Tämän viikon vastoinkäymiset ovat saaneet mieleni hieman matalaksi. Miehen tapaturman lisäksi lähipiirissä on sattunut muitakin ikäviä asioita ja minun tehtävänäni on ollut huolehtia muista. Töissäkin oli haastava ja kiireinen viikko ja viikonlopun tullen huomasin olevani itse aivan loppu.
Olen ollut ystäväpiirissäni aina se, jolle voi puhua ja joka auttaa tiukan paikan tullen. Tottakai haluan edelleen olla ystävieni luottamuksen arvoinen ja auttaa heitä parhaani mukaan. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut olevani itse melko yksin omien asioideni kanssa. Läheisen ystäväni, joka tietää raskaushaaveistamme, elämäntilanne on hiljattain muuttunut täysin. Hän tuntuu olevan täynnä omia asioitaan eikä juurikaan vaivaudu kyselemään kuulumisiani. Kyllä hän kuuntelee, jos itse alan kertoa, mutta kiinnostus ei tunnu kovinkaan aidolta. Tämä tekee minut erittäin surulliseksi, sillä olemme olleet ystäviä lähes koko elämämme ajan ja olemme pystyneet aiemmin jakamaan kaikki ilot ja surut keskenämme.
Vaikka olen ollut pääsääntöisesti positiivisella mielellä ja jopa toiveikas raskautumisen suhteen, niin tällaisten vaikeiden viikkojen jälkeen huomaan olevani alitajuisesti kuitenkin aika ahdistunut ja pelokas. Tämä blogi ja muu blogimaailma ovat oikeastaan ainoa paikka purkaa näitä ajatuksia ja kuulla muiden samassa tilanteessa olevien ajatuksia. Silti kaipaisin kovasti myös oikeaa kontaktia jonkun samaa läpikäyvän kanssa. Haluan vaalia ystävyyssuhteitani nykyisten ystävieni kanssa, mutta tuntuu, että sitä varten tarvitsisin jonkun, jonka kanssa voisin käydä perusteellisesti läpi raskautumishaaveisiin liittyviä ajatuksiani. Mitä enemmän tähän kuluu aikaa, niin sitä selvemmin tajuan sen, ettei kukaan muu kuin samassa elämäntilanteessa oleva voi minua täysin ymmärtää.
Hyvin kiteytetty tuo, että kukaan muu ei oikein voi ymmärtää. Minullakin on ystäväpiirissä sellaisia ihmisiä, jotka eivät halua lapsia ainakaan nykyisessä elämäntilanteessa, sekä lapsellisia ihmisiä, jotka olivat tulleet raskaaksi joko vahingossa tai todella helposti.
VastaaPoistaOnneksi kuitenkin oli yksi ystävä, joka kävi läpi samaa ja jonka kanssa pystyi jauhamaan asiasta niin paljon, kuin ikinä halusi. Ja ymmärsi sen, että aina ei tarvitse sanoakaan mitään rohkaisevaa, kuten joku muu pyrki aina sanomaan. Toisaalta mahtavaa vastapainoa toi sitten ne muut ystävät, joiden kanssa tuli juteltua sitten kaikesta muusta ja ehkä hetkeksi sai ajatukset jonnekin muualle. Nyt olen taas yhdenlaisessa murrosvaiheessa, kun tein sittenkin positiivisen raskaustestin ja huomaan taas vertaistuen kadonneen. Ystäväni ovat joko jo kaiken kokeneita äitejä, tai sitten sellaisia joille raskausuutinen olisi kauhistus. Itse suhtaudun koko asiaan vielä todella varovaisesti. Juuri ehdin ajatella olevani "virallisesti lapseton" kun yritystä tuli vuosi täyteen, kun sitten raskaustestiin tulikin kaksi viivaa. Hämmentävää.
Tosi ikävää, että sulle on sattunut vastoinkäymisten viikko. On hyvä, että huolehdit muista, mutta muistathan huolehtia itsestäsikin. Tsemppiä ja jaksamista!
- Ditchlilly
Oi mahtavia uutisia Ditchlilly! Onneksi olkoon! Olen todella onnellinen puolestasi. <3
PoistaNiin ja kiitos kovasti kommentistasi. Tämä viikko on ollut jo parempi ja olen keskittynyt myös omaan hyvinvointiini. :)
Olet aivan oikeassa siinä, että on hyvä olla myös ystäviä, joiden kanssa voi puhua kaikesta muustakin ja keskittyä elämän muihin osa-alueisiin. Se on tärkeää, mutta juuri vastapainoksi tarvitsee myös niitä ihmisiä, jotka ymmärtävät mitä käyn läpi.
Onnea vielä ja olisi mukava kuulla raskautesi etenemisestä jatkossakin. :)
Ymmärrän sua täysin. Mulla on vain kaksi ihmistä joille voin kertoa yrityksetä. Toinen tuntuu olevan oikeasti aidosti kiinnostunut. Mutta toinen on vähän kuin kaverisi.. sen elämäntilanne on juuri muuttunut, tietää meidän tilanteesta, mutta ei kysele. Kuuntelee, muttei vaikuta siltä että kiinnostaa. Ja tiedän ettei oikein ymmärrä näitä juttuja :/
VastaaPoistaTsemppiä sulle, onneksi on blogit ja foorumit <3
Kiitos kommentistasi okimmE! Mukava kuulla, että on muitakin, jotka ovat joutuneet pohtimaan näitä samoja asioita ja ymmärtävät tunteitani. On hienoa, että toinen, jolle voit kertoa raskaushaaveistanne, on aidosti kiinnostunut. :) Minulla olisi yksi erittäin hyvä ystävä, jolle haluaisin kertoa, mutta miehen toiveesta en ole ainakaan vielä kertonut. Mies haluaa ehdottomasti, että tämä pysyy mahdollisimman pienen piirin tiedossa ja olen itse myös hyvin vahvasti samaa mieltä.
PoistaPaljon tsemppiä sinullekin. <3
Voi että I feel you! Ite kans koin aikoinaan blogin olevan ainut purkupaikka. Eipä tosiaan muita samassa tilanteissa olevia juurikaan tuntunut silloin omassakaan elämässä olevan. Tosin nyt jälkeenpäin kun mietin niin itseasiassa saattaahan niitä ollakin, mutta kuinka moni uskaltaa tällaisesta aiheesta avoimesti puhua...Hmm...
VastaaPoistaMukava kuulla Maria, että ymmärrät. :) Onneksi tosiaan on tämä blogi ja muiden ihanat blogit! Olet oikeassa, eihän sitä tiedä, vaikka joku tuttavista painisi tietämättäni tämän saman asian kanssa. Mutta niinkuin totesitkin, niin ei kovin moni varmaankaan halua kaikille tällaisesta asiasta kertoa. Kuten en minäkään.
PoistaSama juttu täälläkin! Ei tällaista tilannetta pysty kukaan muu ymmärtämään, vaikka kuinka olisikin joku ystävä tukemassa. Ja kun vielä jokaista ihmistä lapsettomuus koskettaa eri tavoin, niin kokemuksia on vaikea verratakaan keskenään. Mutta tähänkin suruun pätee mun mielestä sama kuin mihin tahansa muuhunkin suruun- puhuminen auttaa, ainakin hetkeksi. Oli se sitten blogi, puoliso tai ystävä.. Mullakin vaan tullut aika tutuksi tuo tunne että ystävät kohteliaisuudesta kysyy miten menee, mutta ymmärtääkö ne todella kuinka rankkaa on kärsiä lapsettomuudesta. Luulen että ei. Ja se mitä ei ymmärrä, niin harvoin kiinnostaakaan.. Ainakaan jos jatkuvasti siitä jauhaa. Välillä tuntuu että oma puolisokaan ei jaksaisi kuunnella..
VastaaPoistaJos haluat Nuppu vertaistukea, niin mielelläni juttelen sun kanssa enemmänkin mailin välityksellä, facebookissa tai miksei kahvin ääressäkin..! Asun itse pk-seudulla.
Kiitos kommentistasi eldeni! On helpottavaa kuulla, että tässäkin asiassa niin moni tuntuu ymmärtävän minua. :)
PoistaPuhuminen auttaa ehdottomasti. Mutta kuten sanoit, sellaisen ihmisen, joka ei käy tai ole käynyt samaa läpi, kiinnostus tuntuu olevan usein melko rajallista. Ja se on ihan selvä, en minäkään ole niin loputtoman kiinnostunut asioista, joihin en osaa omakohtaisesti kommentoida mitään.
Kiitos vertaistuki-tarjouksestasi! Voisi olla kyllä mukavaa jutella enemmänkin vaikka juuri meilin välityksellä aluksi ainakin. :)