Kuulumisia

Pääsiäinen on ollut täydellisen rentouttava. Lähdimme kiirastorstaina miehen kotipaikkakunnalle ja viivyimme siellä muutaman päivän. Olimme miehen perheen kanssa, kävimme mökillä sekä saunoimme ja tietysti myös söimme paljon. Kotiin tultuamme olemme ehtineet nähdä myös minun perhettäni sekä ystäviämme, käydä leffassa, siivota ja urheilla yhdessä. 

Olemme eläneet normaalia elämää ja nauttineet siitä. Lapsettomuus tuntuu olevan pitkästä aikaan aidosti taka-alalla. Totta kai ajattelen sitä päivittäin, useitakin kertoja ja milloin missäkin tilanteessa, mutta juuri nyt se ei ahdista minua. Se on osa elämäämme eikä se häviä mihinkään, mutta minulla on voimia keskittyä myös kaikkeen muuhun. Tätä olotilaa olen odottanut ja tätä minä nyt tarvitsen. 

Välillä huomaan hämmästyväni hyvää mieltä ja olenkin pohtinut, että josko yritän vain huijata itseäni ja kehoani. Ehkä minulla ei oikeasti olekaan niin hyvä olla, mutta uskottelen itselleni niin. Sekä alitajuisesti että myös tietoisesti toivon sen vaikuttavan positiivisesti myös raskautumishaaveisiin. En tietenkään ole luopunut toivosta raskautua luomusti, päin vastoin. Huomaan uskovani siihen taas enemmän nyt, kun voin paremmin. Kaikesta huolimatta yritän pitää kiinni hyvästä olosta ja alkaa pikku hiljaa uskoa, että minä voin aidosti tuntea niin. 

Eilen illalla (kp12) tunsin hetken vihlontaa vasemmassa munasarjassa ja myös rinnat ovat jonkin verran turvonneet sekä arat. Näistä oireista päättelen ovulaation olevan lähellä. Siispä peittoa heiluttelemaan rennoin mielin.