Tuntuupa kummalliselta (mutta hyvältä) kirjoitella jälleen. Blogitauostani tuli tarkoitettua pidempi, jotenkin aika vain vierähti. Kirjoitettavaa olisi ollut monen monta kertaa, mutta tauon venyessä myös kynnys kirjoittaa kasvoi. Olen lueskellut seuraamiani blogeja muutamia kertoja syksyn aikana ja uskoisin olevani kutakuinkin kärryillä itse kunkin kuulumisista. Minulla ei valitettavasti ole (vieläkään) hyviä uutisia kerrottavana.
Syksy oli todella raskas. Kävin yhteensä viisi kertaa psykologin luona, enempää työterveyshuoltomme ei vuodessa kata. Psykologi oli todella mukava ja pätevä, hänelle oli helppo puhua. Hän myös ehdotti paljon erilaisia konkreettisia apukeinoja, joista monia olenkin kokeillut hyvällä menestyksellä. Tuntui, että käynneistä oli apua ja sain oikeasti kaipaamaani etäisyyttä lapsettomuuteen ja voin paremmin kuin pitkään aikaan. Tuntui. että olin saamassa itseni takaisin.
Kolmannen käyntikertani jälkeen tapahtui kuitenkin jotain todella odottamatonta: veljeni tuore naisystävä on raskaana. Tieto tuli totaalisena yllätyksenä ja taisin mennä jonkin asteiseen shokkiin. Tämä kuulostaa varmasti hirveältä, mutta koin ihan ääretöntä tuskaa. Aivan kuin olisin menettänyt jotain todella tärkeää ja rakasta. Vaikka eihän veljeni onni ole tietenkään minulta ja mieheltäni pois eikä minulta ole todellisuudessa viety yhtään mitään. Hetken asiaa sulateltuani tajusin kuitenkin mistä on kyse. Ei siitä, että veljeäni ja hänen naisystäväänsä on onnistanut, vaan siitä. miten järkyttävän epäreilua tämä on. Toiset (kuten veljeni puolisoineen) onnistuvat ensimmäisellä kerralla, toiset (kuten muun muassa me) eivät vielä reilun kahden vuodenkaan jälkeen voi olla varmoja, onnistaako heitä koskaan.
Viimeiset kaksi käyntiäni psykologin luona menivätkin raskausuutisen käsittelyyn. Lapsettomuutemme käsittely ja siitä etäisyyden ottamisen työstäminen jäivät kesken, se on harmittanut minua todella. Olen jo pikkuhiljaa tottunut ajatukseen, että lähipiiriimme tulee uusi pieni ihminen ja olen tottakai siitä myös iloinen. Olen ollut toisinaan todella surullinen siitä, etten ole osannut olla veljeni tukena enkä aidosti läsnä hänen suuressa elämänmuutoksessaan. Veljeni tietää nyt lapsettomuudestamme ja hän on ottanut sen hienosti huomioon. Tulevasta vauvasta on toki puhuttu ja tulevat isovanhemmat ovat luonnollisesti kovin innoissaan, mutta kaikki ovat olleet todella huomaavaisia minua ja miestäni kohtaan. Mutta sekin tekee minut välillä hyvin surulliseksi. En haluaisi olla se surullinen tytär, jota esimerkiksi äitini täytyy suojella kaikelta tulevaan lapsenlapseen liittyvältä. Olen koittanut kaikesta huolimatta ajatella, että aika varmasti auttaa tähänkin ja keväällä lapsen syntyessä olen onnistunut käsittelemään ainakin suurimman osan näistä negatiivisemmista tunteista. Haluaisin osata iloita vauvasta.
Syksy oli muutenkin haastava. Töissä elettiin kamalan epävarmaa ja epävakaata aikaa. Kaikki oli vaakalaudalla ja myllerryksessä. Onneksi jotain hyvääkin, saan jatkaa työssäni tänäkin vuonna. Se on hyvä asia. Silti kulunutta syksyä leimasi alakuloisuus ja epäusko. Tilanteemme junnaa paikoillaan, toki aivan omasta valinnastamme mutta silti. Tai no ei nyt aivan omasta valinnastamme. Emme me ole valinneet sitä, että en raskaudu luomusti. Sen olemme valinneet, että hoidoissa etenemme vasta ensi syksynä. Ensi syksynä meillä on nimittäin häät. Siinä onneksi toinen todella positiivinen ja ihana asia elämässäni. Toki miehen lisäksi. Meillä on mennyt hyvin. Olemme vahvoja yhdessä. Ja meillä on ehkä hauskempaakin kuin ennen. Vaikeudet vahvistavat, ei se ole tyhjä klisee.
