Havahduin yöllä vähän väliä ja tarkastelin mahani tilannetta. En tuntenut mitään ja pystyin jatkamaan tyytyväisenä unia. Aamulla sorruin tekemään raskaustestin. Negatiivinen. Ei tullut yllätyksenä, olin varautunut siihen. Mies halasi ja lupasi, että saamme vielä oman pikkuisen.
Tässä kierrossa olen ollut paljon tyynempi kuin viime kierrossa. Toki haaveilen vauvasta jatkuvasti ja toisinaan on ahdistanut paljonkin. En ole oikein pystynyt asennoitumaan niin, että olisin ajatellut tässä kierrossa tärppäävän. Kai se on jokin alitajuinen suojautumiskeino pettymyksiä vastaan. Toisaalta olen osannut ottaa melko rennosti muutamia hermoromahdus-päiviä lukuunottamatta. En ole mielestäni ollut pessimisti, ennemminkin realisti. Olen ehkä tottunut ajatukseen, että meillä tämä odotuksen odottaminen vain kestää vähän pidempään.
Reissumme tulee kyllä mahtavaan väliin! Olen hihkunut innosta jo monta päivää ja ehkä sekin osaltaan lievitti negatiivisen testituloksen aiheuttamaa pettymystä. Nyt vain toivon, etteivät menkat alkaisi vielä muutamaan päivään, niin saisi nauttia Lissabonista ja miehestä ihan täysillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti