Niin kai sen hyvänkin fiiliksen on joskus väistyttävä ja annettava tilaa huonommillekin tunteille.
Mies loukkasi jalkansa pahasti pelissä. Edessä on leikkaus ja vähintään puoli vuotta kuntoutusta. On todella kurja olo miehen puolesta. Hän on urheillut intohimoisesti lähes koko elämänsä ajan. Mies on ollut itse kuitenkin yllättävän positiivinen ja aikoo tehdä kaikkensa jalan kuntoon saamiseksi. Hän ei ole valittanut juurikaan ja on ollut hirmuisen reipas. Olen ylpeä hänestä.
Ehkä hieman hassua ja jonkun mielestä varmaan epäolennaista, mutta olemme ehtineet jo kokeilemaan, onnistuvatko petipuuhat kaikesta huolimatta ja iloksemme todettiin, että hyvin onnistuu. Tapaturma ja edessä oleva kuntoutus vaikuttavat ehkä siis vain yleiseen tunnelmaan toisinaan, mutta se ei ole esteenä unelmamme tavoittelulle.
Minulta vaaditaan nyt pitkää pinnaa ja myös reippautta. Suurin osa kotitöistä ja yleisestä arjen pyörittämisestä ovat tietysti nyt minun vastuullani jonkin aikaa. Aion hoitaa miestä parhaani mukaan ja olla reipas. Hän on ansainnut sen.
Olen kadottanut kaiken tämän keskellä ajantajuni enkä tiedä, mikä kiertopäivä nyt on. Lasken sen, kunhan ehdin. Viime viikolla olin tuntevinani muutamaan otteeseen ovulaatioon mahdollisesti viittaavia nippailuja. Eilen rinnat alkoivat aristaa ja nyt nännitkin ovat kovin kosketusarat. Perus oire oletetun ovulaation jälkeen. Olen tästä ihan iloinen.
Voi, paranemisia sinne :)
VastaaPoistaKiitos watels. :)
PoistaItse oon jonkun verran netissä perehtynyt ovulaation tarkkailuun. En nimittäin halua tikutella ovulaatiota, vaan itse tarkkailla.
VastaaPoistaNetissä sanottiin, että nainen kiihottuu ovulaation aikana normaalia enemmän. Ja sitten on se valkovuoto, mikä ovulaation aikaan muuttuu limaksi.
Meillä alkoi myös kuukautiset, mutta reilusti myöhässä. Syy oli todennäköisesti se, että kuvittelin liikaa, että tärppi on käynyt ja kehoni valehteli raskausoireita. Pettymysten kautta voittoon! :)
Hyvähän se on perehtyä asiaan ja oppia tunnistamaan ovulaation merkit. Nekin tuntuvat vaihtelevan yksilöllisesti melko paljon.
PoistaTsemppiä uuteen kiertoon! :)
Voi kurjuus. Tuttu tilanne, sillä oma mieheni loukkasi jalkansa jalkapalloa pelatessa tuossa parisen vuotta sitten. Polvi leikattiin ja kuntoutus vei tosiaan aikansa. Muistan hyvin, miten kävimme yhdessä vesijuoksemassa ja jalkaa kuntouttamassa. Olihan se aika pitkä prosessi, varsinkin liikunnallisen miehen mielestä. Tsemppiä teille! Itse olen tuotakin tilannetta ajatellyt myöhemmin parisuhdetta vahvistavana juttuna. :)
VastaaPoistaOnneksi murheellisen vaiheen jälkeen tulee aina onnellisempi vaihe. <3 Halauksia!
Kiitos Helmi tsempeistä. <3 Nuo polvivammat tuntuvat olevan hirmu yleisiä urheilupiireissä. Mies on onneksi ollut edelleen reipas ja positiivisella mielellä. Leikkauksen jälkeen saattaa olla hetken aikaa vaikeampaa, mutta yhdessä selviämme tästä hyvin. Ja olet oikeassa, vastoinkäymiset kyllä vahvistavat parisuhdetta. :) Halauksia takaisin!
PoistaLoukkaantuneen (tai sairaan) hoito on raskasta, kaikki kunnoitus omaishoitajille! Mieheni loukkasi myös jalkansa pari vuotta sitten. Halusin auttaa häntä kaikin tavoin, mutta hermostuin siitä jatkuvasta palvelemisesta. Huomasin, että loppuvaiheessa hän käytti jo tekosyynä sitä jalkaansa ja pyysi kaikki pienimmätkin jutut minulta, kuten annatko haarukan kun jalkaan koskee, vaikka oli juuri itse kävellyt vaivatta keittiöön syömään.
VastaaPoistaKai se vaatii tietynlaisen ihmisen. Hoitoalalla työskentelevät suhtautuvat asiaan varmasti eri tavalla kuin esim. minä, joka vain hermostuu jatkuvasta vaatimusten tulvasta. Rakkaansa eteen sitä kuitenkin sitten tekee kaikenlaista, vaikka hammasta purren.
Tsemppiä teille! :)
Kiitos tsempeistä! :) Kyllähän tämä vaatii pitkää pinnaa ja olet oikeassa siinä, että rakkaansa eteen on valmis tekemään vaikka mitä! Itse sosiaali- ja terveysalan ihmisenä minulla tuntuu olevan sisäsyntyinen auttamisenhalu. En silti aio palvella miestä aivan joka asiassa. Hän on onneksi selviytyjä-tyyppiä eikä haluakaan pyytää apua kuin vasta kun on pakko. :)
Poista