Sekavia ajatuksia ja hieman selkeämpiä päätöksiä

Kuluneisiin päiviin mahtuu taas jos jonkinmoisia ajatuksia ja pohdintoja. Viime viikolla oloni oli ihan hyvä, mutta viikonloppuna iski ahdistus. Kierto lähenee loppuaan enkä jaksa elätellä minkäänlaisia toiveita. Tänään on kp 23. Toivon vain, että tämä kierto olisi edes vähän kahta edellistä pidempi. Ihan senkin takia, että saisin nauttia mökkijuhannuksesta rauhassa ilman kuukautiskipuja ja muuta ärsyttävää. Oireita ei juurikaan ole, ei ainakaan mitään toivoa herättäviä. Lauantai-iltana tuli äkillisesti todella flunssainen olo, joka jatkui sunnuntain ajan. Lämpöäkin oli hieman ja yleisesti heikko sekä voimaton olo. Olo koheni eiliseen mennessä eikä jäljellä ole enää kuin nuhainen nenä. 

Olemme puhuneet miehen kanssa lähiaikoina paljonkin hoitojen jatkamisesta. Minusta on jo hetken aikaa tuntunut siltä, etten ole vielä lähitulevaisuudessa valmis ainakaan ivf-hoitoon. Alustavasti oli lääkärin kanssa puhetta edellisen inssin yhteydessä, että niitä voitaisiin hyvinkin tehdä vielä kaksi mikäli tarve vaatii. Lääkäri väläytti myös mahdollisesti edessä olevaa ivf-hoitoa ja ajatus on muhinut mielessäni siitä asti. Välillä olen ollut hyvinkin vakaasti sitä mieltä, että mikäli tarve vaatii, niin voisimme suunnata ivf-hoitoon pian inssien jälkeen. Mutta kuten aiemmin totesin, niin tuo tunne on nyt muuttunut voimakkaasti. En koe olevani valmis rankempiin hoitoihin ja siihen on monia syitä. Ensinäkin ne pelottavat minua suunnattomasti. Pelkään, etten kestäisi kaikkea sitä epätietoisuutta ja odottamista. Mahdollisesta pettymyksestä puhumattakaan. Tuntuu yksinkertaisesti vain liian suuren askeleen ottamiselta. Toiseksi pelkään rankempien hormonien sivuvaikutuksia. Reagoin hormonivalmisteisiin jo inssien aikana melko voimakkaasti, joten ajatuskin hirvittää. 

Yksi suurimmista esteistä on kuitenkin raha. Hoito tulisi olemaan kallis. En ole vielä täällä blogissa tainnutkaan kertoa yhdestä toisesta suuresta asiasta elämässämme: suunnittelemme häitä vuoden päähän syksyksi. Toki nekin suunnitelmat vaikuttavat jonkin verran lapsettomuushoitojen suunnitteluun. Lähinnä kuitenkin juuri tähän taloudelliseen puoleen. Hääpäivän olemme päättäneet jo heti kihlauksemme jälkeen eli jo ennen kuin tiesimme mihin lapsihaaveemme meitä vie. Olen niin onnellinen siitä, että saan jakaa elämäni rakastamani miehen kanssa ja saamme järjestää ikimuistoiset juhlat. Vaikka häistämme ei tule kovinkaan suuret, niin rahaa niihin saa silti uppoamaan vaikka millä mitalla.

Niinpä olemme toistaiseksi suunnitelleet seuraavaa: jos meitä ei nyt jollain ihmeen kaupalla onnista kesän aikana, niin palaamme klinikalle elo-syyskuussa. Näillä näkymin olisi luultavasti mahdollista kokeilla inseminaatiota kaksi kertaa. Toki on ajateltava realistisesti ja tiedostaa alhaiset onnistumisprosentit, mutta tällä hetkellä tämä suunnitelma tuntuu riittävältä rauhoittamaan mieleni. Mies on koko ajan osannut suhtautua paljon rennommin kuin minä ja hän uskoo yhä voimakkaasti luomuraskauden mahdollisuuteen. Hän ei ole missään vaiheessa pitänyt rankempiin hoitoihin siirtymistä hyvänä vaihtoehtona, joten tekemämme päätös tuntuu siltäkin osin ihan hyvältä.

Olo tuntuu ainakin tällä hetkellä hieman kevyemmältä ja mieli vähän jäsentyneemmältä. Tuntuu hyvältä koittaa elellä kesä rennoin mielin ja katsoa syksyllä taas eteenpäin. Todellisuudessahan tämä ei varmasti ihan näin helposti tule menemään. Mutta olen varautunut siihenkin. Tuntuu hyvältä alkaa pikku hiljaa keskittyä todella hääsuunnitelmiin, se on jännittävää ja hauskaa. Onneksi muu elämä menee eteenpäin, kaikki ei pyörikään lapsettomuuden ympärillä. Ja on tärkeää huomata ja osata nauttia siitä, että joitain osa-alueita voi itsekin edelleen hallita.