Oikein ihanaa uutta vuotta kaikille! Taidanpa jatkossa kirjoitella taas vähän tiuhempaan, tämä on mukavaa.
Voi miten ihanaa kuulla sinusta! Olenkin usein miettinyt mitä sinulle ja teille kuuluu! Harmi kuulla että syksy on ollut raskas, mutta häät kuulostavat ihanilta! <3
VastaaPoistaTiedän hyvin sen tunteen ja sen morkkiksen kun kuulee raskausuutisen eikä osaa olla tarpeeksi onnellinen ihanien uutisten puolesta. Meillä on nyt sellainen tilanne, että emme voi saada toistalasta terveydentilani vuoksi hetkeen, emme ehkä koskaan. (Haluan silti uskoa että toinen lapsi on vielä mahdollinen) Sen sulattelu on ollut aika rankkaa ja lähes kaikki vauvauutiset tuntuvat aluksi siksi hieman vaikeita, vaikka eiväthän ne minulta ja mieheltäni ole pois, mutta hetken päästä olo helpottuu. Ymmärrän siis tunteesi, vaikka meillä onkin täysin eri tilanteet. Voimia kovasti sinulle!
ps. Tuntuu oudolta kommentoida sinulle nyt bloggerin kautta, kun aiemmin kommentoin anona nimimerkillä S tai jotain.. :D Toivottavasti tiedät kuka on kysessä. Odottelen uusia postauksia!
Kiitos kommentistasi ja tsempeistä Selina. <3
PoistaIkävä kuulla tilanteestanne. Kunpa kaikki kääntyisi kuitenkin vielä parhain päin ja saisitte kaipaamanne toisen lapsen. :)
Voi Nuppu <3. Onpa ollut raskaita asioita syksyssäsi! Onneksi sait nuo psykologin käynnit, vaikka harmi, että ne jo loppuivat. Voimia kovasti, tuo raskausuutinen on varmasti ollut todella musertava. Saat kyllä jatkossakin tuntea juuri ne tunteet, joita tunnet. Ihanaa, että teillä miehen kanssa menee niin hyvin ja voi, häät! <3 Olipa mukavaa kuulla kuulumisia.
VastaaPoistaKiitos tyttöankka ihanasta kommentistasi ja myötätunnosta. <3
PoistaMukava kuulla, että kuulumiseni kiinnostavat vielä näin pidemmänkin tauon jälkeen. Minä luen edelleen ahkerasti blogiasi, on ihana seurata sen välityksellä teidän perheenne kuulumisia. :)
Tsemppiä Nuppu tulevaan, voin vain kuvitella kuinka raskasta sinulla on ollut. Omista todella läheisistä ystävistäni kolme ovat tulleet viimeisen 9 kk:n aika raskaaksi ensimmäisestä yrityskerrasta...näiden uutisten keskellä on ollut työstämistä omien ajatusten kanssa. Olen lukenut blogiasi jo vuoden päivät ja nyt olen vihdoin perustanut ihkaoman blogin hiljainenhuutoni.blogspot.fi. Käy kurkkaamassa jos kiinnostaa. Kaikkea hyvää sinulle jatkossa ja voimia!
VastaaPoistaAi niin, ja minua kiinnostaisi kovasti, että minkälaisia tunteita sinussa herättää tämä lapsettomuus ja häiden järjestely samalla? Itse olen samassa tilanteessa (menemme kesällä naimisiin) ja minun on välillä vaikea käsitellä näitä kahta asiaa...
VastaaPoistaKiitos Ellu kommentistasi! <3 Olen käynyt lukemassa blogiasi, ehkä terästäydyn jossain vaiheessa kommentoimaankin. :)
PoistaUskon, että tiedät paremmin kuin hyvin millaisia tunteita olen käynyt läpi, kun sinunkin lähipiirissäsi on raskausuutisia riittänyt. Kovasti voimia sinullekin niiden käsittelemiseen ja muutenkin!
Hyvä kysymys tuo lapsettomuuden kokeminen ja häiden järjestely, siitähän voisi kirjoittaa vaikka oman postauksensa. Se on herättänyt minullakin kovin ristiriitaisia tunteita välillä. Varsinkin syksyllä olin jo aivan heittämässä hanskoja tiskiin häidenkin suhteen, niin ahdistunut olin lapsettomuudestamme. Mutta tällä hetkellä olen onnellinen siitä, että elämässämme on myös jotain positiivista ja jotain, mitä odottaa ja valmistella. Olen koittanut ajatella sen niin, että nyt keskitymme häidemme järjestelemiseen ja myöhemmin syksyllä on sitten taas aika tarttua toimeen lapsettomuuden suhteen. Olisi kiva kuulla sinunkin ajatuksia tästä aiheesta lisää. :)
Täällä eräs lukijasi toivottaa sinulle onnellista vuotta 2015! Kenties tänä vuonna saatte iloisia uutisia. :)
VastaaPoistaJohanna
Kiitos Johanna! <3
PoistaNiin ja onnellista uutta vuotta (tai no onhan sitä jo hetken aikaa ehtinyt kulua :D) sinullekin. :)
PoistaIhana kuulla sinusta pitkästä aikaa Nuppu. :) Raskausuutiset ovat kyllä joskus musertavia, vaikka "järki" sanoo että eihän se muiden vauva ole itseltä pois, niin kyllä minäkin menin jo vähän kaukaisempienkin sukulaisten ja tuttavien vauvauutisista pois tolaltani. Pelkäsin oikeasti ihan naurettavan paljon sitä, että joku sisaruksistani läjäyttäisi pöytään vauvauutisen ennen minua (etenkin kun olen sisaruksista vanhin 6 vuoden ikäerolla seuraavaan ja jotenkin olen hassusti ajatellut että minun "kuuluisi" saada lapset ekana, ikään kuin universumi muka noudattaisi jotain marssijärjestystä siinä kenelle lapset suodaan missäkin vaiheessa).
VastaaPoistaMukavaa kuitenkin, että pääsit työterveyspsykologille juttelemaan edes tuon 5 kertaa ja ennen kaikkea on ihana kuulla, että hankalasta syksystä huolimatta olette miehesi kanssa vahvoja yhdessä. Joskus kun lapsettomuus laittaa pariskunnan sellaisten vaikeuksien eteen, jotka voivat heikompaa paria myös ajaa kauemmaksi toisistaan. Tosi ihanaa, että teillä on toisenne ja olette järjestelemässä häitä.
Toivon kaikkea hyvää vuodelle 2015, toivottavasti vuosi tuo sinulle mukanaan paljon ihania asioita!
- Ditchlilly
Kiitos kauniista sanoistasi ihana Ditchlilly! <3
PoistaHelpottavaa kuulla, että muutkin ovat reagoineet toisten vauvauutisiin voimakkaasti. Vaikka onhan se täysin normaalia tässä tilanteessa. Ei se silti mukavaa ole.
Kaikkea hyvää sinullekin tälle vuodelle! Olisi mukava kuulla, miten sinä voit ja mitä sinulle kuuluu. :)
Toivon sinulle paljon onnea tulevaan<3 minua välillä vieläkin musertaa kuulla vauvauutisia, vaikka olen raskaana (ei tietenkään ihan samalla lailla). Ne on monimutkaisia tunteita!
VastaaPoistaKiitos rouva J. <3
PoistaHei Nuppu! Mitä kuuluu?
VastaaPoistaHei Johanna! Kiitos kysymästä, ihan hyvää minulle kuuluu. Lapsettomuusrintamalla ei oikeastaan mitään uutta, melkolailla sivuun olen koittanut kaiken sysätä. Ja ihan hyvällä menestyksellä toistaiseksi, tuntuu että on ollut mukavasti voimia keskittyä kaikkeen muuhun elämässä.
PoistaMitä sinulle kuuluu? :)