Sivut

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Epätodellinen olo edelleen

Olen valtavan onnellinen. Se näkyy esimerkiksi siten, että merkityksettömät pienet asiat eivät saa minua ärsyyntymään enkä ole kokenut epämääräistä ahdistuksen tunnetta suhteellisen pitkään aikaan. Olen luonteeltani taipuvainen kokemaan ahdistuksen tunnetta. Nyt kun vertaan viime aikaista olotilaani aiempaan aikaan, lapsettomuuden kanssa kamppaillessa kuluneeseen aikaan, huomaan selvän eron. Olen uskaltanut todella alkaa haaveilla pikkuisestamme. Käytännössä se kuitenkin tarkoittaa sitä, että päivän mittaan saatan useammankin kerran miettiä, että onkohan pikkuisellamme varmasti kaikki hyvin. Ajatus tulee ja menee, huoli ei kasva suureksi. Luulen noiden ajatusten olevan täysin normaaleita ja väistämättömiä. Annan niiden tulla ja olen iloinen siitä, että ne myös menevät omia aikojaan. Olemme uskaltaneet ostaa jo muutaman pikkuruisen vaatteen ja olemme käyneet katselemassa vaunuja ja muita tarvikkeita. Olen itkenyt monesti sitä onnea, että voimme vihdoin todella tehdä näin.

Silti oloni on edelleen kovin epätodellinen. En epäile, etteikö vauvalla olisi kaikki hyvin. On vain niin kovin kummallista, että hän kasvaa sisälläni. Niin kauan totuin seuraamaan vierestä, kun muita onnisti. Niin monet vauvamahat, pikkuvauvat ja lapset. Huomasin ajattelevani, että meille ei tuota onnea koskaan varmasti suoda. 

Olimme juuri kesälomareissulla hyvin lämpimässä. Havahduin siihen, että ihmiset (lähinnä toki naiset) vilkuilivat mahaani. Varsinkin ohuiden mekkojen alta maha todella erottuu jo selvänä vauvamahana. Olen täysin rakastunut pieneen (välillä kyllä jo suureltakin tuntuvaan!) mahaani. Silittelen sitä joka käänteessä, kuten mieskin. Jokohan alkaisin pikkuhiljaa ymmärtää, että tuolla masussa kasvaa oikeasti meidän ikioma pikkuinen?

Nuppu rv 17+2

4 kommenttia:

  1. Hei Nuppu, kiitos blogistasi ja ihanaa odotusta <3 voi kuinka lohduttavaa oli lukea kertomuksesi, jonka lopussa on suuri ihme <3 Löysin blogisi tänään aamulla, kun etsin tietoa aukiolotutkimuksesta, minulla on kyseinen tutkimus huomenna omasta toiveestani. Meidän kaksoset syntyivät ennenaikaisena rv 20+3 alkuvuodesta ja lähtivät enkeleiksi taivaan kotiin, tyttö ja poika, saivat alkunsa toisella ovulaation induktiolla. Pikku hiljaa tässä olemme uutta ihmettä odottaneet tulevaksi. Alkujaan yritys alkoi 01/2015. Raskauduin 10/15. Minulla on todettu PCO ja vielä menemme ovulaation induktiolla pari kiertoa tässä uudessa yrityksessä (3 kiertoa takana) ja sen jälkeen otamme seuraavan hoitomuodon käyttöön. Käymme yksityisellä lapsettomuuspoliklinikalla.

    Käyn tällä hetkellä samoja tuntemuksia läpi, mistä kirjoitit aiemmin, kun lapsettomuus oli vielä läsnä sinunkin elämässä. Kiitos sanoista jotka kirjoitit <3 niitä on helppo myötäelää, rehellisiä sanoja kipeästä asiasta.

    Toivon sinulle kaikkea hyvää odotukseesi ja ole ylpeä masustasi ja sielä asuvasta asukista, nainen on kauneimmillaan raskaana ollessaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos paljon kauniista kommentistasi. <3

      Aivan ensiksi, otan osaa suruunne. En voi edes kuvitella, kuinka raskasta teillä on mahtanut olla. Onneksi teillä on toisenne ja toivoa! Toivotan todella paljon tsemppiä ja voimia tulevaan, aivan varmasti teille onni suodaan. <3

      Hienoa kuulla, että luit vanhempia kirjoituksiani ja löysit ajatuksia joihin samaistua. Itsellenikin blogimaailman tarjoama vertaistuki on ollut korvaamatonta! Vaikka meitä on nyt onnistanut eikä lapsettomuuteen liittyvät asiat valtaa enää mieltä samalla tavalla kuin ennen, niin silti seuraan vielä monia aiheesta kirjoittavia ja koen suurta samaistumista monista asioista. Myös oma blogini on ollut kaiken kaikkiaan minulle todella tärkeä, vaikka olenkin useamman tauon kirjoittamisesta pitänytkin. Ne ovat tulleet sillä hetkellä täysin tarpeeseen ja auttaneet omalla tavallaan eteenpäin.

      Kiitos vielä! Ja kaikkea hyvää sinulle ja teille ja kovasti onnea yritykseen. <3

      Poista
  2. Ihana kuulla hyviä uutisia ! Pitkästä aikaa blogisi tuli mieleen ja mietin oletko mahtanut kirjoittaa tänne ja onneksi olit.

    Todella paljon onnea <3 :)

    Täälläkin odotellaan toista lasta rv 12+2 ja jännittää kyllä hurjasti, että meneekö kaikki hyvin. Nyt paljon enemmän kuin esikoisen kohdalla, olen kans välillä miettinyt dopplerin hankkimista, mutta taidan kuitenkin jättää välistä :) . Nyt täytyy alkaa seuraamaan blogiasi taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Iinasandra! Ja onnea myös sinulle. <3

      Hauskaa, että blogini tuli mieleesi. On ollut aikomuksena kirjoitella nyt enemmänkin, saa nähdä miten onnistun siinä pitkän tauon jälkeen. Näiden muutamien julkaisujen kirjoittaminen on tuntunut kyllä todella mukavalta. :)

      Ihanaa odotusta sinullekin, kaikki menee varmasti oikein hyvin. <3

      Poista