanoi tuon kommenttinsa lämmöllä, ei mitenkään ilkeästi.
Jäin miettimään työkaverini sanoja. Mietin sitä, miltä elämäni muiden silmissä näyttää. Se näyttää varmasti juuri siltä, ettei mikään ole pielessä. Olemme miehen kanssa onnellisia yhdessä, meillä on hauskaa ja teemme paljon kivoja juttuja yhdessä. Lisäksi kummallakin on omia juttuja, omia ystäviä. Vain muutama läheinen tietää lapsettomuudestamme, hekin ovat kaikki minun puoleltani. Mies ei ole halunnut kertoa esimerkiksi omille vanhemmilleen ja kunnioitan hänen päätöstään. Se on itseasiassa minustakin helpompaa niin. Myöskään minun isäni ei tiedä, sekin on parempi niin. Vaikka uskon edellä mainittujen kyllä hyvin ymmärtävän ja saisimme heiltä varmasti tukea, niin silti tuntuu helpommalta näin. Niinpä monien läheisiemmekin silmissä elämämme vaikuttaa varmasti hyvinkin tasapainoiselta ja helpolta. Molemmilla on kiva työ ja suunnittelemme häitä, mikäs tässä ollessa.
Olenkin miettinyt, että ehkä elämämme juuri tällä hetkellä onkin hyvä näin. Täydellisen elämän edellytyksenä on silti suurimman toiveemme täyttyminen. Teemme parhaamme, jotta osaisimme nauttia elämästämme tällaisenaankin. Jotenkin työkaverini sanoista jäi hyvä mieli. Nämä on niitä pysähtymisen hetkiä, täytyy avata silmät kaikelle sille, mitä on. Ja vaikka koitan sitä koko ajan tehdä, niin silti kauppareissulla vauvanvaateosaston ohi kävellessäni (hedelmäosastolle ei pääse oikein kätevästi muuta kautta) ne pienet karvahaalarit vetävät mielen joka kerta matalaksi. Huomasin myös ensimmäistä kertaa ostoskärryparkissa, että on kärryjä joihin saa kaksosvauvat. Näiltä yksityiskohdilta lapseton ei vaan voi sulkea silmiään.
<3 <3 <3 niin totta joka sana. Täällä juuri häät vietetty ja taas pitäisi osata keskittyä tähän hetkeen. Ilman sitä lasta.
VastaaPoistaKiva kuulla, että jaat ajatukseni. Onnea naimisiinmenon johdosta! :) Kunpa teidänkään ei tarvitsisi enää kauaa odotella, tsemppiä. <3
Poista<3 nuppu sun kirjotuksista huokuu se, miten lämmin ihminen oot! Paljon on itsekin tullu mietittyä viime aikoina (ja vuosina) onnellisuutta ja kaikkea sitä mitä on jo saanut! Tilannehan ei monelta osin oo yhtään hullumpi, on aviomies, rakkaat ystävät, unelmien opiskelupaikka, jne. Mutta, jos tykkää lapsista ja rakastaisi itse olla äiti, on vaikeaa ohittaa lapsettomuuden aiheuttamaa tuskaa.
VastaaPoistaUlkoapäin on aina helppo arvailla muiden elämää. Itsekin siihen toki syyllistyn, ja niin varmasti tekevät lähes kaikki, mutta mielestäni vaatii jonkinlaista ajattelemattomuutta sanoa niitä kommentteja ääneen - sanoipa ne sitten hyvällä tai pahalla. Onneksi sinä nyt et tuosta sen kummemmin pahastunut, mutta tuollaiset kommentit voivat sitten huonona hetkenä satuttaa tosi lujaa. Koska harvan elämä kuitenkaan on sellaista kiiltokuvaa, kun voi olla taustalla kipeitäkin asioita, sairautta, lapsettomuutta, parisuhdeongelmia jne. Ja vaikka asiat olisikin muuten tosi hyvin, on lapsettoman vaikea unohtaa lapsettomuuttaan, kun toive raskautumisesta on joskus ääneen lausuttu.
VastaaPoistaMutta siihen kyllä kannattaa varautua, että moni on niin "vanhanaikainen", että alkaa odottaa vauvauutisia vasta häiden jälkeen ja sitten niitä kyselyitä kyllä tulee. Mekin ehdittiin yrittää jo aika kauan ennen häitä, mutta vasta häiden jälkeen alkoi tuttujen vilkaisut ja mittailut vatsaan (otinkin tavakseni käydä aina salilla tekemässä vatsalihastreenin ennen sukujuhlia tms., että vatsani olisi ollut mahdollisimman litteä eikä kukaan olisi vain luullut mitään). Onneksi kukaan ei suoraan kysynyt mitään, mutta kyllähän se varmasti oli sukulaisten spekuloinnin kohde.
Toki toivon koko sydämestäni, että tuletkin raskaaksi "pahimpaan mahdolliseen aikaan" ;) eli juuri silloin kun hääsuunnitelmat ovat täydessä käynnissä.
-Ditchlilly